lauantai 29. lokakuuta 2011

Kiepuksissa

Jihuu kaikki,  tämä kynttiläkruunu on aika metka





Tintit ovat taas tutkineet terassia, kynttiläkruunu on yksi suosikkipaikkoja. 

Itse en tiedä, onko iskenyt joku purn outti vaiko täysi leipiintyminen. Koko syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja viime viikon olen istunut tuntikaudet kokouksissa, joissa pohditaan strategisia ratkaisuja (suomeksi kenelläkään ei ole hajuakaan siitä, mitä pitäisi tehdä) haasteellisessa tilanteessa (valtavasti ongelmia, koska on hölmöilty ympäriinsä ja poltettu rahaa, kuten koko maailma) ja tarvitaan edelleen uudelleenorganisointia (otetaan Tikkurilan värikartta, josta räiskitään eri värisiä neliöitä ympäriinsä powerpoint-esitykseen ja simsalabim, siinähän onkin uusi organisaatiorakenne).

Ja oma pää kuohuaa ja myllertää havaintoja ja pohdintoja, asioiden ymmärrystä, mutta samalla niin paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Omat arvot ovat aivan erilaiset kuin ympärillä. Kaiken keskellä ymmärtää, että olisi aika päättää, mitä sitä oikeastaan haluaa tehdä isona... Reijo Mäkeä siteeraten: ei taida olla meikäläisestä enää globaalitalouden urheaksi soturiksi ja veropotin kasvattajaksi...






sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Sumuinen maisema

Aamulla  rynnistin ihailemaan ja näppäilemään kuvia sumun pehmentämästä maisemasta.







 Sisääntuloon löysin poistomyynnistä sinkkiruukun, siihen laitoin sammalta.




Juuri  kun sain kukkasipulit istutettua viime viikolla, löytyi uusia ihania sipuliaarteita alekorista muutamalla eurolla. Tummaa tulppaania ja jättilaukkaa eri väreissä. Ahneena otin tietysti kumpaakin pari pussia. Ja tietysti vähän vielä narsisseja ja helmilijaa:) Ja nyt saan miettiä kovasti, mihin saan ne puutarhassa mahdutettua hih.


Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

 













tiistai 18. lokakuuta 2011

Ennen talvea

Käydään vielä kerran Ruissalossa. Nämä kuvat on otettu viimeiseltä retkeltä vajaa puolitoista viikkoa sitten.






Oli uskomatonta nähdä, että lumpeet kukkivat vieläkin, lokakuussa.





Näissä maisemissa voi mielikuvituksessa nähdä keijujen liikkuvan.





Vielä on suositeltava erästä kirjaa, Marikka Bergmanin "pientä elämää etsimässä". Kirjailija oli tv:ssä viime sunnuntaina ja onnistuin saamaan kirjan kirjastosta lainaan. Kirjassa pohditaan mm. suoritus- ja kulutuskeskeistä nykyelämää. Kirjan takakannessa todetaan, että pienen elämän eläjä tulee toimeen hiljaisuuden, tapahtumäköyhyyden vaatimattoman elämän ja lopulta myös itsensä kanssa. Vastaavanlainen mullistava, pohdintaa aiheuttava lukuelämys kuin Kaarinan Davisin teos irti oravanpyörästä.

Mukavaa viikkoa!




keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Lisää syysasetelmia

Laittelin sisääntulon asetelmaa vähän uusiksi. En tiedä olenko jo  koonnut vähän liikaakin kaikkea kivaa yhteen.



Ihastuin tähän Pirilän kukkatalosta löytäämääni alessa olleeseen betoniseen kurpitsaan, sopii hyvin lokakuulle



Sisääntulossa olleet heliotroopit kukkivat vielä näin kauniisti. Siirsin ne terassille, jonne on myöskin kokoontunut vähän liikaa kaikkea kivaa. Puutarhassa olleita ruukkuja ja pikkuenkelipatsaita olen siirtänyt terassille talteen talven alta, joten alkaa olla ahdasta.




