sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Hiljaisuuden iloja ja haaste




Kävimme eilen anopin syntymäpäivillä ja oli ilahduttavaa huomata, kuinka hiljaista oli jopa liikenteessä. Lahden moottoritie yleensä vilistää autoja, nyt mennen tullen ei niitä juuri näkynyt. Tosin totesin miehelleni, että ihmiset taitavat kerätä voimia joulun ruuhkiin.

Joulunalus on täällä  yhtä suurta häsäkkää, tiet tukossa, kauppakeskusten parkkipaikat pursoavat ja kauppoihin on turha kuvitella edes sisään mahtuvansa. Pysyttelen nyt visusti niistä kaikesta kaukana ja yritän itse hiljentyä.


Sirutuuli ja Sanna-Pauliina ovat muistaneet minua tunnustuksilla. Iso kiitos teille molemmille! Edellisessä postauksessa vastasinkin jo toiseen haasteeseen. Toisessa piti taas tehdä tunnustuksia.

Tässä yksi tunnustus

joka  ei taida olla yllätys kenellekään. Kaikkein mieluiten maailmassa pakkaisin  tietokoneen, kirjat, juoksuvarusteeni ja mieheni autoon (ehdottomasti omaan Sussimobiiliin, syy selviää myöhemmin alla) ja ajaisin todella syrjäiseen korpimökkiin kuuntelemaan hiljaisuutta ja katselemaan luontoa. En tiedä tulisinko sieltä koskaan takaisin, tuskin.  Työpaikalle laittaisin tekstinviestin VMP, EVVK (a la Stubb). Hasta la vista ( a la Schwarzenegger).

ja toinen

Moni taitaakin  tietää, että olen ajanut ajokortin vasta vanhemmalla iällä ja oma Sussimobiili on automaatti.  Joten nolojen tilanteiden nainen manuaalivaihteisen ratissa vähän aikaa sitten:

Nostan kytkintä ja painan kaasua, auto ärähtää vroom!!! hurjalla äänellä, mutta ei liiku mihinkään.  Käsijarru ei ole päällä. Uusi yritys ja taas vrooom!! Auto ei liiku mihinkään. Yrittämisen jälkeen löydän vihdoinkin kytkimen tarttumakohdan ja matka pääsee alkuun parilla kengurumaisella pompulla. Ja vieressä istuu  mieheni noin miljoonatta kertaa murmuttamassa siitä, kuinka tärkeää on osata ajaa manuaaliautoakin. D!

Rauhallista ensimmäistä adventtia!











sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kirjaröykkiöitä ja haasteita






Yksi elämän suurista iloista ja antimista on kyllä lukeminen. Olen tällä viikolla raahannut kirjastosta valtaisan kasan kirjoja ja niitä on vielä varauksessa lisää tulossa. Täällä on jo ennestään ollut joka nurkka täynnä kirjoja. Nyt  taitaa  jo kompastua niihin keskellä lattiaakin.

Paljon olen oivaltanut asioita ja päässäni pyörineet kysymykset alkavat saada vastauksia ja olen saanut idean, josta toivoittavasti voin kertoa hyviä uutisia myöhemmin.

Ja ajatelkaa, olen jopa tyytyväinen töihin menosta. Tosin syynä ei ole ihmeparantuminen, "Stubbimainen kommenttinäkemyykseni" on ja pysyy.  Syynä on vaatekaappiini unohtamani Alf Rehnin kirja vaarallisista ideoista, josta haluan tarkistaa muutaman ajatuksen. D!!! 

Sain viikolla Sirutuulilta ja Koivukujan Riikalta tunnustukset ja haasteet, Iso ja lämmin kiitos!

Tässä ensimmäisen haasteen vastaukset, toiseen palaan  seuraavassa postauksessa.

1. Lempiväri
 Liila. 

2. lempieläin
Linnut:)

3. Lempinumero
Ei ole suosikkia

4. Paras alkoholiton juoma
Tee, jota kuulukin useita kuppeja päivässä

5. Facebook vai Twitter
En ole kummassakaan mukana

6. Intohimosi
Juokseminen, sitä olen tehnyt jo 1980-luvulta lähtien. Hmmm miten aika kuluukin....

7. Lahjojen antaminen vai saaminen
Antaminen

8. Mieluisin kuvio tai muoto
Ympyrä

9. Paras päivä viikossa
Kaikki käyvät, jos se on vain vapaapäivä, D

10. Lempikukkasi
Niitä on monia, näin joulun aikaan hyasintti ja amaryllis ja tasetit ja kielot ja....

Leppoisaa sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Ps. Vinkkaan Suomen Luontoliiton nettikaupasta, josta saa mm. luonnonystävälle sopivan joulukalenterin ja vuosikalenterin.



























sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Ruissaloa ja haaste

Näkymisiä Ruissalosta lauantailta, pari lumpeenkukkaa oli vielä näkyvissä






Maikki haastoi minut vastaamaan alla oleviin kysymyksiin, Maikille iso kiitos haasteesta!

1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.

En osaa tehdä lainkaan käsitöitä. Kovasti toivon, että osaisin. 

2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.

Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta tulee mieleen Foro Romano (Forum Romanum) kokonaisuudessaan  eli antiikin rauniot Roomassa. Vaikka suurin osa onkin raunioita, ei voi olla ihastelematta niiden kauneutta.  Ja kuvitella mielessään, miltä ne ovat näyttäneet. Olen aikoinaan nuorempana ollut useamman kertaa Roomassa.

3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus


Niitä on monia. Blogissani olen aikaisemmin siteerannut Tomas Lediniä. Myös Happoradiolla on monta sanoituksia, jotka koskettavat. Samoin Ressu Redfordilla.

Tätä kappaletta ja levyä kuuntelin viime Lapin matkalla samalla kun tuli pohdittua työtä ja omia arvoja. Samalla matkalla taas muistin, kuinka onnellinen olen Lapin rauhassa ja hiljaisuudessa.

Tässä katkelma

Hyvää yötä kuiskaat ja mut tv nukuttaa
arki huomaamatta puuduttaa
en aina tiedä oonko hereilläkään
ei riitä tää
puoliväliinkään

Kun vieläkin vaan on annettavaa
vaikka tuhat syytä ois luovuttaa
on tarinassa kerrottavaa eikä tuhat syytä niitä pois saa

sade lämmintä on nuorena
horisontti siintää kaukana
kaikkea on aika kokeilla
en kadu niistä kovin moniakaan
ne piti kulkea
ja tähän saapua

kun vieläkin vaan...

odotukset itse asettaa
voiko niitä edes saavuttaa

vieläkin vaan..
.

Ressu Redford levyltä tuhat syytä


4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Edellisessa kysymyksessä tulikin tähän jo viitettä. Työ. Varsinkin koko tämä syksy on työpaikalla ollut kuin italialaisessa oopperassa. Melua ja melskettä. Hölmöilyä ympäriinsä. Suurta draamaa, juonittelua, selkään puukottamisia. Maailma olisi varmasti parempi paikka, jos ihmiset keskittyisivät työpaikalla pelkästään työntekoon. 

Mutta aikansa kutakin, olen päättänyt, että eräänä tiettynä päivänä tulen sulkemaan sen paikan  oven lopullisesti takanani. Ja tuittupäänä  lähtiessä siteeraan Alex Stubbin viime aikoina kovasti esillä ollutta sanontaa...

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?


Linnuista, oravista, kukista, puista, kuusta, tähdistä, pienistä kauniista asioista, juoksulenkeistä...











Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!


maanantai 7. marraskuuta 2011

Illan hämärtyessä

Päivien yhä lyhetessä olen nauttinut pehmeästä hämärästä ja hiljaisuudesta.

Monen mielestä tämä pimeä  vuodenaika on synkkää, mutta alan oppia ymmärtämään, että nyt on aika rauhoittua ja kuunnella hämärän hiljaista viestiä...

Tänä vuonna jätän viimeisetkin joulukiireet väliin, olen vain ja puuhailen pieniä iloisia asioita ja kuuntelen ja katselen.







Mukavaa viikkoa kaikille!


keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Marraskuuta

Tässä näkymässä on jotakin rauhoittavaa. Kynttilät selvästi tepsivät.

Kuivakukat kannussa eivät valitettavasti näy kuvassa kovin hyvin, mutta vinkkinä, mäkimeirami on kaunis  kuivakukkana. Poimin ne puutarhasta aikaa sitten ja kuivatin.



Karppaus on ollut esillä monessa paikassa ja meillä mies on alkanut innostumaan asiasta. Ei mikään hyvä juttu, koska meillä tuo ruokavalio on ollut hyvin kasvispainoitteinen.  Ainoa mitä olen kaupasta saanut miehelle ostetuksi,  on luomunakit. Tosin en tiedä ovatko nekään karppauksen mukaisia. Lihapakkausta olen pitänyt useamman kerran kädessä, mutta en ole pystynyt ostamaan. Joutuu kohta mies menemään yksin kauppaan... Minun ei itse tarvitse onneksi  laihduttaa, mutta minusta valkoviinidieetti kuulostaisi paljon hauskemmalta, D!

Täytyy vielä vinkata yhdestä kirjasta. Kasey Edwardsin kolkyt ja risana.  Kirja kertoo kolmekymppisestä uranaisesta joka huomaa eräänä aamuna, että työ tuntuu vastenmieliseltä eikä kiinnosta yhtään ja kuinka hän lähtee etsimään uutta suuntaa elämälleen.  Kirjassa on todella osuvia huomioita nykyajan työelämästä ja elämänmenosta yleensä.

Mukavaa loppuviikkoa!