torstai 29. lokakuuta 2015

Blogini tarina



 
Puutarha-apulainen hommissa:)

Viherrilli haastoi minut kertomaan blogini tarinan. Lämmin kiitos haasteesta.

Julkaisin Förmaakin ja puutarhan ensimmäisen postauksen 30.9.2008. Olin aikaisemmin tutustunut nettisurffailun kautta blogimaailmaan ja lumoutunut.  Harkinnan jälkeen uskaltauduin itsekin kokeilemaan.

Blogin nimi juontuu tietenkin puutarhailuun, mutta myös historiakiinnostukseeni että pitämääni kustavilaistyyliin. Nimittäin 1700-luvun taloissa pienempää seurusteluhuonetta kutsuttiin förmaakiksi.

Sussi on taas lempinimeni, eli väännös virallisesta etunimestäni Susanne. Fasaanin kuva on ollut "tavaramerkkini" alusta alkaen.

Alkuun ajatukseni oli keskittyä kirjoittamaan puutarhailusta, kodin remontoinnista jne, mutta jo ensimmäisessa postauksessa pääosassa olivat linnut ja puutarha-apulaiset (oravat). Eli rakkauteni luontoon.

Se polku on jatkunut ja kantanut, vienyt vaikuttaviin kokemuksiin, kuten kuuntelemaan samaanin opetuksia talvisena helmikuun päivänä.

Kiitos blogikamut kuluneista vuosista! Kohti tulevaa...

Haasteeseen liittyi myös kehotus tehdä tänään jotakin sellaista, mikä tekee onnelliseksi. Siitä myöhemmin… Hyvä kehotus meille kaikille:)



lauantai 24. lokakuuta 2015

Kasvinystävien karkkikirja


Raija Kivimetsä
Meikään tehoavat taikasanat, luonto ja kasvit, johdattavat minut monenmoisille poluille. Nimittäin toissaviikolla olin mukana voimannuttavassa väritysillassa, jossa Hortoilu –blogin toinen pitäjistä, kirjailija Raija Kivimetsä johdatti meidät osallistujat aivotietouden ja rentoutuksen kautta värikynien maailmaan.

Olen toki huomannut, että kirjojen myyntilistat ja markettien lehtihyllyt vilisevät aikuisten värityskirjoja, Minun mieleeni ne ovat aikaisemmin tuoneet lähinnä muiston ensimmäisestä kouluvuodestani ja sen, kuinka sain luokkatoverini Tuomaksen kanssa heti alkuunsa opettajan moitteet siitä, että olimme värittäneet väärin koulukirjan kuvioita. No, ruotuun ohjaamisesta huolimatta Tuomaksesta tuli aikuisena filmiohjaaja ja minusta…D!

Koulumuistot saattoi unohtaa, sillä ilta oli todella mukava ja rentouttava. Oivalsin monta asiaa, ja värittäminen  sujui samalla mallilla kuin silloin joskus aikoja sitten, vauhdilla, alitajuisesti värejä valiten, kuvien rajoista välittämättä. 

Jälkikeskustelussa oli kiintoisaa huomata, miten eri lailla ihmiset värittävät, toiset huolellisella tarkkuudella ja harkiten, toiset minun tapaani suuripiirteisesti rajoja rikkoen.

Itse kirja, Raijan ja kuvittaja Riikka Rängmanin ”Villiinny, väritä, voimaannu” on oikea kasvin ystävien karkkikirja, värittämisen lisäksi se on samalla opas villiyrttien käyttöön. Niistä ohjeista pidän erityisesti, esimerkiksi kasvimaalta kitkettävä vesiheinä on oiva aines smoothieen tai että poimulehdestä saa erinomaista teetä.

Raija on miehensä Jouko Kivimetsän kanssa hortoilun eli villivihannesten keruun ja käytön pioneereja Suomessa. He ovat julkaiseet yhdessä kirjan "Hulluna hortaan".



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Laurinmäellä


Mäkitupalaisen mökki




juoksuhautaa






Torpparien muistomerkki, tämä ja edellinen kuva







pyhä lähde

Kävin Riku-koiran kanssa Janakkalan Laurinmäellä. Paikalla on torpparimuseo (auki kesästä syyskuuhun.) Paikalla on myös vanha pyhä lähde.

 En  ollut aikaisemmin  käsittänyt, että vuoden 1918 juoksuhaudat kiertävät koko mäkimaiseman. Tässä on surullinen osa Suomen historiaa. Saksalaiset joukot etenivät täällä kohti punaisten joukkoja ja Hämeenlinnaa. Saksalaiset joukot olivat kouliintuneita sotilaita, toisin kuin suurin osa punaisista.

 Nämä ovat olleet traagisia aikoja. Torpparien ja mäkitupalaisten asema oli todella huono. Aika, joka vetää jälkikäteen hiljaiseksi.  Monenlaista tulkintaa ja johtopäätöstä on näistä ajoista. Äidinäitini kertoi minulle katkerana siitä, kuinka hänen isänsä piileskeli punaisia joukkoja maakuopassa pitkän ajan.  Nämä ajat värittivät vuosikausiksi ihmisten tunnot. Vasta talvisodan kerrotaan yhdistäneen kansan.

 Ei voi muuta kuin toivoa, että ei koskaan enää.

A long and tragic story of Finnish history. German soldiers were more skillful than Finnish red troups, and many soldiers were killed here during the Finnish civil war in 1918.





tiistai 6. lokakuuta 2015

Tunnelmia

Ruissalosta.








 Pisara vihreää ennen hallan saapumista että luonnon omaa utuisuutta.

Oma pää täynnä jäsentymättömiä ajatuksia ja väsymystä.  Ensi viikolla odotettu loma:)