"Puutarha-apulaisten" eli pihaoravien kanssa on ollut  vähän linjaerimielisyyksiä puutarhaistuksista. Oravat ahkeroivat pihalla hämärään asti ja pihalle on ilmestynyt pieniä kuoppia ja istuttamiani kukkasipuleita on nostettu ylös. Varsinkin valkoiset skillojen sipulit olivat saaneet kyytiä. Kukkasipulien asemasta pitäisi ilmeisesti istutetella auringonkukkia, tammia ja pähkinäpensaita, niin oravat olisivat tyytyväisiä D! 

Muuten en ole saanut mitään aikaiseksi, kotona vallitsee ihan täydellinen ja mahdoton kaaos. Meillä on selvästi miehen kanssa linjaerimielisyyksiä tavaroiden paikoista. Minusta jokaisella tavaralla on tarkasti määritelty oma paikkansa. Miehestä taas tavaran paikka on siinä kohdassa, missä sillä hetkellä sattuu olemaan tyhjää tilaa. MÄ HALUUN SELLAISEN  HARMONISEN JA KAUNIIN KODIN KUIN JEANNE D`ARC LIVING LEHDISSÄ ON, ARGGGGHHH!!! Tai edes puolet sellaisesta, D!!! Mutta ei taida osua kohdalle...

Töissäkin jatkuu edelleen sama myllerrys. Tosin nyt ei ole kolmeen päivään kukaan saanut raivokohtausta tai huutanut "avointa  palautetta" kurkku suorana. Ellei se sitten ole tyyntä myrskyn edellä, heh...

Kaikesta huolimatta, hyvää loppuviikkoa!

Vielä vuoro linnuille. Lyhty hyötykäytössä istumapuuna












sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Myrskytuulessa

No nyt loppuivat pihasöpöilyt. Minä olen kuningas pihassa.

Varpushaukka tähystää linnuille puutarhaan laittamani  ison puunoksan nokassa




Koristekaalin päällä istumassa






Toisesta viikon kohokohdasta ei minulla ole valitettavasti kuvia, mutta yritän kuvailla.  Olin nimittäin pitkästä aikaa helikopterin kyydissä.  Helsingin ja Tallinnan välille on avattu jälleen helikopteriyhteys ja koska halusin työkeikalta nopeasti kotiin maksoin lipun omasta pussistani.

Ja aina se on yhtä uskomaton kokemus. Melu on melko kova ( korvatulppia on lähtäaulassa saatavilla) ja polttoaineen käryn haistoi koneeseen mentäessä. Kone on 13 -paikkainen Agusta (olen aikaisemmin  lentänyt sillä surullisen kuuluisalla Sikorskylla). Ihan erilainen tunnelma kuin isossa matkustajalentokoneessa, vähän kuin olisi superluksusluokan sotilaskuljetuksessa. Turvavyö tulee molemmilta puolilta ja kiinnitetään keskelle. Kolme matkustajariviä,  joista ykkös- ja kakkosrivi istuvat naamat vastatusten.

Kone nousi voimalla. Lentonopeus kolmesataa kilometriä tunnissa  ja lentokorkeus 400 metriä.  Kova myrskytuuli tuntui jonkin verran koneessa, kun kone puski vasten tuulta. Näkymät olivat upeat lintuperspektiivistä, Tallinnan kaupunkia, lähisaaria, kolme sateenkaarta, luotoja, vaahtopäinen meri ja hyvin nopeasti Espoon ja Helsingin tutut rannat. Matka Tallinnasta Helsingin Hernesaareen kesti  alle 18 minuuttia. Henkilökunta oli todella ystävällistä.  Laivalla olisin tuksutellut 2 tuntia valtavassa ihmispaljoudessa.

 Olin koko loppupäivän "Jouuuuu, olipa mahtava kokemus" -tunnelmissa, D!

Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Menneitä kesämuistoja

Vanhoja kuvia koneelta poistaessani osui silmiini  muutama kaunis  kesäkuva

Kesän tunnelma itse, huoks...




Perhonen kukassa



Ja meidän terassi näin siistissä asussa. Lomalla maalasin terassin lattian ja näin siistiltä näyttää, toinen huoks... Se ei koskaan pysy näin siistinä...




Huomatkaa muuten vanha vedettävä leikkiankka  kukkapilarin alla. Se siirtyi kesällä meille anoppilasta ja on miehen lapsuuden  leikkiankka. Hauskinta on se, että minulla on ollut lapsuudessa täsmälleen samanlanlainen ankka, joka todennäköisesti löytyy (kunhan joskus ehdin) isäni kodin kellarivarastosta.  Anoppi jo odottaa, että leikkiankat vielä kohtaavat:)

Toinen hauska  kuriositeetti kuvissa ovat puutarhakalusteet. Ne ovat peräisin miehen Turun kodista. En erityisemmin pidä niistä ja olen muutaman kerran jo ollut jo heittämässä ne taloyhtiön jätelavalle. Onneksi valkoinen väri vähän parantaa.  Edesmennyt appeni teki arvokkaan ja mittavan pappisuran ja kaikissa arkielämän ostoksissaankin hän pyrki ajattelemaan yhteiskunnallista hyvää,(ei  siis mitään kauneusseikkoja ym.) Niinpä hän aikoinaan yllätti mieheni ja osti hänelle Turun Kakolan (se kuuluisa vankila) tuotantoa olevat puutarhakalusteet miehen sen aikaisen  Turun  kodin parvekkeelle. Josta ne ovat sittemmin kulkeutuneet mukana,  (ei postiivinen) huoks...

 Toivotan teille jo nyt hyvää viikonloppua.  Joudun huomenna iltapäivällä lähtemään lyhyelle (mutta samalla pitkälle tuntuvalle) työreissulle. Blogiani lukeneet varmasti ymmärtävät jos sanon, että sain Musta Pekka- kortin käteen työtehtävissä.  Onneksi sain vähän neuvoteltua tilannetta helpommaksi:)

Blogitapaamisiin viikonloppuna!













sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Lokakuuta

Jee, Sussi on laittanut uuden kukkapenkin, nyt voi piilottaa ja istuttaa tänne kaikkea tarpeellista:)



Puutarhan varjoisassa nurkkauksessa ei nurmikko ole  kasvanut hyvin, vaikka olen useaan kertaan laittanut nurmikon siementä ja yrittänyt saada kasvua aikaan. Viime viikolla muutin sen kukkapenkiksi, johon istutin paljon kukkasipuleita. Pihaoravat ovat ollet myös ilahtuneita, saa nähdä, mitä siinä muuta  keväällä kasvaa D!

Oravien istuttamat  auringonkukat päätyivät muuten nopeasti lintujen ja oravien hyötykäyttöön ja syödyiksi. Näin kun pikkuiset varpuset tyytyväisenä nokkivat kukkien pohjat. Tämä varoituksena, jos jos joku muukin lintujen ja oravien ystävä suunnitteli istuttavansa niitä itse ensi keväänä auringonkukkia ja nauttivansa niiden kauneudesta.  Hyötykäyttöön päätyvät, ei ihailtaviksi, D!

Penkin reunuksena hyödynsin jäännöstiilen ja yli vuosi sitten rauniolta raahaamani reunuskiven, näkyvät yläkuvassa.

Puutarhan villiviini on upean värisenä.



Tiesittekö muuten , että Pehr Kalm (1716-1779) toi villiviinin  Pohjois-Amerikan tutkimusretkeltään Suomeen Maarian pappilaan (nykyisin Turkua) josta se levisi sitten ympäri Suomea. 

Maikki on muistanut minua tunnustuksella, josta iso ja lämmin kiitos!

Perjantaina 30.9 Förmaaki ja puutarha vietti 3-vuotissynttäreitä!  Fasse-tanssi sen kunniaksi:)


Hyvää sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa!