Förmaaki ja puutarha

Onko taas joulu?

2012-02-18T14:35:00.000+02:00

Tänään kun olin lähdössä aamulla liikkeelle, näin pitkästä aikaa täällä punatulkkuja. Kesti ennen kuin ehdin hakea kameran sisältä, joten tämän parempaa otosta en ehtinyt saamaan. Kiva kuitenkin nähdä punamassuja.

Sisällä meillä taitaa olla edelleen vähän joulun tunnelmaa. Tutulla torikauppiaalla oli myynnissä poistohintaan hyasintteja, joten kotiinhan niitä päätyi tulppaanikimpun lisäksi. Hyasintin käytön soisi täälläkin yleistyvän kevätkukkanakin. Olen Tukholman keväässä nähnyt niitä isoina ruukkuistuksina.

Marraskuussa istuttamani amarylliksen sipuli on nyt kukassa.

Joulupossuakaan en ole vielä raaskinut laittaa kaappiin

Vinkkaan vielä kivasta kirjasta, pihojen sinipipot ovat saaneet oman opuksensa, Esa-Pekka Avelan ja Ari-Pekka Palmun Sinitiainen, neljän tuuman hurrikaani, on oiva kuva- ja tietoteos luonnonystäville

Kukkia

2012-02-12T10:41:00.000+02:00

Kukkia päiväänne hyvät blogiystävät

Opettelin laittamaan kuviin kuvakehyksiä, joita näkee monissa blogeissa.

Minusta yläkuva krookuksista ja posliihyasinteista on ihanan utuinen ja kotipuutarhurin oma näkemys kukkien herkkyydestä. Näytin kuvaa innoissani miehelleni, joka toimittajana ja lehtikuvia työkseen ottavana totesi yksikantaan: kuva on epäskarppi.

Taiteellinen näkemykseni ei selvästi saanut ymmärrystä, DD!

Pionikuvan olen ottanut Helsingin kasviteteellisessä puutarhassa viime kesänä, muut ovat omasta puutarhasta.

Oikein hyvää sunnuntaita ja tulevaa viikkoa kaikille!

Ihanko totta

2012-02-07T16:04:00.000+02:00

että rusakot kaivelevat täältä lumen alta pensaan oksia ja syövät niitä?

En minä kyllä sellaista syö... Sussiii, pähkinää...

Kiitän Nostalgian ja patinan Sanna-Pauliinaa tunnustuksesta ja kauniista sanoistaan, iso kiitos sinulle!

Toinen kiitos lähtee Sekasorron Marille, joka haastoi minut materiattoman tammikuun päätteeksi kertomaan mitä tekisin, jos saisin paljon, paljon rahaa.

Täytyykin heti todeta, että saisin helposti rahat menemään, D! Ensiksi kuluisi paljon rahaa luonnonsuojelun ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon parempaan järjestämiseen Suomessa ja muualla maailmassa. Sitten ostaisin paljon maata, jota ajan myötä hakisin suojeltavaksi.

Itselleni hankkisin ison maatilan taikka kartanon ja kotieläimiä ja keskittyisin luomuviljelemään kotitarpeiksi ja hoitelemaan puutarhaa. Ottaisin myös useamman koiran lemmikiksi. Sitten vielä neliveto & automaattivaihteinen Land Rover Freelander, jolla välillä kiertäisin koirien kanssa valvomassa tiluksiani ja suojelualueitani. Siinä riittäisi pitäjän ihmisilläkin puhumista: "siellä se eukko taas vahtaa maitaan koiralaumansa kanssa", D!

Talvipuutarhuri

2012-02-02T17:01:00.000+02:00

Olin tässä eräänä päivänä keittiössä, kun satuin samalla vilkaisemaan ulos ikkunasta. Ensin hämmästyin, että mitä kummaa siellä pihalla on. Olohuoneen ikkunasta avautui täysi näkymä:

Uusi "puutarha-apulainen" leikkaamassa ja mutustelemassa angervon oksia. Kaivoi niitä myös hyvin tehokkaasti etutassuillaan lumen alta esille. Hyvin kasvavaa angervoa täytyy joka vuosi harventaa ja leikata, joten tästä ei ole onneksi haittaa. Mutta koska tämän apulaisen kanssa edustamme taatusti eri koulukuntia siitä, mitä oksia puutarhasta leikataan ja poistetaan ja mitä ei, kävin suojaamassa muutamat puut pihalta verkolla.

Sekasorron Mari on muistanut minua haasteella ja Nostalgian ja patinan Sanna-Pauliina tunnustuksella. Iso ja lämmin kiitos teille! Palaan niihin seuraavassa postauksessa.

Pakkasta

2012-01-29T11:57:00.000+02:00

Pari viikkoa kestäneen lumisateen jälkeen meille saapui vihdoinkin auringonpaiste, joka toi myös pakkasen tullessaan, nyt on -18 .

Edelleen kuitenkin täältä löytyy kevään merkkejä. Viime lokakuussa serkkuni lähetti minulle syntymäpäiväpaketin, jossa oli hänen pienen tyttärensä minulle valitsemat hyasintin kukkasipulit. Olivat aluksi terassilla kylmäkäsittelyssä, josta siirsin ne sisälle. Nyt kukan nuput kasvavat hiljalleen.

Kuu lähenee loppuaan ja niinpä Miradan materiaton tammikuu -haastetta on jäljellä enää pari päivää. Ostamatta olen pysynyt, vaikka kiusauksiakin on ollut matkan varrella, - 70 alekyltti tavaratalon ikkunassa huhuili tulemaan sisään, samoin kirjakauppa. Ruokakaupassa houkutteli pari lehteä ja eilen kaunis helmilinjaistutus.

Mielenkiintoinen kokemus, mutta olen ehkä päässyt helpoimmailla kuin moni muu koska olen seurannut rahan menoani vuosikaudet tarkan kirjanpidon avulla, joten tiedän kulutustottumukseni ja rahankäytössä pääpainoni on säästämisessä, ei kuluttamisessa.

Jos joku miettii keinoja kuluttamisensa vähentämiseen, niin suosittelen kerämään kaikki ostostensa, laskujensa ym. kuitit kuukauden ajalta ja käymään ne tarkasti läpi. Mitä tuli ostettua ja miksi? Ja onko ostosta tullut käytettyä vai päätyikö se piiloon kaapin pohjalle. Tarkka kirjanpito auttaa myös silloin, kun pitää saada rahaa säästöön.

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

Risuromantiikkaa ja talvea

2012-01-22T11:05:00.000+02:00

Puutarha-apulainen oli tällä kertaa risuromantiikan kannalla

Tässä perinteistä poseerausta, huomatkaa komeat kynnet

Lunta on tuiskunnut koko viikon

Tämä pikku puu on katkennut maksaruohon kukinto, jonka laitoin ruukkuun.

Keväästä on kuitenkin toivoa, narsissin kukka. En ehtinyt (miten se talvi aina yllättääkin puutarhurin, D!) saamaan muutamaa hyvässä alussa ollutta narsissin sipulia maahan, joten laitoin ne ruukkuun ja yksi lähti kukkimaan.

Suosittelen jälleen erästä kirjaa: kreivi Alexander von Schönburgin tyylikkään köyhäilyn taito. Takakansi lupaa älykästä ja viihdyttävää julistusta kerskakulutusta vastaan, onnellisemman elämän puolesta. Ylellisyys on sitä, että voi elää myös ilman. Kirja on samalla viihdyttävä ja ajatuksia antava, siinä pohditaan autoja, asuntoja, vaatteita, lomamatkoja... Hyvä kirja erityisesti sellaiselle, joka miettii "ensiaskelia" kohti ekologisempaa elämää ja downshiftausta.

Viikon varrelta

2012-01-15T11:41:00.002+02:00

Eilen illalla juoksemassa ollessani osui kohdalle upea hetki. Pöllö, todennäköisesti huuhkaja, kaarsi polun yltä ja jatkoi lentoaan koboltinsinisellä taivaalla mittavilla siivillään. Uskomattoman komea näky.

Viime kesänä onnistuin luoksulenkillä näkemään lehtopöllön yhtä upean lentonäytöksen. Mieleen jäi myös, että ohi kulkenut nuori koiranulkoilujattajapariskunta ei edes huomannut lintua, vaikka se huhuilikin. Maailma on erilainen luonnonystävän silmin:)

Muuten viikko on ollut masentava. Nyt kun olen pysähtynyt pohtimaan, katselen ihmeissäni ympärillä tauottomasti hyörivää maailmaa. Siinä hyörinässä ei tunnu olevan mitään mieltä tai järkeä. Työ, jota teen ja jonka vähän yli pari vuotta sitten aloitin innokkaana, tuntuu täysin turhalta ja älyttömältä puuhalta, "Frankly my dear, I don´t give a damn" (kuinkas moni muistaa vielä Rhett Butlerin viimeiset sanat Scarlettille tuulen viemässä?), siinä yksi osuva lause lisää pomolle.

Samalla postin tuoma verokortti nousseella ja huimalla veroprosentilla tuntuu muistuttavan, "että vauhtia, vauhtia, arvon rouva, talous on pidettävä pyörimässä. Itsensä lisäksi on elätettävä myös osa Suomea ja puoli Eurooppaa. Teidät on palkattu globaalitalouden soturiksi ja siitä hommasta ei niin vain lähdetä" .

Työeläkekeskuksen kirje eläkekertymistä tuntui puolestaan viestittivän, "että kuulkas nyt hyvä työelämästä pakoa suunnitteleva rouva, tuossa iässähän työnteko ja eläkkeen kerryttäminen vasta alkaa. Miten kävikään sadun laiskottelevan heinäsirkan ja ahkerien muurahaisten? Ette kai vain suunnittele muuttuvanne laiskaksi heinäsirkaksi, jonka käy huonosti? "

Olen lukenut Frédéric Beigbederin romaania 24,99, (Like, 2004) jossa ranskalainen mainosmies haluaa saada potkut työstään. Pari osuvaa sitaattia kirjasta:

Kaikki on väliaikaista ja kaiken voi ostaa. Ihminen on tuote siinä missä muutkin, varustettu viimeisellä käyttöpäivällä. Siksi olen päättänyt jäädä eläkkeelle 33-vuotiaana. Se tuntuu sopivalta iältä herätä elämään.

Irtisanominen mahdollistaisi paon tästä kullatusta vankilasta. Olen haitallinen, keskeyttäkää minut ennen kuin on liian myöhäistä, armahtakaa! Antakaa satatonnia, niin häivyn, kunniasanalla. Minkä minä sille voin, jos ihmiskunta on päättänyt korvata Jumalan kulutustuotteilla?

Kukkia, pohdintaa ja poseerauksia

2012-01-08T11:13:00.000+02:00

Maikki haasteli blogissaan kuvaamaan joulukukkia keväisestä näkökulmasta. En tiedä onnistuinko saamaan oikean tunnelman, mutta tässä muutama

Nämä kuvat ovat perjantaina otettuja. Minulla on etupihalla istutettuna kolme jouluruusua, joissa kaikissa on isot nuput. Tänään on -12 astetta, talvi tuli. Onneksi satoi vähän lunta kukkien suojaksi.

Palaan vielä viime postauksen materiaton tammikuu -haasteeseen. Kuten kommenteissa tulikin jo ilmi, minusta pääajatuksena on miettiä kulutuskäyttäytymistään, sitä mitä ostelee ja miksi. Pyrkiä kohtuuteen, eikä siihen, että kaapit pursuavat käyttämätöntä tavaraa, jonka ostaminen myöhemmin harmittaa.

Luin Colin Beavanin teosta "Ekovuosi Manhattanilla" jossa on samanlaisia pohdintoja. Kuten tavaroiden tarinoista. Kerron esimerkin täältä meiltä: tuoli, jonka päällä nyt istun, on peräisin lapsuudenkodistani. Sen päällä istuen olen tehnyt läksyjä ja opiskellut. Siinä on ollut monta päällyskangasta ja monta väriä. Se on täyttä puuta. Nyt se on valkoinen ja siinä on lintukankainen päällys (kuten arvata saattaa), jonka isäni on siihen kiinnittänyt. Olen itse sen maalannut. Muistan edelleen liikkeen, josta kankaan ostin. Tuolilla on siis oma pitkä tarinansa. Miettikääpä sitten jostakin suuresta huonekalujätistä ostettavaa trendituolia, ( joka on muovia tai lastulevyä) ja joka muutaman vuoden käytön jälkeen hajoaa tai päätyy epämuodikkaana kaatopaikalle tai kierrätyksen ongelmaksi. Missä on järkeä?

Beavanin teosta suosittelen, erinomainen. Tässä siteeraus häneltä: "kun vedän viimeisen henkäykseni, toivonko, että minulla olisi ollut enemmän tavaraa?"

Nyt puheenvuoro pihan kavereille

Herra Mustis poseeraa

rouva Mustis perään

ja "puutarha-apulaiseni" myös. Huomatkaa sirrillään olevat silmät, pikkukaveriä väsyttää. Vähän ajan päästä menikin ottamaan torkut terassin pylvään päälle.

lauta, kylpy ja haaste

2012-01-03T19:01:00.000+02:00

"Lintulautako? Kyllä tämä on oravalauta, sanon minä"

"Puutarha-apulaiset" kävivät heti tutustumassa uuteen paikkaan laittamaani lintulautaan. Varpuset puolestaan käyttivät sateella pihan portaalle syntynyttä vesilätäkköä kylpynään. Sääli, että kuvat ovat suttuiset. Lätäkössä kylvettiin kuitenkin kovasti. Varpuset ovat hyvin tarkkoja höyhentensä puhtaudesta. Linnuille on pihalla oma kylpyaltaansa, mutta tällä kertaa vesilätäkkö oli mieleen.

Mirada on haastanut minut mukaan materiattomaan tammikuuhun. Tarkoituksena on olla ostamatta mitään tavaraa tammikuun aikana. Ruuan, palveluiden, bussi/junalippujen jne osto on sallittua.

Olen jo nuoresta asti pitänyt tarkkaa kirjanpitoa menoista, joten haasteen vastaanotettuani piti heti tarkistaa (D!) viime kuukausien menot. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen kuluttanut (ruoka, sähkö,ym. poislukien) kirjoihin, kukkiin, kolmeen lintuaiheiseen joulukoristeeseen, sukkapariin, joulukortteihin & postimerkkeihin, seinä- ja joulukalenteriin sekä joululahjoihin (kirjoja). Syksyinen sairasloma oli minulle "päätepysäkki" monessa mielessä, kummasti alkoi miettimään, onko tavara sittenkään sen vaivan ja kärsimyksen arvoinen, jonka palkkansa eteen joutuu töissä tekemään.

Hyvää viikkoa kaikille!

Degrowth

2011-12-30T14:56:00.002+02:00

Moni oli kiinnostunut kuulemaan degrowth-ajattelusta. Olen tähän tiivistänyt keskeisiä näkemyksiä.

Ajattelu on 2000-luvulla ollut vahvinta Ranskassa (Décroissance).

Rantautui Suomeen 2010.

Degrowth- ajattelun mukaan tarvitaan muutos vallitsevaan ajattelutapaan, jossa

- taloudella ja talouskasvuun pyrkimisellä on ylivalta yhteiskunnassa

- uskotaan esimerkiksi, että talouskasvulla ratkaistaan kaikki ongelmat, kuten työttömyys ja epätasainen tulojako

- ihminen ja luonto nähdään talouden kautta, välineinä ja talouskoneiston osina

- talouskasvu = hyvinvointi

- ihanteina ovat voitontavoittelu, rahan kerääminen, statuskilpailu, kulutuskeskeinen elämäntapa

- luonto ja ympäristö tuhoutuvat.

Maapallon luonnonvarat eivät riitä kuluttamisvauhtiimme, elämme koko ajan velaksi kuin tuhlaajapojat. Ja luontoa ei saa takaisin, kun se on kerran tuhottu.

Degrowth-ajattelussa mm.:

- Talous ja talousajattelu ovat vain välineitä, eivät päämääriä

- Talouskeskeisyydestä siirrytään hyvinvointikeskeisyyteen: luonto- ja ihmiskeskeisyys.

- Rajoitetaan materiaalista liikatuotantoa ja liikakulutusta sekä kertakäyttöä.

- Tuetaan ihmisen ja luonnon hyvinvointia edistävää työtä (esim. ekosysteemien suojelu, energiatehokkuus).

- Tuetaan paikallista toimintaa (esimerkiksi paikalliset yrittäjät, lähituotanto).

- Jaetaan työtä, vähennetään työtunteja.

- Siirrytään kuluttajakansalaisen elämäntavasta ekologiseen elämäntapaan.

Jos jäitte miettimään, että miten ajattelu poikkeaa perinteisestä ympäristöajattelusta tai esimerkiksi vihreiden politiikasta, niin erona on juuri tuo muutos ajattelutavassa ja talouteorettisena pohjana: talouskasvuun pyrkimisen ja talouden määrävän aseman etusijalle asetetaan luonto ja ihmiset.

Eräässä degrowth-keskustelutilaisuudessa oli osallistujana vanha kansantaloustieteen professorini (jota edelleen arvostan alansa opettajana) ja huomasi, että hänelläkin oli vaikeuksia ajatella asioita uudesta näkökulmasta, että talous ei olisikaan kaiken keskipiste. Kuitenkin, kansantaloustiede on vain teoriaa, jolla yritetään ymmärtää ja selittää, ei mikään luonnonlaki.

Suomenkielisestä kirjallisuudesta voin suositella Tim Jacksonin hyvinvointia ilman kasvua ja Serge Latouchen jäähyväiset kasvulle.

Joulua

2011-12-26T11:28:00.000+02:00

Vietimme jouluaattoa rauhassa kotona ja joulupäivänä kävin sukulaisten luona, mies poti flunssaa kotona. Vuosi vuodelta joulu on on meillä yhä enemmän rauhoittumisen ja hiljaisuuden aikaa. Aikaa jolloin saa nauttia pienistä iloista, kuten jouluyön kirkkaasta tähtitaivaasta (pitkästä aikaa ei satanut) ja aattoillan juoksulenkistä hiljaisessa keskuspuistossa. Vain kolme ulkoilijaa tuli vastaan, niin olivat jo kaikki joulun vietossa.

Olen viime kuukausien aikana perehtynyt degrowth-ajatteluun ja se vakuuttanut minut siitä, että kohtuullisuudessa ja uudenlaisessa ajattelussa piilee vastaus tähän nykyiseen "ostakaa, kuluttakaa, heittäkää roskiin" -humuun sekä " teidän on pakko jaksaa työelämässä tai käy huonosti" -hokemaan. Degrowth lienee useimmille uusi käsite ja jos teitä kiinnostaa, voin tehdä siitä joku kerta postauksen.

Tässä vielä lisää joulutunnelmaa, hyvää tapaninpäivää kaikille!

Joulusatu ja joulutunnelmaa

2011-12-20T16:51:00.000+02:00

Joulusadun viimeinen jakso löytyy alasivulta 4 tai tästä linkistä

http://formaaki.blogspot.com/p/joulusatu-4.html

Minulla oli lisäksi tarkoitus näyttää kuvia laittamistani jouluasetelmista, mutta hämärän vuoksi lähes kaikki kuvat epäonnistuivat. Tässä kuitenkin pari kuvaa.

Hyasintit ovat venähtäneet pituutta, vaikka en ole niille paljon vettä antanutkaan. Tuoksu on ihana ja tuo mieleen lapsuuden joulut, huoks... Valkoinen amaryllis aloittelee kukintaansa.

Töitä on perjantai-iltaan asti, joten itse jouluun pääsen hiljentymään vasta aattona.

Joulusatu III

2011-12-19T07:56:00.001+02:00

Joulusadun kolmas osa on luettavissa alasivulta tai tästä linkistä

http://formaaki.blogspot.com/p/joulusatu-osa-iii.html

Neljäs ja viimeinen osa on blogissa keskiviikkona.

Rauhallista jouluviikkoa!

Marjassa joulukuussa

2011-12-18T15:12:00.000+02:00

Viherpeipot nauttivat ruusunmarjoista etupihalla. Huomatkaa yhden kaveruksen tiukka ilme. Osa bloggaajista varmaankin muistaa Muppet-shown ja siinä olleen kaljupääkotkan, joka luki uutisia. Samanlainen ilme, D!

Hyvää adventti-iltaa kaikille!

Joulusatu osa II

2011-12-15T07:29:00.001+02:00

Joulusadun II osa on luettavissa blogin alasivulla joulusatu 2 tai tästä linkistä

http://formaaki.blogspot.com/p/joulusatu-osa-2.html

Sain kirjoitettua tarinan loppuun ja siitä tuli neliosainen. Loput osat ensi viikolla:)

Joulusatu

2011-12-12T09:06:00.001+02:00

Sunnuntain aamuyönä unen ja valveen rajamailla nousi mieleeni joulun ajan satukertomus. Kertomus jatkui ja muokkaantui mielessäni päivän mittaan.

En tiedä, mistä syystä kertomus tuli mieleeni. Ehkäpä kerron arkipäivien mittaan liian paljon vakavia aikuisten asioita. Ehkäpä nyt on hyvien satujen vuoro.

Niinpä isoille ja pienille eläinsatujen ystäville joulun odotukseen

Kertomuksen ensimmäinen osa löytyy Förmaakin ja puutarhan alasivulta joulusatu osa1 tai linkistä

http://formaaki.blogspot.com/p/joulusatu-osa-1.html

Lisää joulukukkia ja joulupuu

2011-12-10T11:45:00.001+02:00

Viikolla laittelin vähän lisää joulutunnelmaa. Otin esille äidiltäni vuosia sitten saamani kupariset kukka-astiat. Monessa blogissa ja lehdessä olen nähnyt myös joulupuita, jonka oman version tein sisääntuloon. Sisälle en voi ottaa, koska mies saisi allergiaoireita koivunoksista. Ripustin siihen joulukoristeita.

"Rylliksestä" tuli näin komea

Jos joku muuten on puhdistamassa kupariastioita, niin voin suositella vinkkinä sitruunan puolikasta, joka kastetaan suolaan. Tuli uskomattoman puhdasta jälkeä.

Rauhallista menoa ei vain ole kovin tiedossa, joulun alus on aina töissä täyttä menoa, kun kaikki mahdolliset kokoukset, joululounaat ja muut tingelitangelit ympätään aina samaan syssyyn. Tekisi mieli kieltäytyä useimmista, mutta olemme lähempien työtoverieni kanssa viime ajat koetelleet sen verran ison pomon hermoja ja verenpainetta linjaerimielisyyksillä, että ehkä on parasta vähän hillitä ja painella seuraavat viikot 100 metrin pikamatkoja. Ei oikein kestä aina katsoa ja kuunnella, kun aikuinen iso mies menettää aivan pienestä malttinsa ja karjuu kuin parempikin leijona savannilla.

Hyvää kolmatta adventtia!

Pikkuorava asettumassa päivänokospaikalleen:)

Joulukukkia ja pohdiskelua

2011-12-04T12:16:00.001+02:00

Olen iloinnut ensimmäisistä joulukukista. Hyasintit ja amaryllis ovat kauniita jo nuppuina.

Nuppuinen amaryllis lainakirjapinojen seurassa. Huomaa, että lukeminen ja pohdiskelu jatkuvat, D!

Harsokukka on minusta aina yhtä herkän kaunis, tosin ei ehkä kovin jouluinen.Ihana kuitenkin:)

Joulun aika on ostoksilla käynnin ja kuluttamisen aikaa, mutta silti en voinut olla hätkähtämättä, kun luin Ritva Rajander-Juutin kirjaa kohtuus kaikessa, jossa siteraataan Taloussanomien vanhaa uutista. Kauppakeskus Sellon (Espoossa) johtaja kertoo, "että ostoksilla kuluu kerralla tunti ja vartti. Kauppakeskukset täyttävät tarvetta kohtaamiseen ja perheen yhdessä oloon. Usein perheen ainoa yhteinen tapahtuma on ostoksilla käynti." Väite perustuu asiakastutkimukseen.

Viikolla seurasin tv-keskustelua pikavipeistä. Esimerkkinä ollut pikavippikierteeseen joutunut nuori nainen kierteli kenkäkaupassa ja ihaili myynnissä olevia kenkiä. Pikavippiyritysten johtajat saivat tuta ärtynyttä ja raivoisaa sanan voimaa. Hämmästyksekseni kukaan ei kuitenkaan sivunnut ongelman varsinaista perussyytä, kulutuskeskeistä yhteiskuntamme, jossa on aina vain saatava lisää ja uutta.

Hiljaisuuden iloja ja haaste

2011-11-27T11:44:00.001+02:00

Kävimme eilen anopin syntymäpäivillä ja oli ilahduttavaa huomata, kuinka hiljaista oli jopa liikenteessä. Lahden moottoritie yleensä vilistää autoja, nyt mennen tullen ei niitä juuri näkynyt. Tosin totesin miehelleni, että ihmiset taitavat kerätä voimia joulun ruuhkiin.

Joulunalus on täällä yhtä suurta häsäkkää, tiet tukossa, kauppakeskusten parkkipaikat pursoavat ja kauppoihin on turha kuvitella edes sisään mahtuvansa. Pysyttelen nyt visusti niistä kaikesta kaukana ja yritän itse hiljentyä.

Sirutuuli ja Sanna-Pauliina ovat muistaneet minua tunnustuksilla. Iso kiitos teille molemmille! Edellisessä postauksessa vastasinkin jo toiseen haasteeseen. Toisessa piti taas tehdä tunnustuksia.

Tässä yksi tunnustus

joka ei taida olla yllätys kenellekään. Kaikkein mieluiten maailmassa pakkaisin tietokoneen, kirjat, juoksuvarusteeni ja mieheni autoon (ehdottomasti omaan Sussimobiiliin, syy selviää myöhemmin alla) ja ajaisin todella syrjäiseen korpimökkiin kuuntelemaan hiljaisuutta ja katselemaan luontoa. En tiedä tulisinko sieltä koskaan takaisin, tuskin. Työpaikalle laittaisin tekstinviestin VMP, EVVK (a la Stubb). Hasta la vista ( a la Schwarzenegger).

ja toinen

Moni taitaakin tietää, että olen ajanut ajokortin vasta vanhemmalla iällä ja oma Sussimobiili on automaatti. Joten nolojen tilanteiden nainen manuaalivaihteisen ratissa vähän aikaa sitten:

Nostan kytkintä ja painan kaasua, auto ärähtää vroom!!! hurjalla äänellä, mutta ei liiku mihinkään. Käsijarru ei ole päällä. Uusi yritys ja taas vrooom!! Auto ei liiku mihinkään. Yrittämisen jälkeen löydän vihdoinkin kytkimen tarttumakohdan ja matka pääsee alkuun parilla kengurumaisella pompulla. Ja vieressä istuu mieheni noin miljoonatta kertaa murmuttamassa siitä, kuinka tärkeää on osata ajaa manuaaliautoakin. D!

Rauhallista ensimmäistä adventtia!

Kirjaröykkiöitä ja haasteita

2011-11-20T10:21:00.001+02:00

Yksi elämän suurista iloista ja antimista on kyllä lukeminen. Olen tällä viikolla raahannut kirjastosta valtaisan kasan kirjoja ja niitä on vielä varauksessa lisää tulossa. Täällä on jo ennestään ollut joka nurkka täynnä kirjoja. Nyt taitaa jo kompastua niihin keskellä lattiaakin.

Paljon olen oivaltanut asioita ja päässäni pyörineet kysymykset alkavat saada vastauksia ja olen saanut idean, josta toivoittavasti voin kertoa hyviä uutisia myöhemmin.

Ja ajatelkaa, olen jopa tyytyväinen töihin menosta. Tosin syynä ei ole ihmeparantuminen, "Stubbimainen kommenttinäkemyykseni" on ja pysyy. Syynä on vaatekaappiini unohtamani Alf Rehnin kirja vaarallisista ideoista, josta haluan tarkistaa muutaman ajatuksen. D!!!

Sain viikolla Sirutuulilta ja Koivukujan Riikalta tunnustukset ja haasteet, Iso ja lämmin kiitos!

Tässä ensimmäisen haasteen vastaukset, toiseen palaan seuraavassa postauksessa.

1. Lempiväri
Liila.

2. lempieläin
Linnut:)

3. Lempinumero
Ei ole suosikkia

4. Paras alkoholiton juoma
Tee, jota kuulukin useita kuppeja päivässä

5. Facebook vai Twitter
En ole kummassakaan mukana

6. Intohimosi
Juokseminen, sitä olen tehnyt jo 1980-luvulta lähtien. Hmmm miten aika kuluukin....

7. Lahjojen antaminen vai saaminen
Antaminen

8. Mieluisin kuvio tai muoto
Ympyrä

9. Paras päivä viikossa
Kaikki käyvät, jos se on vain vapaapäivä, D

10. Lempikukkasi
Niitä on monia, näin joulun aikaan hyasintti ja amaryllis ja tasetit ja kielot ja....

Leppoisaa sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Ps. Vinkkaan Suomen Luontoliiton nettikaupasta, josta saa mm. luonnonystävälle sopivan joulukalenterin ja vuosikalenterin.

Ruissaloa ja haaste

2011-11-13T18:43:00.001+02:00

Näkymisiä Ruissalosta lauantailta, pari lumpeenkukkaa oli vielä näkyvissä

Maikki haastoi minut vastaamaan alla oleviin kysymyksiin, Maikille iso kiitos haasteesta!

1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.

En osaa tehdä lainkaan käsitöitä. Kovasti toivon, että osaisin.

2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.

Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta tulee mieleen Foro Romano (Forum Romanum) kokonaisuudessaan eli antiikin rauniot Roomassa. Vaikka suurin osa onkin raunioita, ei voi olla ihastelematta niiden kauneutta. Ja kuvitella mielessään, miltä ne ovat näyttäneet. Olen aikoinaan nuorempana ollut useamman kertaa Roomassa.

3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus

Niitä on monia. Blogissani olen aikaisemmin siteerannut Tomas Lediniä. Myös Happoradiolla on monta sanoituksia, jotka koskettavat. Samoin Ressu Redfordilla.

Tätä kappaletta ja levyä kuuntelin viime Lapin matkalla samalla kun tuli pohdittua työtä ja omia arvoja. Samalla matkalla taas muistin, kuinka onnellinen olen Lapin rauhassa ja hiljaisuudessa.

Tässä katkelma

Hyvää yötä kuiskaat ja mut tv nukuttaa
arki huomaamatta puuduttaa
en aina tiedä oonko hereilläkään
ei riitä tää
puoliväliinkään

Kun vieläkin vaan on annettavaa
vaikka tuhat syytä ois luovuttaa
on tarinassa kerrottavaa eikä tuhat syytä niitä pois saa

sade lämmintä on nuorena
horisontti siintää kaukana
kaikkea on aika kokeilla
en kadu niistä kovin moniakaan
ne piti kulkea
ja tähän saapua

kun vieläkin vaan...

odotukset itse asettaa
voiko niitä edes saavuttaa

vieläkin vaan...

Ressu Redford levyltä tuhat syytä

4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Edellisessa kysymyksessä tulikin tähän jo viitettä. Työ. Varsinkin koko tämä syksy on työpaikalla ollut kuin italialaisessa oopperassa. Melua ja melskettä. Hölmöilyä ympäriinsä. Suurta draamaa, juonittelua, selkään puukottamisia. Maailma olisi varmasti parempi paikka, jos ihmiset keskittyisivät työpaikalla pelkästään työntekoon.

Mutta aikansa kutakin, olen päättänyt, että eräänä tiettynä päivänä tulen sulkemaan sen paikan oven lopullisesti takanani. Ja tuittupäänä lähtiessä siteeraan Alex Stubbin viime aikoina kovasti esillä ollutta sanontaa...

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?

Linnuista, oravista, kukista, puista, kuusta, tähdistä, pienistä kauniista asioista, juoksulenkeistä...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Illan hämärtyessä

2011-11-07T16:40:00.000+02:00

Päivien yhä lyhetessä olen nauttinut pehmeästä hämärästä ja hiljaisuudesta.

Monen mielestä tämä pimeä vuodenaika on synkkää, mutta alan oppia ymmärtämään, että nyt on aika rauhoittua ja kuunnella hämärän hiljaista viestiä...

Tänä vuonna jätän viimeisetkin joulukiireet väliin, olen vain ja puuhailen pieniä iloisia asioita ja kuuntelen ja katselen.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Marraskuuta

2011-11-02T17:02:00.001+02:00

Tässä näkymässä on jotakin rauhoittavaa. Kynttilät selvästi tepsivät.

Kuivakukat kannussa eivät valitettavasti näy kuvassa kovin hyvin, mutta vinkkinä, mäkimeirami on kaunis kuivakukkana. Poimin ne puutarhasta aikaa sitten ja kuivatin.

Karppaus on ollut esillä monessa paikassa ja meillä mies on alkanut innostumaan asiasta. Ei mikään hyvä juttu, koska meillä tuo ruokavalio on ollut hyvin kasvispainoitteinen. Ainoa mitä olen kaupasta saanut miehelle ostetuksi, on luomunakit. Tosin en tiedä ovatko nekään karppauksen mukaisia. Lihapakkausta olen pitänyt useamman kerran kädessä, mutta en ole pystynyt ostamaan. Joutuu kohta mies menemään yksin kauppaan... Minun ei itse tarvitse onneksi laihduttaa, mutta minusta valkoviinidieetti kuulostaisi paljon hauskemmalta, D!

Täytyy vielä vinkata yhdestä kirjasta. Kasey Edwardsin kolkyt ja risana. Kirja kertoo kolmekymppisestä uranaisesta joka huomaa eräänä aamuna, että työ tuntuu vastenmieliseltä eikä kiinnosta yhtään ja kuinka hän lähtee etsimään uutta suuntaa elämälleen. Kirjassa on todella osuvia huomioita nykyajan työelämästä ja elämänmenosta yleensä.

Mukavaa loppuviikkoa!

Kiepuksissa

2011-10-29T10:58:00.000+03:00

Jihuu kaikki, tämä kynttiläkruunu on aika metka

Tintit ovat taas tutkineet terassia, kynttiläkruunu on yksi suosikkipaikkoja.

Itse en tiedä, onko iskenyt joku purn outti vaiko täysi leipiintyminen. Koko syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja viime viikon olen istunut tuntikaudet kokouksissa, joissa pohditaan strategisia ratkaisuja (suomeksi kenelläkään ei ole hajuakaan siitä, mitä pitäisi tehdä) haasteellisessa tilanteessa (valtavasti ongelmia, koska on hölmöilty ympäriinsä ja poltettu rahaa, kuten koko maailma) ja tarvitaan edelleen uudelleenorganisointia (otetaan Tikkurilan värikartta, josta räiskitään eri värisiä neliöitä ympäriinsä powerpoint-esitykseen ja simsalabim, siinähän onkin uusi organisaatiorakenne).

Ja oma pää kuohuaa ja myllertää havaintoja ja pohdintoja, asioiden ymmärrystä, mutta samalla niin paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Omat arvot ovat aivan erilaiset kuin ympärillä. Kaiken keskellä ymmärtää, että olisi aika päättää, mitä sitä oikeastaan haluaa tehdä isona... Reijo Mäkeä siteeraten: ei taida olla meikäläisestä enää globaalitalouden urheaksi soturiksi ja veropotin kasvattajaksi...

Sumuinen maisema

2011-10-23T14:18:00.001+03:00

Aamulla rynnistin ihailemaan ja näppäilemään kuvia sumun pehmentämästä maisemasta.

Sisääntuloon löysin poistomyynnistä sinkkiruukun, siihen laitoin sammalta.

Juuri kun sain kukkasipulit istutettua viime viikolla, löytyi uusia ihania sipuliaarteita alekorista muutamalla eurolla. Tummaa tulppaania ja jättilaukkaa eri väreissä. Ahneena otin tietysti kumpaakin pari pussia. Ja tietysti vähän vielä narsisseja ja helmilijaa:) Ja nyt saan miettiä kovasti, mihin saan ne puutarhassa mahdutettua hih.

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

Ennen talvea

2011-10-18T19:25:00.000+03:00

Käydään vielä kerran Ruissalossa. Nämä kuvat on otettu viimeiseltä retkeltä vajaa puolitoista viikkoa sitten.

Oli uskomatonta nähdä, että lumpeet kukkivat vieläkin, lokakuussa.

Näissä maisemissa voi mielikuvituksessa nähdä keijujen liikkuvan.

Vielä on suositeltava erästä kirjaa, Marikka Bergmanin "pientä elämää etsimässä". Kirjailija oli tv:ssä viime sunnuntaina ja onnistuin saamaan kirjan kirjastosta lainaan. Kirjassa pohditaan mm. suoritus- ja kulutuskeskeistä nykyelämää. Kirjan takakannessa todetaan, että pienen elämän eläjä tulee toimeen hiljaisuuden, tapahtumäköyhyyden vaatimattoman elämän ja lopulta myös itsensä kanssa. Vastaavanlainen mullistava, pohdintaa aiheuttava lukuelämys kuin Kaarinan Davisin teos irti oravanpyörästä.

Mukavaa viikkoa!

Lisää syysasetelmia

2011-10-12T19:16:00.002+03:00

Laittelin sisääntulon asetelmaa vähän uusiksi. En tiedä olenko jo koonnut vähän liikaakin kaikkea kivaa yhteen.

Ihastuin tähän Pirilän kukkatalosta löytäämääni alessa olleeseen betoniseen kurpitsaan, sopii hyvin lokakuulle

Sisääntulossa olleet heliotroopit kukkivat vielä näin kauniisti. Siirsin ne terassille, jonne on myöskin kokoontunut vähän liikaa kaikkea kivaa. Puutarhassa olleita ruukkuja ja pikkuenkelipatsaita olen siirtänyt terassille talteen talven alta, joten alkaa olla ahdasta.

"Puutarha-apulaisten" eli pihaoravien kanssa on ollut vähän linjaerimielisyyksiä puutarhaistuksista. Oravat ahkeroivat pihalla hämärään asti ja pihalle on ilmestynyt pieniä kuoppia ja istuttamiani kukkasipuleita on nostettu ylös. Varsinkin valkoiset skillojen sipulit olivat saaneet kyytiä. Kukkasipulien asemasta pitäisi ilmeisesti istutetella auringonkukkia, tammia ja pähkinäpensaita, niin oravat olisivat tyytyväisiä D!

Muuten en ole saanut mitään aikaiseksi, kotona vallitsee ihan täydellinen ja mahdoton kaaos. Meillä on selvästi miehen kanssa linjaerimielisyyksiä tavaroiden paikoista. Minusta jokaisella tavaralla on tarkasti määritelty oma paikkansa. Miehestä taas tavaran paikka on siinä kohdassa, missä sillä hetkellä sattuu olemaan tyhjää tilaa. MÄ HALUUN SELLAISEN HARMONISEN JA KAUNIIN KODIN KUIN JEANNE D`ARC LIVING LEHDISSÄ ON, ARGGGGHHH!!! Tai edes puolet sellaisesta, D!!! Mutta ei taida osua kohdalle...

Töissäkin jatkuu edelleen sama myllerrys. Tosin nyt ei ole kolmeen päivään kukaan saanut raivokohtausta tai huutanut "avointa palautetta" kurkku suorana. Ellei se sitten ole tyyntä myrskyn edellä, heh...

Kaikesta huolimatta, hyvää loppuviikkoa!

Vielä vuoro linnuille. Lyhty hyötykäytössä istumapuuna

Myrskytuulessa

2011-10-09T11:42:00.000+03:00

No nyt loppuivat pihasöpöilyt. Minä olen kuningas pihassa.

Varpushaukka tähystää linnuille puutarhaan laittamani ison puunoksan nokassa

Koristekaalin päällä istumassa

Toisesta viikon kohokohdasta ei minulla ole valitettavasti kuvia, mutta yritän kuvailla. Olin nimittäin pitkästä aikaa helikopterin kyydissä. Helsingin ja Tallinnan välille on avattu jälleen helikopteriyhteys ja koska halusin työkeikalta nopeasti kotiin maksoin lipun omasta pussistani.

Ja aina se on yhtä uskomaton kokemus. Melu on melko kova ( korvatulppia on lähtäaulassa saatavilla) ja polttoaineen käryn haistoi koneeseen mentäessä. Kone on 13 -paikkainen Agusta (olen aikaisemmin lentänyt sillä surullisen kuuluisalla Sikorskylla). Ihan erilainen tunnelma kuin isossa matkustajalentokoneessa, vähän kuin olisi superluksusluokan sotilaskuljetuksessa. Turvavyö tulee molemmilta puolilta ja kiinnitetään keskelle. Kolme matkustajariviä, joista ykkös- ja kakkosrivi istuvat naamat vastatusten.

Kone nousi voimalla. Lentonopeus kolmesataa kilometriä tunnissa ja lentokorkeus 400 metriä. Kova myrskytuuli tuntui jonkin verran koneessa, kun kone puski vasten tuulta. Näkymät olivat upeat lintuperspektiivistä, Tallinnan kaupunkia, lähisaaria, kolme sateenkaarta, luotoja, vaahtopäinen meri ja hyvin nopeasti Espoon ja Helsingin tutut rannat. Matka Tallinnasta Helsingin Hernesaareen kesti alle 18 minuuttia. Henkilökunta oli todella ystävällistä. Laivalla olisin tuksutellut 2 tuntia valtavassa ihmispaljoudessa.

Olin koko loppupäivän "Jouuuuu, olipa mahtava kokemus" -tunnelmissa, D!

Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Menneitä kesämuistoja

2011-10-05T19:18:00.000+03:00

Vanhoja kuvia koneelta poistaessani osui silmiini muutama kaunis kesäkuva

Kesän tunnelma itse, huoks...

Perhonen kukassa

Ja meidän terassi näin siistissä asussa. Lomalla maalasin terassin lattian ja näin siistiltä näyttää, toinen huoks... Se ei koskaan pysy näin siistinä...

Huomatkaa muuten vanha vedettävä leikkiankka kukkapilarin alla. Se siirtyi kesällä meille anoppilasta ja on miehen lapsuuden leikkiankka. Hauskinta on se, että minulla on ollut lapsuudessa täsmälleen samanlanlainen ankka, joka todennäköisesti löytyy (kunhan joskus ehdin) isäni kodin kellarivarastosta. Anoppi jo odottaa, että leikkiankat vielä kohtaavat:)

Toinen hauska kuriositeetti kuvissa ovat puutarhakalusteet. Ne ovat peräisin miehen Turun kodista. En erityisemmin pidä niistä ja olen muutaman kerran jo ollut jo heittämässä ne taloyhtiön jätelavalle. Onneksi valkoinen väri vähän parantaa. Edesmennyt appeni teki arvokkaan ja mittavan pappisuran ja kaikissa arkielämän ostoksissaankin hän pyrki ajattelemaan yhteiskunnallista hyvää,(ei siis mitään kauneusseikkoja ym.) Niinpä hän aikoinaan yllätti mieheni ja osti hänelle Turun Kakolan (se kuuluisa vankila) tuotantoa olevat puutarhakalusteet miehen sen aikaisen Turun kodin parvekkeelle. Josta ne ovat sittemmin kulkeutuneet mukana, (ei postiivinen) huoks...

Toivotan teille jo nyt hyvää viikonloppua. Joudun huomenna iltapäivällä lähtemään lyhyelle (mutta samalla pitkälle tuntuvalle) työreissulle. Blogiani lukeneet varmasti ymmärtävät jos sanon, että sain Musta Pekka- kortin käteen työtehtävissä. Onneksi sain vähän neuvoteltua tilannetta helpommaksi:)

Blogitapaamisiin viikonloppuna!

Lokakuuta

2011-10-02T17:44:00.001+03:00

Jee, Sussi on laittanut uuden kukkapenkin, nyt voi piilottaa ja istuttaa tänne kaikkea tarpeellista:)

Puutarhan varjoisassa nurkkauksessa ei nurmikko ole kasvanut hyvin, vaikka olen useaan kertaan laittanut nurmikon siementä ja yrittänyt saada kasvua aikaan. Viime viikolla muutin sen kukkapenkiksi, johon istutin paljon kukkasipuleita. Pihaoravat ovat ollet myös ilahtuneita, saa nähdä, mitä siinä muuta keväällä kasvaa D!

Oravien istuttamat auringonkukat päätyivät muuten nopeasti lintujen ja oravien hyötykäyttöön ja syödyiksi. Näin kun pikkuiset varpuset tyytyväisenä nokkivat kukkien pohjat. Tämä varoituksena, jos jos joku muukin lintujen ja oravien ystävä suunnitteli istuttavansa niitä itse ensi keväänä auringonkukkia ja nauttivansa niiden kauneudesta. Hyötykäyttöön päätyvät, ei ihailtaviksi, D!

Penkin reunuksena hyödynsin jäännöstiilen ja yli vuosi sitten rauniolta raahaamani reunuskiven, näkyvät yläkuvassa.

Puutarhan villiviini on upean värisenä.

Tiesittekö muuten , että Pehr Kalm (1716-1779) toi villiviinin Pohjois-Amerikan tutkimusretkeltään Suomeen Maarian pappilaan (nykyisin Turkua) josta se levisi sitten ympäri Suomea.

Maikki on muistanut minua tunnustuksella, josta iso ja lämmin kiitos!

Perjantaina 30.9 Förmaaki ja puutarha vietti 3-vuotissynttäreitä! Fasse-tanssi sen kunniaksi:)

Hyvää sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa!

Väriloistoa ja kiitokset

2011-09-28T13:52:00.000+03:00

Toivottavasti ette ole vielä kyllästyneet Ruissalon kuviin, sillä tässä vielä kuvapläjäys Ruissalon upeista syysväreistä

Mustikset olivat syömässä omenoita

Oikein iso ja lämmin kiitos viime postauksen kannustavista kommenteista ja tuesta, olette todella ihania:)

Ja iso kiitos ja niiaus saamistani tunnustuksista. Kiitos teille Susanne, Sirutuuli, Mari, Sariw ja Sylvi !

Olen nyt tämän viikon vielä sairaslomalla, sitten ensi viikolla töihin.Tilanne töissä on ollut niin stressaava, että minulla ei ole juuri mitään muistikuvia yhdestä koko viikosta. Lääkärin kanssa totesimme molemmat, että ehkä niin on parempi. Mutta on toki selvää, että enemmin tai myöhemmin on tehtävä uudet ratkaisut (työ)elämän suhteen.

Tässä yhteydessä on ehkä hyvä vielä korostaa, että en ole tällä hetkellä asuntojen/kiinteistöjen myyntityössä. En halua, että alalta menee viimeinenkin maine, siksi tämän mainitsen. Katsoin nimittäin yhden jakson sitä tv:ssä pyörivää ohjelmaa, jossa välittäjä pääosin joi shampanjaa ja ajoi ylinopeutta kalliilla autolla. Olisipa sekin työ niin helppoa, D!

Kun otin vastaan tämän hetkiset tehtäväni, ajattelin, että muutaman vuoden sisällä siirryn myyntitöihin, mutta nyt en ole varma enää siitäkään. Katsotaan nyt...

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Sitaatteja

2011-09-23T09:51:00.000+03:00

Tässä vielä muutama kuva Ruissalosta viime lauantailta.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun menin maantaina sairaslomalta työpaikan taistelukentälle, niin myöhäisiltapäivällä olin jo uudella sairaslomalla.

Irwin Goodman lauloi aikoinaan, että "viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, sellainen on työmiehen lauantai". Laulusta voisi varmaankin tehdä nykyaikaisen version: "aamulla töihin ja illalla lekuriin, sellainen on businessnaisen maanantai".

Näin julkisessa blogissa en voi kertoa mitä on kaikkeaan tapahtunut, mutta eilen piristääkseni itseäni luin Reijo Mäkeä, jolta löytyy aina tilannetta kuvaavia lauseita

Nämä sopivat kuvaamaan yleistuntemuksiani tällä hetkellä

"Palasin keittiöön ja aloin lorottaa juomalasiin vesijohtovettä. Se maistui tunkkaiselta kuin koko elämä"
Reijo Mäki, pitkä lounas

"Ajelehdin vuotavassa purressa nimeltä Elämä. Eikä minulla ollut enempää karttaa kuin kompassiakaan. Suuntavaistoni tuntui olevan täysin hukassa."
Reijo Mäki, huhtikuun tytöt.

"Jos mies herää reippasti puolenpäivän jälkeen on parempi oitis myöntää tosiasiat: hänestä ei ole enää tuona päivänä yhteiskunnan rakentajaksi, ei veropotin kasvattajaksi, ei globaalin bkt-taistelun uskolliseksi soturiksi"
Reijo Mäki, uhkapelimerkki

Ja tämä työpaikkani tämän hetkistä ilmapiiriä

"Seisomme jo kurkkuamme myöden paskassa ja siitä syvemmälle on hieman uhkarohkeaa sukeltaa, eikö totta"
Reijo Mäki, kruunun vasikka

Kaikesta huolimatta, hyvää viikonloppua kaikille ja toivottavasti teillä on ollut parempi viikko kuin minulla

Ruissalossa

2011-09-18T11:56:00.002+03:00

Kävimme eilen Turussa. Luulin, että kesä on jo ohitse, mutta Ruissalossa se vielä jatkuu. Kimalaiset ja kukkakärpäset pörräilivät kukissa ja oli niin kaunista.

Tuliaisina tuli vielä kaksi kassillista sieniä, eli kohtaa alkaa kova perkaaminen ja säilöminen:)

Kiitokset lämpimistä kommenteistanne edelliseen postaukseen. Sain myös tunnukstukset Susannelta ja Sirutuulelta, iso ja lämmin kiitos teille! Niihin vastaan ensi kerralla, nyt vastaukseni Irmelin tunnustukseen, kiitos vielä kerran Irmeli!

Lempiruoka: itsetehty linssimuhennos

Lempimakeinen: suklaa, josta yritän pysytellä erossa, mutta huonolla menestyksellä.

Lempiluettava: Stephen King, luontokirjat, sisustuskirjat,historia. Mieskin lukee mielellään, joten meillä on joka nurkka täynnä kirjoja. Aina vannon, etten hanki enää yhtään kirjaa. No, juuri tilasin kaksi:) Lisäksi olen lähikirjaston vakionaamoja.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Voi jos osaisinkin. Isän lapsuudessa antama lisänimi tahmatassu selittänee,D! Koulutodistuksessa oli käsityö 6 ja sekin armosta, kun eivät kehdanneet antaa nelosta tai viitosta, D!

Lempielokuva: kaikki kauhu- ja jännityselokuvat (joita mies puolestaan inhoaa,D!)

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

Kesän loppu

2011-09-16T11:52:00.000+03:00

Jokin aika sitten kävelin ja kuvailin läheisellä niityllä

Kesän viimeinen perhonen?

Sepelkyyhky aterioimassa viljapellossa

Minulla on vähän sanaton olo. Meno ja toisten tunteiden purkaukset äityivät työpaikalla jo siihen malliin, että olen loppuviikon ollut lääkärin määrämällä sairaslomalla. Maanantaina sitten taas takaisin taistelutantereelle...

Lupaan palata Irmelin haasteeseen ensi kerralla. Ja kaikesta huolimatta, hyvää viikonloppua kaikille!

Syysasetelmia

2011-09-11T12:06:00.000+03:00

Olen laittanut joitakin syyskukkia lisää. Sisääntulossa kukkivat vielä heliotroopit, mutta laitoin lisäksi syklaameja parilla eurolla Prisman kesäpihasta löytämääni vintage-puuruukkuun. Samalta sieltä löytyi alennuksesta uusi enkelipatsas.

vanhat tutut

Harmittaa kun en saanut tästä kimpusta parempaa kuvaa, ovat olleet uskomattoman kauniita ja kestäviä

Kyyhkyn poikanen koetteli puutarhakenkiä pihalla:)

Kävin eilen sienimetsällä ja enpä ole ennen nähnyt täällä niin paljon sieniä. Oli tultava pois, kun kassiin ei enää mahtunut. Kannattaa selvästi käydä metsällä. Maistuivat muuten hyviltä ja kaapissa on vielä paljon lisää.

Nyt kun on yöllä jo pimeätä, on puutarhassa näkynyt aamuyön kulkijoita. Ainoa harmi on, etten pimeällä saa kameralla kunnon valkokuvia. Siilit ovat edelleen liikkeellä. Pihalla käveli myös supikoira ja mies onnistui näkemään, kun kettu (ilmeisesti tämän vuoden poikasia) käveli pihalla, kohtasi siilin ja säikähti sitä.

Irmeli on muistanut minia tunnustuksella ja haasteella. Iso ja lämmin kiitos Irmeli! Palaan siihen ensi kerralla.

Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Syysnäkymiä

2011-09-08T19:11:00.000+03:00

Tässä jokin aika sitten otettuja luontonäkymiä Hämeenlinnasta. Blogisti ja luontoystävähän liikkuu aina kameran kanssa ja lyö jarrut päälle kun löytyy jotakin kaunista nähtävää ja kuvattavaa. Olisin varmasti myöhästynyt eräästä tapaamisesta, ellei kamerasta olisi loppuneet paristot, D!

Lämpimät kiitokset kannustavista kommenteistanne edelliseen postaukseen, piristivat todella mieltä.

Työpaikalla on edelleen menossa suuri myllerrys. Tuntuu kuin Pandoran lipas olisi avattu. Ihmisillä on paha mieli, järkytys ja kovat tuottopaineet ja pahaa oloa puretaan työtovereihin ja alaisiin. Mutta ehkä se aurinko joskus vielä nousee uuteen aamuun.Tai ehkä on aika etsiä uusi auringonnousu...

Syyskuuta

2011-09-03T11:45:00.000+03:00

Kesän viimeiset orvokit

Tämä viikko on taas ollut aikamoinen. Lomilta työhönpaluu ei sujunut mitenkään leppoisasti, vaan tupsahdin keskelle yllätysorganisaatiomyllerrystä.

Olen niitä aikaisemmin jo nähnyt ja kokenut monta, mutta aina ne ovat yhtä raastavia. Täysin yllättyneitä ihmisiä, toiset riemuissaan, toiset lähellä itkua. Puhetta siitä, kuinka vahvistamme strategiaamme vaihtamalla peliketjuja (aina näistä käytetään jääkiekkotermejä).

Minulla säilyi paikka "peliketjussa", joten sinällään ei ole huolta. Mutta olo on vähän tönkkä. Ja mietteliäs...

Mutta nyt jotakin mukavampaa, vähän syyskukkia

Syysistutusten aikaan

2011-08-27T11:44:00.000+03:00

"Puutarha-apulaisten" mielestä on selvästi aika jo tehdä syysistutuksia

Oravamamma Sportti poseraa jälleen. Huomatkaa etutassut, selvä multasormi -viherpeukalo:)

Täällä taas apulainen selvästi toivoo syyskukkia ruukkuihin ja siivoamista muutenkin...

En muuten raaskinut ottaa kuvassa näkyvää nokkosta pois pihalta, koska se perhostoukkien ruokaa. Olen selvästi lukenut liikaa Riku Cajanderin kirjoja:)

Tässä on apulaisten tekemiä kevätistutuksia, itse en ole niitä laittanut. Yllätyksekseni puutarhaan ilmestyi neljä auringonkukkaa. Ovat niin kauniita, että ensi vuonna täytyy istuttaa niitä itsekin. Paikkakin oli valittu hienosti, alppikärhöjen eteen.

Mukavaa viikonloppua!

Lapin kuvia ja lukupiiri

2011-08-25T12:26:00.000+03:00

Katsokaapa, kuinka hyvin näiden kavereiden kesäpuku sopii maastoon. Ovat ilmeisesti kiirunoita (jos joku voi vahvistaa/muuttaa lajin, niin hienoa. Emme ole miehen kanssa näitä ennen luonnossa nähneet). Liikkuivat kuuden linnun ketjussa ruokaa etsien lyhyen matkaa Pallastunturin laelta alaspäin).

Tässä vielä kuvia Pallastunturilta

Äkäsmylly, Äkäslompolo. Ja Petterit:)

Nostalgian ja patinan lukupiiri jatkuu. Lähikirjaston luonnosuojelu-hyllyä katsoessani käsiini osui vanha Pentti Linkolan johdatus 1990-luvun ajatteluun. Edelleen erittäin ajankohtainen kirja.

Linkolan jyrkät näkemykset voivat järkyttää monia, mutta niin totuuden sanoja hän kirjoittaa. Kirja tarjoaa edelleen paljon pohdittavaa ja miettivää suhteestamme luontoon.

Tässä katkelmia kirjasta:

Maailma on hävinnyt altani, hävittämällä hävitettynä. Aari aarilta, puu puulta, kukka kukalta kaikki on jauhautunut hakkuumurskioiksi, ojikoiksi, tienpohjiksi,huvilatonteiksi,venesatamiksi, voimalinjoiksi. Muutama pyhättö on jäänyt tiettymättömiin raiskioiden taakse, kun sinne ei ollut enää mitään reittiä jota myöten sinne olisi kestänyt kulkea...

Luonnonystävä ei nykymaailmassa koskaan voi saada mitään lisää, en minä eikä kukaan muukaan. Luonto ei missään voita alaa, kasva. Ainoa toivo on, että entisestä jotain säästyisi, mahdollisimman kauan - ja sen toiveen toteutumiseen ihmiselämä on liian pitkä.

En minä halua rekisteröidä pensastaskujen häviämistä, sen alueellista jakautumista, pesäpoikasten ja aikuislintujen kuolevuutta. Minä haluan, halusin kulkea niityillä, joilla pensastaskut kiitävät kukkakärpästen perässä, naksuttavat ja surisevat.

(Pentti Linkola, johdatus 1990-luvun ajatteluun, WSOY, 1989)

Lapin matkalta 1

2011-08-20T17:54:00.000+03:00

Kiitos hyvät ystävät viime postauksen matkatoivotuksista ja nimipäiväonnitteluista.

Tulimme takaisin pohjoisen matkalta aamuyöstä. Olimme Ylläksellä, josta teimme myös päiväretkiä Pallakselle, Enontekiöön, Hettaan ja Leville.

Oli todella rauhallista, kesäsesonki oli ohitse ja ruska ei ole vielä alkanut. Loistava ajankohta rauhaa ja hiljaisuutta toivovalle luonnonystävälle. Olisin mielelläni jäänyt sinne lumen tuloon saakka taikka vaikka koko loppuelämäksi. Kävin juoksulenkeillä vaellusreiteillä, ja voi sitä luonnon ihanaa rauhaa ja kauneutta, huoks...

Tässä näkymiä ja tunnelmia. Laitan vielä ensi postaukseen lisää Lapin kuvia.

Asuimme Äkäslompolon puolella lomaosake-mökissä, joka oli hyvin siisti ja omasi kaikki mukavuudet. Mutta jos olisi oma, niin valkoista maalia kuluisi. Ja paljon, heh...

Itse Yllästunturilla en tällä kertaa käynyt, tässä itse tunturi auton ikkunasta kuvattuna. En lähde tässä nyt murisemaan ympäristöasioista, mutta vähän lohduttoman näköinen kesäkaudella laskettelurinteineen.

Lyhyelle tauolle

2011-08-11T15:33:00.000+03:00

Elokuun puutarhatunnelmia

Suurin osa liljoista on lopettanut kukintansa, enää valkoiset liljat kukkivat. Näiden tuoksu on uskomaton

Maanpeiteruusu Fairy on täynnä kukkia, mäkimeirami seurana

Istutin keväällä rohtoraunioyrttiä ja jo nyt sen lehdet ja itse kasvit ovat todella isokokoiset

Koko näkymää. Taustalla näkyvä riippakoivu on naapurin ja se on huolestuttavasti kuivunut. Ihmetyttää johtuuko se vain kuivuudesta vai onkohan puu kuollut...

Ruusujen, liljojen ja mäkimeiramin lisäksi kukkivat hortensia ja kiiltomalva.

Suuntaamme pian kohti pohjoista, joten siirryn lyhyelle blogitauolle. Yritän saada hyviä kuvia tuliaiseksi:)

Oikein hyviä päiviä teille, pitäkää huolta itsestänne!

Näkymiä Satakunnasta

2011-08-08T14:55:00.001+03:00

Näkymiä sunnuntaiselta Satakunnan matkalta

Mustavarikset olivat harmaavaristen ja naakkojen kanssa ruokailemassa viljapellolla. Mustavariksia ei meillä päin olekaan

Loppukesän värejä

ja maisemointityöntekijöitä:)

Merihanhet olivat myöskin ruokailemassa, osa joukosta piti valppaasti vahtia muiden syödessä

Pyhän Marian kirkon sakaristo Kokemäellä, yksi Satakunnan vanhemmista rakennuksista. Itse puukirkko on palanut.

Lukupiiri ja tunnustuksia

2011-08-04T13:30:00.001+03:00

Nostalgian ja patinan lukupiiri jatkuu. Valitsin kirjaksi edelleen ajankohtaisen opuksen eli Else ja Vesa Leivon tulppaanitarhan lumo. Kirjassa on paljon tietoja ja ohjeita tulppaanien ja muiden sipulikasvien istuttamiseen ja hoitoon. Ja kauniita kuvia. Hyvä tietoteos syksyn istutuksiin.

Sylvi ja Sanna-Pauliina ovat muistaneet minua näin makealla tunnustuksella, iso ja lämmin kiitos teille!

Tähän liittyi kysymyksiä

Väri?

Liila. Näkyy sekä sisustuksessa ja vaatteissa.

Ruoka? Itse tekemäni linssimuhennos. Toinen on kaupasta valmiina tölkissä ostettavat valkoiset pavut etikkakastikkeessa .

Paikka, jossa haluaisin käydä?

Niitä on monia, Madeira uudelleen, Japani, Kanada, Australia. Mutta koska inhoan lentomatkustamiseen liittyvää riesaa ja muutenkin ympäristösyistä, jää varmasti matkat tekemättä, heh.

Katsokaapas kuinka täällä on olohuoneessa tyhjää. Kiillotin olohuoneen lattian ja suurin osa mööpeleistä on nostettuna pois olohuoneesta. Kesälomani on siis alkanut:)

Hyvää torstaita kaikille!

Elokuuta

2011-08-01T16:49:00.000+03:00

Syyssyrikän tenho on nyt meilläkin todistettu, amiraali viihtyi pitkään maistelemassa.

Sisääntulon kesäkukat alkoivat olemaan jo nuutuneen näköisiä ja etsiskelin uusia tilalle, mutta kovin vähän oli enää kesäkukkia jäljellä. Päädyin curry-kasviin (tuoksuu myös currylle) ja seppelvarpuun, jonka myöhemmin siirrän tekeillä olevaan kukkapenkkiin. Yllättävästi tuli jo syksy mieleen, vaikka kesähän nyt on vielä. Seppelvarpu, pihan kuunlijat, keijunkukka ja ruusun kiulukat tuovat minusta myös itämaisen tunnelman. Erikoista huomata, miten samassa pihassa voi tunnelma vaihdella.

Sylvi on muistanut minua tunnustuksella, iso ja lämmin kiitos! Palaan siihen ensi kerralla.

Muutaman päivän päästä minulla on luvassa kesälomapäiviä. Eli kotiprojekteja tiedossa, D!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Siilitarinoita

2011-07-28T08:33:00.000+03:00

Nostalgian ja patinan Sanna-Pauliina on kutsunut kaikki blogilaiset mukaan torstain lukupiiriin. Ideana on kertoa lukemastaan kirjasta ja linkittää myös muiden lukupiiriin osallistuvien lukemat kirjat. Näin muodostuu lista kiinnostavia kirjoja

Luonnonystävänä valitsin ajankohtaisen kirjan, jota voin lämpimästi suositella kaikille luonnosta kiinnostuneille ja niille joiden pihalla vierailee siilejä: Tuula Nyströmin ja Tiina Kinnusen kirja eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito.

Kirja on ainutlaatuinen tietokirja pihoillamme käyvistä ja asuvista siileistä. Se antaa ohjeet myös sairaan siilin hoitoon.

Tekijöillä on myös erittäin hyvät siilitietoutta ja siilien tarinoita kertovat siili kiikarissa - nettisivut.

Kaikkea siilimäistä löytyy villit viikset -nettiputiikista.

Siilit ovat vierailleet pihallamme monena kesänä. Pihalla on myös siilimökki. Monta hauskaa tarinaa voisin niitä kertoa, tässä niistä kaksi.

Siilit voivat olla aikamoisia sottapyttyjä. Mieheni ei ole erityisemmin ihastunut siilin kakkaan terassin lattialla. Kerran mieheni katsoi ikkunasta ulos ja huomasi siilin kiipeävän terassille ja hän totesi: "nuo siilit saisivat kyllä pysytellä puutarhan puolella, eivätkä aina tulla terassille". Ja mitä tapahtuu: siili köpöttää pitkin terassia kohtia tuolia (jossa miehellä on tapana istua) ja pissii tuolin jalan päällä. Selvästi siilikommentti miehelleni, D!

Ja toinen tapaus: Olen herkkäuninen ja herään yöllä terassilta kuuluvaan kolinaan:klink, klink, klink... Menen katsomaan. Siili kolisuttaa tassullaan tyhjää lautasta terassin lattiaan, merkkinä selvästi: hei Sussi, ruokaa, lautanen on tyhjä. Sama toistuu useampana yönä:)

Meidän Sippe on tässä illan hämärässä matkalla ruokakupilleen.

Kuusisto

2011-07-26T17:55:00.000+03:00

Näkymiä viime viikonlopun retkeltä Kuusiston kartanoon ja linnanraunioille. Katolisen ajan piispanlinnan rauniot sijaitsevat melko lähellä Turkua.

Pääskyt ja västäräkit pyydystivät hyönteisiä raunioilla

Vielä liljoja

2011-07-23T10:48:00.000+03:00

Kaikki liljat madonnaliljoja lukuunottamatta kukkivat. Näky on hurmaava. Perhosia, yökkösiä, kimalaisia ja kukkakärpäsiä pörrää kukissa. Nyt on ollut niin kova helle, että kukinta saattaa jäädä lyhyeksi. Joten käyn ihailemassa näkyä ja tunnelmaa mahdollisimman usein.

Rauhoittava näky, sillä olen viime ajat puhkunut ärtymystä, kun kaupunki asukkaiden vastustuksesta huolimatta rakentaa tähän ihan lähistölle järeämpää tieyhteyttä ja parkkipaikkaa lähikoululle. Siinä meni useampi puu, pensaita ja sitä vähäistä niittyä, joka täällä oli jäljellä. Ja kaikki vain sen takia, ettei ihmisten tarvitse jättää autoa kauemmaksi ja kävellä loppua 150 metriä...

Se muistuttaa myös siitä kuinka tärkeää luontopiha-ajattelu on kaupungistuvilla alueilla, että edes jotakin jäisi luonnosta jäljelle.

Tässä kokonaiskuva rinnepenkistä. Taustalla näkyvä riippukoivu on jo naapurin.

Jossakin vaiheessa pitäisi ehtiä laittamaan työn alla olevia kukkapenkkejä. Olen selvitellyt erilaisia luontopihaan sopivia kasveja, mutta saa taas nähdä, miten niiitä on taimistoilla saatavilla. Punalatvaa istutin jo nyt kokeeksi muutaman.

Tämä pikkukaveri on tämän vuoden poikasia

varpuset

Liljoja ja lintujuliste

2011-07-19T16:17:00.001+03:00

Liljojen kukinta on alkanut ja syrkikkäkin kukkii

Tämä taulu odottelee lattialla pääsyä seinälle. Löysin Mokosta lintujulisteen, johon hankin kehykset. Mies sai jälleen aikamoisen järkytyksen, kun sovittelin sitä seinälle työpöydän ylle. Siihen samaan paikkaan johon yritin sovitella peiliä, joka päätyi lopulta olohuoneen nurkkaan, koska mies ei siitä pitänyt. Lintujuliste ei ole kuulemma oikeaa taidetta. Minusta se on mielettömän ihana...

Mustilan arboretum

2011-07-16T19:17:00.002+03:00

Kävimme tänään Mustilan arboretumissa Elimäellä päiväretkellä. Paikkahan on tunnettu alppiruusuistaan, joten paras aika vierailulle olisi kesäkuussa alppiruusujen kukinnan aikaan. Mutta komeissa havupuissakin oli paljon ihailtavaa. Toivottavasti kuvista välittyy edes osa puiden ja pensaiden suurta kokoa. Myös alakuvassa olevat majavankaalit olivat todella isoja.

Jättiläistuijia

Koreanpihta

Douglaskuusia

Hortensioita

Kartiovalkokuusi ja hortensioita

Majavakaali

Kukintaa odotellessa

2011-07-13T17:36:00.000+03:00

Puutarhassa on tällä hetkellä paljon kukkia nupussa. Odotan malttamattomana niiden kukintaa.

Syrkikkä, tämä toivittavasti houkuttelee sitten paljon perhosia. Suosittu cottage garden kasvi, mutta Suomessa talvenarka. Minulla se on ruukussa ja laitan sen talveksi varastoon, jotta se selviäisi paremmin talvesta.

Valkoinen jättilaukka aloittelee kukintaansa

Mustialan hortensiassa on paljon nuppuja, samoin liljoissa

Ja hävityksen kauhistuskin löytyy puutarhasta

Tässä lomaviikon aitatyömaan tekemää tallattua maata puutarhassa ruukkujen taustalla. Vanhan aidan jatkona oli aikaisemmin pensaita, joista osa poistettiin ja tilalle tuli uusi lisäjatkopala aitaa. Pensaista jäi vielä syreeni ja siperian hernepensas sekä virpiangervo, jonka todennäköisesti siirrän syksyllä muualle. Nyt virpiangervo on aidan että muiden pensaiden puristuksessa. Tätä kukkapenkkiä on minulla nyt tarkoitus parantaa ja saada kauniimmaksi. laitan sitten kuvia, miten kohennus etenee.

Lomaviikon jälkeinen työnaloitus on muuten ollut vaikeaa. Miten voi ollakin niin väsynyt olo. Välillä olen epäillyt, että jos aivokäyrääni nyt tutkittaisiin, se näyttäisi suoraa viivaa, koska mitään aivotoimintaa ei ole, D! Mutta eiköhän se tästä vielä...

Puutarhatöitä ja lintuja katsomassa

2011-07-10T10:58:00.000+03:00

Äkkiä on lomaviikko mennyt. Eikä aika tälläkään kertaan riittänyt oikein itse lomailuun, vaan tuli rakennettua lisää piha-aitaa ja maalailtua puutarhakalusteet.

Uusi aidanpätkä näyttää hyvältä, mutta aikamoista jälkeä tuli kukkapenkkiin, josta jouduin töiden alta poistamaan pensaita. Kunnostan nyt sitä ajan kanssa ja miettien, mitä kasveja siihen istutan. Eilen siirsin siltä kohdalta pois myös pihalaattoja, mutta tänään taidan kantaa ne siihen takaisin (heh), jotenkin laatat vain näyttävät siihen kohtaan kuuluvan.

Huono muisti on joskus ilo. Ostin tänä vuonna sormustinkukansiemeniä saadakseni tietynväristä kukkaa, pari päivää sitten huomasin, että samoja siemeniä olenkin ostanut myös viime vuonna ja kukkia onkin jo puutarhassa.

Pari vuotta sitten istutin patioruusun maahan kun en raskinut heitää ruukussa ollutta ruusua pois. Nyt se kukkii kauniisti

Pihakaverit olivat myös vauhdissa, oravamamma Sportti kävi heti tarkastamassa maalatun pöydän

Suunnitelulle päiväretkelle ehdittiin, tässä Heinolan lintutarhan kavereita. Kuvat eivät valitettavasti ole ihan parhaita, koska häkkien ristikot näkyvät.

Valkoselkätikka

mehiläishaukka

Arapapukaija

harmaapapukaija Paco. Varsinainen hurmuri, joka osaa monta sanaa

Kakadu

Värejä ja tuoksuja

2011-07-04T11:39:00.001+03:00

Tuliköynnöskuusama. Ainoa kuusama, joka ei tuoksu.

Cottage gardenille ominaisia ovat värit ja kukkien tuoksu. Olen itse mieltynyt liilaan ja sen huomaa puutarhassa. Tosin nyt en muista minkävärisiä lijoja istutin lisää puutarhaan. Onneksi selviää, kun alkavat kukkimaan; D!

Tällä hetkellä puutarhassa tuoksuu pikkujasmike ja mooseksen palava pensas, jonka eteerinen tuoksu on tuntunut erityisesti helleiltoina.

Mooseksen palavan pensaan kukka etualalla.

Sormustinkukka, ehdoton CG-suosikki

Malva

Helokki

Keräsin listalle joitakin CG:lle tyypillisiä kasveja. Iso L( luontopiha) merkintä kertoo, että kasvi on perhosten ja muiden pörriäisten ja osa myös lintujen mieleen.

Ailakit (L), akileija, auringonkukka (L), esikot, hajuherne/tuoksuherne,helokit (L), imikät, jasmike, jouluruusu,jättilaukka,kaunokit (L), kevätvuohenjuuri (L),kielo,kissankello, krassi, kurjenpolvet (L), kurkkuyrtti/purasruoho (L), kuusamat (L), kärhöt,leijonankita, lehtosinilatva (L), lemmikit, loistotädyke(L), malvat (L), neidonkieli (L), neilikat, orvokki, poimulehti, punalatvat (L), punatähkä(L), päivänhatut (L), rantakukka (L), ruusut, sormustinkukka,syreeni (L),syysleimu (L),syyssyrikkä (L), särkynyt sydän, törmankukat (L), unikot,valkovuokko.

Lopuksi vielä kuulumiset lauantain Paavo Nurmi -juoksutapahtumasta, joka meni jo extreme-urheilun puolelle. Lähtöhetkellä lämpöä oli 29 astetta ja se nousi vielä 30 asteeseen. Koko kaupunki ja Ruissalo hehkuivat kuumuutta. Kaadoin vettä päälleni ja join kaikilla juoma-asemilla, mutta silti olin uuvahtaa kuumuudesta. Jouduin välillä kävelemään, kun tuntui, ettei millään jaksa. Sama tilanne oli monella muulla juoksijalla. Maaliin sitten kuitenkin lopulta pääsin:) Nyt olen onnekkaasti viikon kesälomalla.

Cottage garden

2011-06-29T20:08:00.002+03:00

Syyssyrikkä etualalla, lisäksi angervo, kanukka ja mooseksen palava pensas. Taustalla alppikärhö.Kaikki sopivia cottage garden puutarhaan.

Ruusu Luis Bugnet. Ruusu on tyypillinen cottage garden kasvi. Kiulukoita muodostava ruusut ovat myös lintujen mieleen.

Jättilaukka kuuluu cottage gardeniin.

Olen viime ajat tutkinut Cottage garden (CG) aiheisia puutarhakirjoja ja aikaisemmin lupasinkin kertoa, mitä kaikkea niistä on selvinnyt.

Minua itseäni ilahduttaa ja kiinnostaa erityisesti se, että CG-tyyli on hyvin yhdistettävissä ympäristönsuojelu- ja luontopiha-ajatteluun. Runsas, moninainen kasvillisuus luo hyvän ympäristön linnuille, hyönteisille ja muille pieneläimille.

Luontopihasta kiinnostuneille on muuten vielä ja ehdottamasti pakko vinkata Riku Cajanderin Luontopiha -kirjasta.

Cottage gardenille on tyypillistä:

- runsaasti värejä ja tuoksuja

- yltäkylläisesti kukkivia kasveja

- yhdistely. Kukkivia kasveja, yrttejä, hedelmäpuita ja vihanneksia kasvaa yhdessä

- kasvit istutetaan tiheään ja satunnaisesti. Tarkkaa suunnitelmaa vältetään. Kasvivalinnat heijastavat puutarhurin omia ideoita ja persoonallisuutta (toki kasvuolosuhteet on otettava huomioon)

- istutetaan useita eri lajikkeita

- istutuksissa ei ole aukkopaikkoja, tyhjään paikkaan istutetaan tai siihen leviää luonnollisesti kasveja

- nurmikkoa on vähän tai ei ollenkaan

- siementävien kasvien annetaan levitä luonnollisesti.

Tiheän istuttamisen etuna on, että rikkaruohot eivät kasva, kasvit tukevat tosiaan ja runsaan kasvillisuuden ansioista muodostuu kosteutta ja lämpöä pidättävä mikroilmasto.

Useiden eri kasvien etuna on vähemmän tiettyyn lajiin mieltyneitä kasvituholaisia sekä kukkivia kasveja keväästä syksyyn.

Laitan vielä jatkossa postauksen tyypillisistä CG-kasveista. On ollut mielenkiintoista huomata, että monet CG-kasvit ovat myös suomalaisia perinnekasveja ja luontopihaan sopivia:)

Juhannuslintuja ja tunnelmia

2011-06-26T11:20:00.000+03:00

Vietin juhannusta kotona pesten ikkunoita. Tarmonpuuskan syynä oli, että viikon loma heinäkuussa lähestyy vähitellen ja kuten yleensä, on niin paljon kaikkea isoa ja pientä tehtävää. Oli syytä tarttua jo nyt toimeen, etteivät kaikki kotityöt jää lomaviikolle. Varsinkin kun lomasuunnitelmissa on lähteä äitini kanssa pidemmälle päiväretkelle.

Pihan lintuja, terassin pöydällä olevalle verkkokuvulle oli ilmestynyt ihan oikea lintukoriste:) Harakka tutki pitkään kupua

Pikkuinen tintinpoikanen


Sepelkyyhkyn poikanen

Keittiön uudet löydöt, vajostin ja mittakannu

Sylviltä sain näin kauniin aurinkoisen tunnustuksen, iso ja lämmin kiitos, Sylvi!

Tässä yhteydessä piti kertoa, mitä kuvassa näkee. Kuva tuo minulle mieleen viikon päästä olevan Paavo Nurmi -maratonin Turussa, jonne olen jälleen menossa. Parina viime vuonna on siellä ollut todella kuuma ja nyt jännittää ja huolettaa porottaako aurinko taas yhtä voimaasti. Ainakin säätiedotus on lupaillut jo alkuviikoksi hellettä...

Omistan nyt auringon eteenpäin teille kaikille, jotka harrastatte juoksemista. Toivotaan suotuisaa säätä lenkeille ja juoksutapahtumiin.

Seuraavalla kerralla lupaamani Cottage garden- postaus. Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Poseeraus:)

2011-06-21T16:50:00.000+03:00

Olin kuvaamassa puutarhaa, kun tämä pikkukaveri kiipeili terassin pylväässä. Poseraasi oikein kauniisti, kun sanoin, että hymyile:) Taisi hämmästella kameraa ja kuvaajaa.

Peippo ja varpunen puolestaan istuivat yhdessä hevoskastanjan oksalla

Yön siivekäs

2011-06-18T09:41:00.000+03:00

Viime lauantaina kävimme keskiyön aikaan katsomassa miehen aikaisemmin viikolla näkemää yön hiljaista kulkijaa. Oli kaunis kuutamo.

Tämän parempaa kuvaa ei valitettavasti onnistunut saamaan, musta piste oikeassa yläkulmassa on hyönteisiä saalistava lepakko, todennäköisesti pohjan lepakko. Se lenteli laajoissa kaarissa omakotitalojen yläpuolella.

Käydään vielä puutarhassa.

Tässä on hyvä vinkki Cottage Garden - puutarhaan, jossa yhtenä ajatuksena on, että kukka/kukkavana nousee lehtien joukosta ilmavasti ylöspäin. Jättilaukalla on iso ja kestävä kukinto. Näitä minulla on nyt ensimmäistä kertaa puutarhassa. Sipulit osuivat viime syksyllä kohdalle, kun olin kodin anttilassa katsomassa muuta. Eihän kunnon puutarhuri voi tietenkään olla tarkistamatta, että mitähän sipulikukka-löytöjä tuolla mahtaa olla myynnissä, hih.

Cottage-tyylissä puutarhan reunoja ja taloa verhoavat köynnökset. Suosituimpia ovat köynnösruusut ja kärhöt, mutta tässä yksi hyvä vinkki, jota harvemmin näkee ja joka on varmasti valkoisesta väristä pitävien mieleen: kiinanlaikkuköynnös. Siihen tulee myös pienet valkoiset kukat

Puutarhailu jatkuu

2011-06-11T19:10:00.000+03:00

Olen jatkanut myöhäisiltoina cottage garden kirjojen tutkimista. Erilaisia näkemyksiä aiheesta löytyy, mutta pääperiaatteena on monenlaisten kasvien yhdistäminen ja ahtaaminen reheväksi kukkaloistoksi. Puutarha kuvastaa tekijänsä persoonalllisuutta ja tarkkaa suunnitelmallisuutta ei saa olla. Laitan jossakin vaihessa kunnan postauksen siitä, mitä kaikkea kirjoista olen oppinut.

Kävin tänään puutarhaliikkeissä etsimässä sopivia kasveja, mutta taas sain huomata saman kuin ennenkin, jos hakee tiettyjä kasveja on niiden löytäminen vaikeaa. Muutama kasvi sieltä onneksi löytyi.

Tässä puutarhan tämänhetkistä tilannetta. Kukkivat kukat ovat vähissä, koska sipulikukat ovat lopettaneet kukintansa ja liljat eivät ole vielä aloittaneet.

Raunioyrtti on kimalaisten ja muiden pörriäisten mieleen

Hybridi hevoskastanjassa on vaaleanpunaisia kukkia

Asiasta ihan toiseen. Viikolla oli mentävä työmatkalle junalla ja sain aikamoisen "kulttuurishokin" kun olin pitkästä aikaa Helsingin keskustassa. Lähdin kotoa jo viideltä aamulla ensimmäisellä bussilla. Kävelin sitten Kampin bussiterminaalista rautatieasemalle ja voi järkytys, mikä määrä roskaa oli pitkin kaupunkia. Lakaisukoneet olivat jo liikkeellä, mutta kaupunkihan muistutti pientä kaatopaikkaa. Lehdissä on kirjoiteltu Helsingin roskaisuudesta ja totta se näkyy olevan. Tosin on myönnettävä, että sama koskee myös Espoota, mutta tilanne ei ole sentään vielä niin paha kuin Helsingissä. Ei ollut lapsuudessa ja nuoruudessa näin...

Raaseporista cottage gardeniin

2011-06-06T17:38:00.000+03:00

Kävimme viikonloppuna Raaseporin linnanraunioilla, tässä tunnelmia. Heposetkin olivat päässeet kesälaitumille

Englannin matka innosti minua tutkimaan kirjoja cottage gardenista, ja myönnettävä on, kiinnostaa kovasti. Olen jo ennestään selvästi ollut oikeilla jäljillä, olen ahdannut monenmoisia kasveja pieneen pihaan. Onneksi löytyy vielä muutama tyhjä kohta, ja nehän oikeaoppisesti pyritään täyttämään, hih...

Tilasin vielä kirjastosta yhden kirjan lisää ja nettikaupasta toisen. Tähän kun yhdistää luontopihaideat Cajanderin kirjoista, niin saa nähdä minkälaisen "kasviskeitoksen" saan aikaan....

Tässä näkymiä etupihalta

Minulla on kuunlijoja etupihalla, koska ne sopivat hyvin jalavan alle muodostuvaan varjoon. Ja lemmikkien ja tulppaanien kanssa ne ova ihastuttava yhdistelmä. Tarkoitus on vielä lisätä niiden kaikkien määrää, jotta koko ala peittyy. Kolme jouluruusuakin ja poimulehtiä on joukossa.

Kyyhkyläiset

Tulppaaneja

2011-06-02T19:01:00.001+03:00

Viimeisimmät tulppaanit kukkivat. En voi tunnetusti vastustaa kukkia ja syksyisin marketissakin on tarjolla kukkasipuleita, joita taas viime syksynä hamstrasin lisää, D!

Viime vuonna ihmettelin blogissa, miksi istutan keltaisia kukkia. Valkoinen väri oli siirtymässä sisustuksesta puutarhaankin. Mutta nyt kun näin cottage garden puutarhoja, olen varma, että kaikki värit kuuluvat puutarhaan.

Varsinkin kun huomasin, kuinka kauniilta viime syksynä istuttamani keltaiset tulppaanit näyttävät valkoisten tulppaanien kanssa. Kuvissa väri on keltaisempi kuin luonnossa, ne ovat todellisuudessa hyvin vaalean keltaisia.

Kuvissa olevat valkoiset narsissit tuovat hyvin voimakkaan ja eksoottisen tuoksun puutarhaan. Muutama tasettikin näkyy.

Huomenna minulla on lomapäivä, joten tiedossa on puutarhanhoitoa:)

"Vai tulppaaneja, pitää taas muistuttaa Sussille, ketkä ovat puutarha valtiaita ja ketä pitää kuvata"

Yrttejä ja perhoskasveja

2011-05-28T15:09:00.000+03:00

Riku Cajanderin luontopiha ja parhaimmat perhoskasvit ovat olleet minulla viime aikojen puutarhaideoiden lähteenä. Innostuin laittamaan lisää mäkimeiramia ja ruohosipulin kukkien joukkoon. Ovat perhosten ja pörriäisten suosikkeja.

Lisäksi viimeisellä Turun reissulla ostin syyssyrikän, joka on kuulemma perhosten suursuosikki. Laitoin sen vielä ruukkuun, en tiedä siirränkö sen maahan vaiko yritänkö talvehdittamista ruukussa ja varastossa, on sen verran talvenarka. Jos jollakin on kokemusta syrikän talvehdittamisesta, olisi mukava kuulla.

Omaan käyttöön istutin myös yrttejä.

Istutin myös ensimmäistä kertaa perunaa ruukkuun ja ne ovat ilahduttavasti jo pikkutaimella.

"Puutarha-apulaiset" on edelleen innokkaina puuhassa mukana.

Pieni poikanenkin on ilmestynyt kisälliksi. Yksi päivä ihmettelinkin, miksi terassilla oleva pikkutaulu oli nurin ja sen päällä oravankakkaa, D!

Näkymiä puutarhasta

Matkakuvia

2011-05-22T15:38:00.000+03:00

Onpa mukavaa olla taas kotona. Oma koti näytti matkan jälkeen niin siistiltä, avaralta ja vaalealta, että matkoissa näyttää olevan sentään jotakin hyvää, D!

Itse matkasta, paikasta ja lentomatkustamisen riesoista voisin kertoa useammankin kirpeän kommentin, mutta ehkä on parasta jättää ne väliin:)

Paikkana oli Hastings Etelä-Englannissa kanaalin rannalla. (tv-sarjaa Foylen sota kuvattiin siellä, jos joku teistä seurasi sarjaa tv:stä)

Aina kun oli mahdollista, yritin katsella tarkasti talojen pikkupuutarhoja, joista osa oli laitettu perinteiseen cottage garden tyyliin. Istutukset olivat hyvin runsaan näköisiä, vaikka kukkia ei ollutkaan käytetty kovin monia erilaisia. Tärkeintä olivat kukkivat kukat. Selvästi myös huomasi, että suotuisalla ilmastolla on suuri osansa puutarhojen kauneudessa. Useimmat puutarhat ovat muuten todella pieniä, suomalainen rivitalopiha on niihin verrattuna todella suuri. Ja niin kuin Suomessa, kaikkia puutarhoja ei ollut mitenkään laitettu, vaan ne oli jätetty oman onnensa nojaan.

Toukokuisia puutarhatunnelmia

2011-05-16T16:52:00.000+03:00

Tässä viime päivien tunnelmia etupihan sekä puutarhan tutuista näkymistä.

Joudun huomenna iltapäivällä lähtemään matkalle. Yritän vielä huomenna aamulla ehtiä vierailemaan blogeissa ja palaan blogimaailmaan (toivon mukaan) sunnuntaina.

Toivotan teille kaikille mukavaa viikkoa, pitäkää huolta itsestänne!

Sussi

Pikarililja virpiangervon seurassa

Esikko

Koiranhammas

Kukkiva varjoyrtti

Peippopoika

Punarinta Tiksu

Turvetta ja tunnustuksia

2011-05-14T10:15:00.000+03:00

LISÄYS lauantaina 14.5. Bloggerissa pitkään ollut käyttökatko ja sen korjaaminen poisti tehtyjä kommentteja kaikkien blogeista. Samasta syystä myös viimeisimmät postaukset olivat kadoksissa. Bloggerin englanninkielisiltä sivuilta löytyy jotakin lisätietoa. Onneksi ei sentään postaukset kadonneet.:)

"Puutarha-apulaiset" ovat olleet ylienergisiä. Toinen pikkuoravista on repinyt tassuillaan turveharkkoa. Välillä se on kierinyt ympäriinsä harkon ja turvesilpun päällä. Joko maanparannuspuuhia, turvekylpyjä tai sitten se on vain innostuneiden puutarhureiden normaalia kevätkäytöstä, D! Turvesilppu näkyy kuvassa kuunliljan alun päällä. (Kuvat suurenevat klikkaamalla)

Oravamamma Sportti puolestaan poseeraa kellokukkien kanssa. Pikkukellot ovat miehen valitsemia terassikukkia.

Lupailin jo aikaa sitten vastata Kauniiden kuvien tunnustukseen ja kuvahaasteen. Lisäksi Sekasorron Mari on muistanut minua tunnustuksella, johon liittyi kahdeksan asian kertominen itsestä. Kiitos Mari ja Kauniit kuvat!

Autot. Liittyvät miehen työhön, joten niitä on nähty ja koettu monenlaisia. Tässä Sussin tassu on suosikkimobiilin vaihdekepillä.

Tarkkasilmäiset varmasti huomasivat, että vaihdekeppi on automaattivaihteisen auton. Olen ajanut ajokortin vasta vanhemmalla iällä ja pian kortin saatuani sain ajaa automaattivaihteisella autolla ja ihastuin heti. Meni kuitenkin pitkään ennen kuin mies suostui, että sellainen auto on perheessä ( mies: auton pitää olla manuaalivaihteinen)

Juokseminen. Olen harrastanut sitä jo vuosia. Tämä kuva on erään helsinkiläisen lähiön lenkkipolulta, jossa kävin monet monet kerrat juoksemassa. Asuin siellä ennen avioitumista.

Kirjat. Niitä on minulla on aivan liikaa. Ja aina tulee hankittua uusia...

Elokuvat. Niitä on myös liikaa...

Vaatteita minulla on puolestaan todella vähän. Vaatekaappini onkin täynnä miehen vaatteita (hänella niitä on puolestaan paljon) ja muuta tavaraa, jotka sullon kaappiin säilöön, hih.

Luonnonystävä. (Tämä ei ole varmaan jäänyt kenellekään epäselväksi,D!)

En pidä lentomatkustamisesta, koska siihen liityy niin paljon myöhästymisiä, tarkastuksia, vaivaa jne. Olenkin ollut jo pitkään äreä, kun yksi pakkomatka on pian tiedossa, murrr...

Ruissalon kevättä

2011-05-08T18:59:00.000+03:00

Tuletteko mukaan? Käydään katsomassa Turun Ruissalon kevättä.

Terassilla

2011-05-06T18:52:00.000+03:00

Tämä viikko on mennyt kuin yhdessä putkessa, niin paljon on ollut hoidettavia työtehtäviä. Vähän olen onneksi ehtinyt tekemään puutarhatöitä. Nyt olisi ihana aika viettää kaikki päivät puutarhassa, huoks...

Minulla on yleensä ollut talviloma tähän aikaan vuodesta juuri puutarhaa ajatellen, mutta tänä vuonna se ei onnistunut, työmatkaa tiedossa...

Lupailin viime kerralla vastata kuvahaasteeseen, mutta joudun siirtämään sen ensi kertaan kuvien etsimistä varten.

Tässä muutama kuva terassilta. Itse piha näyttää vielä melko karulta, sillä useimmat kasvit ovat vasta aluillaan. Kuunliljat ovat hyvällä alulla, samoin kielot. Sipulikukat kukkivat edelleen. Pupu puolestaan oli taas käynyt syömässä krookuksia.

Kuten huomaatte terassilla istutaan jo. Huomatkaa varvasote kranssista:)

Aurinkoista viikonloppua!

Vappumeetinki

2011-04-30T14:00:00.000+03:00

Tämä onkin erikoisempi vuosi, kun pääsiäisestä siirrytään suoraan Vappuun. Meillä oli jo omat lintumaailman vappukokoontumiset pihamaalla.

Ja minä puolestani kiitän ja kumarran. Sanna-Pauliina, Ritva ja Kauniit kuvat ovat muistaneet minua kolmella komealla tunnustusplakaatilla. Oikein iso ja lämmin kiitos teille!

Tunnustuksiin liittyi myös haasteita. Kolmeen elämääni liittyvään kuvaan palaan ensi postauksessa. Toiseen liittyi tunnustuksia. Koska olen jo aikaisemmin tunnustanut, mietin pari tapausta, joita ette ole aikaisemmin kuulleet ja, jotka kuvaavat todennäköisesti personaa vähän turhankin hyvin, D!

Muutama päivä sitten olin varhain aamulla menossa postilaatikolle hakemaan sanomalehteä. Avaan ulko-oven ja lähistöltä kuuluu rapinaa. Kettu juoksee suoraan edestäni. Ilahdun ketun näkemisestä niin, että olen jo menossa herättämään miestäni ja kiljumaan riemuissani KETTU, KETTU! Onneksi viime tingassa muistan, että ehkä ei ole syytä herättää juuri työvuorosta nukkumaan päässyttä. Soitin sitten puolen päivän aikaan miehen kännykkään ja kerroin (lue kiljuin riemusta) ketusta.

Selailen S-kaupan ja Stockmannin saapuneita esitteitä. Vaatteita, meikkejä, sisustustavaraa, hajuvesiä... Yhden sivun kohdalla pysähdyn innostuneena. Jee, tuossa on uutuustuote, jota on ehdottomasti saatava. Ja mikä se on? Biolan hevosenlannasta valmistettu maanparannuskomposti, jota saa nyt 45 litran säkeissä.

Hyvää Vappua kaikille!

Pääsiäisen viettoa

2011-04-24T16:19:00.000+03:00

Kävimme perjantaina ja lauantaina vierailulla anoppilassa ja miehen sisarusten luona. Paljon tuli matkalla nähtyä, kurkia, koppelo, teeriä, joutsenia, perhosia. Ja minä höperö unohdin kameran kotiin.

Vierailimme myös miehen sisaren vuokraamassa torpassa ja harvoin on tullut nähtyä niin kauniisti entisöityä torppaa.

Kotona on vihdoinkin viimeiset lumet sulaneet pihasta. Kasvit ovat hyvällä alulla, jopa kuunliljan alkuja näkyy, vaikka ne ovat yleensä hyvin hitaita lähtemään kasvuun. Ilahduin kun huomasin, että Louis Bugnet - ruusukin on säilynyt talvesta hengissä. Ruusussa nuppu on punainen, mutta itse kukka valkoinen (siitä oli viime vuonna blogissa pari kuvaa).

Havut ja rodot lannoitin äskettäin havu- ja rodolehtilannoitteella (suihkutetaan suihkepullolla suoraan lehdille ja neulasille). Taas huomasin saman kuin aikaisemminkin, kasvit virkistyivät ihan silmissä:)

Viime vuonna etupihalle istuttamani jouluruusu selvisi talvesta ja kukkii

Puutarha-apulainen on tietenkin vauhdissa. Sydämen muotoiseen ruukkuun minulla on aikomus hankkia orvokkeja, apulaisella lienee samat aatokset.

Rauhallista pääsiäistä

2011-04-19T17:33:00.000+03:00

Meillä on jo vähän pääsiäisen tunnelmaa

Toivotan teille jo nyt rauhallista pääsiäistä, sillä joudun kahdeksi päiväksi menemään pitkään työtilaisuuteen ja sitten edelleen sukulaisvierailulle. Yritän kyllä ehtiä vierailemaan blogeissanne:)

Puutarhatöitä

2011-04-17T12:48:00.001+03:00

Vietin eilen koko päivän puutarhatöiden parissa. Leikkasin pensaat ja huh, kylläpä pihan yläkulma näyttää autiolta. Moneen kertaan olen jo miettinyt, että toivottavasti puutarhakirjasta lukemani pitää paikkansa. Korallikanukukan kuulemma pitäisi lähteä kovasti versoamaan leikkauksen jälkeen.

Samalla leikkasin etupihan pensaita ja ruusuja. Olivat surkeassa kunnossa lumen painosta. Poistin myös tuijat etupihalta. Tuntuu aina julmalta hävittää kasveja, mutta näyttivät niin kurjilta. Minulla on paha tapa innostua puutarhaliikkeistä ostamaan kaikkea kivaa ja sitten istuttaa ripotella niitä pitkin pihaa. Ja lopputulos ei ole onnistuneemmasta päästä. Nyt päätin, että en osta jatkossa yhtäkään tuijaa ja muutenkin pitää harkita kasviostoksia.

Hei Sussi, eikös krookukset pitäisi olla istutettuina maahan, eikä ruukkuun

Sain kaima Susannelta upean tunnustuksen ja haasteen. Myös Mari haastoi minut etsimään neljännen kuvakansion neljännen kuvan ja kertomaan siitä. Kiitos rakkaat ystävät !

Epäilin, että kansiosta löytyy kuva linnuista tai oravista. Mutta löytyikin kuva edellisestä autostamme. Kuva on otettu Turun Ruissalossa parkkipaikalla. Loistava auto ajo-ominaisuuksiltaan, tunnokas ohjaus, huoks... Jos olisi ollut automaattivaihteinen, niin en olisi varmaankaan antanut vaihtaa toiseen autoon.

Keväisiä tunnustuksia

2011-04-13T19:37:00.000+03:00

Tässä kauniita tunnelmia etupihalta. Itse puutarhassa on vielä lunta, pahimmillaan liki 40 senttiä. Lumen alta on paljastunut vähitellen huonoja näkymiä, pensaat ovat liiskautuneet paljosta lumesta ja näkyviin tulleet matalat havut näyttävät olevan henkitoreissaan. Luulenpa, että puutarhaa joutuu uudistelemaan tänä vuonna paljonkin.

"Puutarha-apulaiset" olivat selvästi jo istutuspuuhissa. Minulla on tarkoitus laittaa ruukkuun narsisseja. Kuten huomaatte, niin apulainen on tehnyt jo istutuskuoppia valmiiksi:) Ja tassut ovat multaiset puutarhurien tapaan...

Villa Namun Tiina muisti minua komealla tunnustusplakaatilla ja toivoi minun tunnustavan. Kiitos,Tiina. Olen joskus aikasemminkin jo tunnustanut, joten yritin miettiä jotakin, mitä ette ole aikaisemmin kuulleet. Tässä tulee muutama juttu:

Koulun alaluokilla piti kilteillä pikkutytöillä olla pitkät hiukset palmikoituna. En ole koskaan ollut näppärä käsistäni, joten palmikon teko oli minusta todella vaikeaa. Kerran yritin ja yritin, eikä mennyt oikein. Hermostuin ja ratkaisin ongelman ottamalla sakset ja leikkaamalla palmikon ulkopuolelle jääneet hiukset pois. Vanhemmat olivat vähän yllättyneitä, kun osa hiuksista oli yhtäkkiä kadonnut. Kampaaja sitten korjaili päivää myöhemmin jälkiä, sen jälkeen oli lyhyt tukka, koska hiuksia ei ollut juuri jäljellä. D!

Kertomus todennäköisesti kuvaa aika hyvin minua, D!

Tapauksesta huolimatta minulla on ollut suurimman osan elämästäni pitkät/puolipitkät hiukset, niin kuin nykyisinkin.

Kun avaa vaatekaappini oven, näkee oven sisäpuolelle kiinnitetetyn kopion LKV-todistuksestani. (Onkohan tämä merkki turhamaisuudesta, hmmmm....) Olin niin tavattoman onnellinen ja ylpeä kun suoritin kokeen, että haluan muistaa sen hetken aina. Läpäisin kokeen ensi yrittämällä, kun monet tahkoavat koetta neljäkin kertaa ja yli.

Tällä hetkellä en kuitenkaan tee välittäjän perustyötä, vaan vastaan eräästä kehittämisprojektista.

Pidän koirista ja tunnen hyvin naapuruston koirat. Vastaantullessaan ne tervehtivät minua aina iloisesti häntä heiluen. Vierusnaapurin koirat ovat useamman kerran innoissaan kiivenneet väliaidan yli huomattuaan minut pihalla.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kukkia ja lintuja

2011-04-09T11:36:00.000+03:00

Viikko on taas hujahtanut. Viimeinkin ulkona olleet kukkaruukut sulivat ja sain kulahtaneet kanervat pois. Vähän viluisilta narsissit näyttävät, mutta onneksi lämpötila on pysytellyt plussan puolella.

Madonna sai sisääntuloon uuden paikan. Lyhty on aikoinaan alesta ostettu hyasinttilyhty.

Stockmannin hulluilta päiviltä löytyi jouluruusu. Sopii tähän tosi hyvin, mutta laitan sen vielä ulos ruukkuun ja sitten maahan.

Pihalla muuttolinnut poseraavat, punarinta, kottarainen ja laulurastas.

Viikolla tuli myös uutisia, joista en ollut erityisen ilahtunut. Taloyhtiössä halutaan ilman varsinaista tarvetta aikaistaa kylpyhuoneremontteja. Eli tiedossa on lähiaikoina muuttaminen evakkoon. Puhumattakaan työstä, joka menee tavaroiden ja paikkojen suojaamiseen ja pois siirtämiseen. Tosin samalla vaivalla voin sitten maalata täällä katot ja muuta. Kylppäriremontti-asiaa on täällä soudettu ja huovattu edestakaisin ja hoidettu mielestäni sen verran huonosti, että vaikka en vastusta remontointia, sanoin jo miehelleni, että tulen käyttämään äänemme yhtiökokouksessa hallituksen esitystä vastaan. Mikä on vähän nolo juttu, sillä mies on hallituksessa.

Villa Namun Tiina haastoin minut tunnustamaan. Kiitos Tiina! Tunnustan ensi postauksessa:)

Mukavaa viikonloppua!

Kukka-aarretta kaivamassa

2011-04-03T15:58:00.000+03:00

Viime päivinä on onneksi ollut lämpötila plussan puolella. Itse puutarhassa on edelleen talvista, lunta on edelleen lähemmäs puoli metriä. Nyt sataa vettä ja näky ei ole erityisen mieltä ylentävä, likaista ja vetistä lunta enemmän kuin tarpeeksi.

Minulla on suunnitelmissa leikata puutarhan pensaita heti kun lumitilanne sallii. Korallikanukka ja marjatuomipihlaja (saskatoon) ovat venähtäneet hurjiksi ja ne on syytä leikata. Marjatuomipihlajan kanssa menin vuosia sitten mainostajien lankaan. Se lähtee hyvin keväällä kasvuun ja kukkimaan, mutta koska täällä laaksossa tulee usein keväisin hallaa, ovat kukat ja siten myös marjat hetkessä menetettyjä. Voi hyvin olla, että poistan ne kokonaan puutarhasta ja jätän tilan vieressä kasvavalle korallikanukalle.

Sisällä meillä on lisää narsseja, tässä on jo pääsiäisen tunnelmaa, vaikka siihen onkin vielä aikaa.

Etupihalla on ollut paljon vähemmän lunta, koska olen lapioinut sitä pois aikaisemmin. Vanhasta kokemuksesta tiesin, että huhtikuun alussa siellä kannattaa kaivella loputkin lumet ja etsiä kukka-aarteita. Nämä kaivoin esille tänään, lumikelloja ja talventähtiä. Ovat surkean näköisiä, koska ovat olleet lumikerroksen ja jään alla. Mutta kevättä kuitenkin:)

Muuttolintuja on saapunut lisää. Mies näki eilen pihalla punarinnan. Tässä kyyhky kottaraisten kanssa

Ja märkä pikkuorava

Tiedättekös mitä

2011-03-30T19:33:00.000+03:00

Nyt me talvehtimaan jääneet mustarastaat ja oravat ihmettelemme,

tänne on tullut kesävieraita

Sepelkyyhkyjä ja kottaraisia. Kottaraiset eivät vielä suostuneet kuvattaviksi ja kyyhkytkin hyvin ujosti. Muutolta tulleita mustarastasnuoriakin olemme nähneet. Niillä ei ole pöytätapoja, vaan nälkäisinä ne suorastaan kauhovat ruokaa ruokapaikalta.

Ja vielä yksi hurja juttu. Sussi oli viime lauantaina puutarhaliikkeessä, eikä ostanut mitään. Mieskin kyseli useampaan kertaan, että oletko nyt aivan varma. Mutta Sussi vain höpisi surkeana jotakin talven jatkumisesta. Ja tänään häneltä tietenkin hermot pettivät ja hän ryntäsi ostamaan narsisseja. Ja nyt hän vauhkoaa täällä, että voiko sittenkään vaaleanpunaiseen ruukkuun laittaa keltaisia kukkia. Hih, hih...

Kuka ja mitä?

2011-03-25T19:09:00.000+02:00

Tämä viikko on mennyt tiiviisti työn merkeissä ja sisustus- ja muut kotityöt ovat sitten jääneet vähemmälle. Onneksi tuli viime viikonloppuna puuhailtua tämänkin viikon edestä:)

Sylvi haastoi minut vastamaan seuraaviin , alla oleviin, kysymyksiin.

Kuvista vastaavat puolestaan fassepariskunta ja harakka. Eilen aamulla fasset puuhailivat pihalla ja samalla selvisi ympäri pihaa olevien alppikärhön kuivien lehtipalasten salaisuus. Olen luullut, että tuuli on irroitellut kärhön kuivia lehtiä, mutta se onkin fasse-herra, joka niitä irrottelee.

Kuka?

Pohdiskelija, luonnonystävä, ihmettelijä, maratoonari, vaimo, työntekijä, kotipuutarhuri

Mitä?

Metsät, niityt, lenkkipolut,tähtitaivas,kukat, kasvit, linnut

Missä?

Kotona, puutarhassa, liikkeellä, luonnossa, hiljaisuudessa

Milloin?

Aamun ja illan hämärässä, tähtien loisteessa, usvassa

Mitä mielessä nyt?

Pitkä talvi ja kevään odotus, koskahan kevät saapuu kunnolla?

Kiitos haasteesta, Sylvi. Napatkaapa lukijat haaste mukaanne:)

Vinkkaan myös uudesta puutarhakirjasta, Carina Bergiuksen Drömmen om en vit trägård, valkoisesta puutarhasta unelmoiville.

Linnun- ja luonnonystäviä vinkkaan upeasta matkakertomuksesta, joka löytyy Porin lintutieteellisen yhdistyksen matkapäiväkirja-blogista.

Sisustuskeitos

2011-03-20T10:46:00.000+02:00

Olen heilunut täällä koko eilisen päivän kuin heinämies. Kaikki sai alkunsa siitä, kun mies halusi pöytälampun kynttiläjalan tilalle olohuoneen nurkkaan. No, toive toteutui. Mutta vaikka kokeilin kaikkia täällä olevia pöytälamppuja, ei mikään niistä sovi nurkassa olevan peilin kanssa yhteen. Ja peili on nurkassa, koska mies ei pitänyt paikasta, johon sitä alun perin suunnittelin.

Ja aina kun katsahdin nurkkaan peilin ja lampun yhteensopimaton yhdistelmä ikään kuin totesi: " Vai että kauniista ja harmonisesta kodista sitä haaveillaan, älä Sussi unta näe". Ihan kuin apen lahjoittama tuoli (jonka 10 vuoden katsomisen jälkeen laitoin palasiksi ja varastoon), kylpyhuoneen ruskea mäntykatto aikoinaan ja muutama muu juttu täällä edelleen. Aarrgggh!!!!

Tähän mennessä olen nyt hankkinut uuden pöytälampun, vaihtanut olohuoneen verhot, kiinnittänyt pöydällä olleet ikonit seinään, kuljettanut pienesineitä paikasta paikkaan, eikä loppua näy... D!

Ikonit kiinnitettyinä seinään taulujen kanssa, en tiedä onko liikaa tauluja nyt yhdessä paikassa. Kiinnitin ikonit kiinnityspaloilla, jotka saa pois helposti ilman jälkiä.

Valkoisia ruusuja kaunistukseksi

Tässä hämärässä uusia verhoja ja lattialla uusi pöytälamppu, joka ei ole vielä oikealla paikallaan, koska minulla ei ollut kotona oikeanlaista 40 w:n lamppua, vaikka niin luulinkin.

Hyvää sunnuntaita ja tulevaa viikkoa!

Kukkia

2011-03-16T18:35:00.000+02:00

Puutarhatöihin pääsyä odotellessa kävin Plantagenissa katsomassa kukkia ja mukaan tarttuikin pari ruukkua, helmililjoja ja gardenia. Sääli ettei gardenian tuoksua pysty liittämään blogiin, tuoksu on huumaava, sen huomaa jo ulkoa sisään tullessaan.

Mielessä on jo vaikka mitä puutarhasuunnitelmaa ja terassin laittoa, toivottavasti ehdin sitten lämpimien ilmojen ja kevään tultua kaikki tekemään. Turhan monesti on käynyt niin, että suunnitellut työt ovat siirtyneet seuraavan vuoden suunnitelmiksi. Jännittää myös, miten kasvit ovat kovasta talvesta selvinneet, istutin syksyllä pienen syreenin, jota ei ole lumen alta näkynyt, ruusuja, liljoja... Vanhoista kasveista puhumattakaan.

Lunta on pihalla vielä sen verran, että vie aikaa, ennen kuin pääsee puuhailemaan. Yhdestä asiasta olen kuitenkin todella iloinen, katoilta ei sitten lopulta tarvinnut pudotella lumia. Viime vuonna tähän aikaanhan meillä lapioitiin ja lapioitiin parimetristä kattolumikasaa pois pihalta. Tänä vuonna oli onnea matkassa, vaikka yhdessä vaiheessa huonolta näyttikin. Sen kunniaksi iloista fasse-tanssia!

Mukavaa loppuviikkoa!

Pikku naulakko

2011-03-11T16:44:00.000+02:00

Maanantain lomapäivänä sain täällä sitten kuurattua paikkoja, ehdin jopa vahaamaan keittiön ja makuuhuoneen parketit. Kyllä oli tyytyväinen mieli ja näytti hyvälle. Sääli, ettei ollut pidempää lomaa, olisi niin paljon tehtävää.

Eilen valitettavasti kiristelin taas hampaitani sekaisuuden ja sotkun vuoksi. Käykö täällä minun töissä ollessani menninkäisiä tai tonttuja sotkemassa? D!

Löysin jokin aika sitten pikkuisen naulakon, jonka kiinnitin paikoilleen eteiseen. Näyttää minusta kivalle, siihen voi vaihdella kortteja ja muuta kivaa tunnelman mukaan. Mies reagoi ensi alkuun perinteisellä kommentillaan: eiiii!!!!

Jos saan lähipäivinä kaivettua poran esille varastosta, kiinnitän vielä sisääntuloon ulkopuolelle lyhtykoukun lyhtyineen. Puuhailu siis jatkuu...

Mukavaa viikonloppua!

Seinäjoella

2011-03-07T10:58:00.000+02:00

Kävimme viikonloppuna Seinäjoella miehen mummin 100-v. muistojuhlassa. Sää suosi ja tilaisuus oli onnistunut. Paljon oli miehen sukulaisia ja miehen isovanhemmat tunteneita paikalla.

Muutaman kuvankin onnistuimme nappamaan. Siellä näkyi myös olevan paljon vähemmän lunta kuin täällä etelärannikolla.

Vanha ruukkialue museoineen näytti mielenkiintoiselta, vahinko, etten ehtinyt museoissa käymään. Alue on keväisin ja kesäisin varmasti kaunis.

Matkalla meni sen verran myöhään, kuten arvelinkin ja olinkin varannut täksi päiväksi lomapäivän. Sulattelen tässä samalla pakastinta ja yritän ehtiä kuuraamaan vielä keittiön:). Lomapäivä olikin muuten hyvä idea, kuvia tietokonelle ladatessani ihmettelin, mihinkä kuvat katosivat. Syykin löytyi: päiväsin kuvat helmikuulle ja nyt on maaliskuu, hih. Joku taitaa olla vähän väsynyt...

Nurmon kirkko, täällä miehen isovanhemmat tekivät merkittävän osan elämänurastaan

Törnävän kartanolta

Malttamattomalla mielellä

2011-03-03T17:27:00.000+02:00

Kuvat viime keväältä

Nyt kun aurinko on paistanut, lumi näyttää vähän sulavankin ja posti toi uuden puutarhalehden, on vanha puutarhuri korskunut jo innokkasti pilttuussaan. Käynti pihalla tosin hillitsi intoa, lunta on edelleen yli puoli metriä ja piha hohkaa kylmyyttä.

Muuttolinnut ovat yleensä saapuneet maaliskuun puolivälissä, huhtikuun alussa, saa nähdä miten tänä vuonna. Kottaraiset ovat yleensä olleet ensimmäisiä.

Innokkuus puutarhatöihin pitäisi saada kanavoitua sisätilojen siivoamiseen, mutta näin levottomalla ja innokkaalla mielialalla tekisi taas mieli ratkaista kodin sisustuksen kipupisteet ja inhokit mootorisahan ja kirveen avulla. Pahaksi (tai hyväksi ) onneksi siivouskaapista löytyy edelleen vain saha.

Kohta minun on varmaan pakko laittaa kaikki sisustuslehdet lukkojen taakse, etten iltaisin aina lue niitä ja saa ajatuksia kauniista kodista, D! Eilen kommentoin jo kateellisella ja myrtyneellä mielellä miehelle yhtä lehtijuttua, jonka sisältö oli tiivistettynä: aluksi oli tavallinen koti, ja simsalabim, talon rouva huomasi taitonsa ja yhdessä hetkessä olikin taiottu kippareilta mielettömän upea koti. Hrrr, tässä olen kuin se kuuluisa kettu ja pihlajanmarjat, D!

Posti toi onneksi alkuviikosta iloksi mukavan paketin. Voitin paperisilppurin blogiarpajaisissa korttilahjakortin ja sain hankittua upeita postikortteja. Lisäksi tilasin näin kauniin muistikirjan (tähän kirjataan sitten ylös: hanki moottorisaha ja kirves, D!)

ja lahjapusseja. Ihan kuin suloinen paperinen käsilaukku. Kiitos Pauliina!

Sinistä

2011-02-28T17:56:00.000+02:00

Monessa blogissa ja sisustuslehdessä on viime aikoina ollut esillä sinivalkoinen yhdistelmä. Valokuvia ottaessani oikein yllätyin, kuinka paljon meiltäkin löytyy sinistä.Vanhimmat esineet ovat 90-luvulta. Ja lisääkin löytyy, osan olen siirtänyt varastoon, kun kuitenkin on viime aikoina tupannut painottumaan tuo valkoinen puoli sisustuksessa, D!

Tuulikaappi meillä on vaaleansininen, valo hohtaa siinä kauniisti. Alkuperin se oli edellisten asukkaiden jäljiltä kellertävän valkoinen. Vaikka pidänkin valkoisesta, sävy ei ollut oikein mieleeni, sinisestä pidän edelleen.

Kukkoastian vieressä oleva lasikoira on muuten aito Eestin seisoja:), mies on tuonnut lasikoiran minulle lahjana Eestistä. Josko minä jonakin päivänä saisin vielä oikean koiran...

Kerran muuten mies soitti minulle, että haluanko papukaijan. Innostuin, että nyt vuosien nalkutus lemmikistä on mennyt perille. Kohta sitten selvisi, että kyse on taulusta. Kaunis taulu ja kaunis ajatus joka tapauksessa:) Täytyykin muistaa joku kerta laittaa taulusta kuva blogiin.

Alla olevassa taulussa oleva lintu taisi olla sininärhi (en ole ihan varma muistanko oikein, Suomessa lintua ei kuitenkaan esiinny). Tämä ei siis ole se papukaija-taulu.

Mukavaa viikkoa kaikille, toivotaan, että saamme nauttia tällä viikolla taivaan sinestä.

Pakkaspeittoja ja tunnustus

2011-02-26T11:02:00.001+02:00

Nyt on ollut taas viikko, jolloin en ole saanut kotona aikaan mitään. Töistä tullessa olen vain rojahtanut nukkumaan.

Onneksi sentään pakkanen on lauhtunut, koko viikon mittari on ollut aamulla -27, tänään oli vain -6. Yöllä ei satanut myöskään lunta, vaikka säätiedotuksessa niin lupailtiin. Josko tästä vielä selviäisi ilman kattolumen pudottamisia...

Laitoin alppiruusuille aikaisemmin pakkaspeitteet päälle, pikkuorava ilmeisesti on nyt sitä mieltä, että ne voisi ottaa pois ja laittaa varjostussuojat tilalle:)

Villa Namun Tiina on muistanut minua tällä tunnustuksella, iso ja lämmin kiitos!

Tunnustukseen liityy blogikysely, tässä vastauksia

1. Milloin aloitit blogisi?

30.9.2008 tällä postauksella. Eläimet ovat vallanneet blogin alusta alkaen kuten huomaa:)

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Ikuista haavettani saada aikaan kaunis koti (huokaus), puutarhaa, eläimiä, varsinkin lintuja, luonnontapahtumia ja sattumuksia elämässäni.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Kaikki blogit ovat erityisiä ja persoonallisia.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Löysin blogimaailman sattumalta google-haun kautta vuonna 2008. Olin lumoutunut kaikesta kauniista, mitä blogeissa oli. Pitkään harkittuani rohkaistuin mukaan, olen aina ollut kiinnostunut valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta. Tässä on hyvä tapa yhdistää molemmat.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Toivon, että kehityn valkokuvaajana ja saisin parempia valokuvia. Toivon, myös, että olisi aikaa enemmän kuvailla ja tehdä postauksia, niin saisi kaikkea kivaa blogiinkin.

Tunnustus näkyy olleen jo niin monessa blogissa, että en tällä kertaa laita sitä kenellekkään erityisesti, vaan osoitan sen kaikille seuraamilleni blogeille:)

Peilejä

2011-02-20T16:18:00.000+02:00

Viikolla kun istuin työpöydän ääressä, kuului eteisesti huolestuttava kolahdus. Kun menin katsomaan, oli eteisen peili lattialla. Sivukannatin oli pettänyt. Onneksi peililasi ei mennyt sirpaleiksi. Sain kehykset koottua, mutta en uskalla enää laittaa peiliä takaisin seinälle, vaan mietin sille muuta käyttöä. Niinpä tilasin kaksi uutta peiliä. Kaksi, koska samalla ajattelin kaunistaa myös olohuonetta peilillä.

Tilasin ensin kaksi valkoista peiliä, mutta liikkeessä oli jäljellä vain yksi valkoinen ja mustia peilejä. Rohkaistuin sitten ottamaan toisen mustana, koska ajattelin peiliä työpöydän yläpuolelle ja pöydällä on pieni vanhan mallinen musta lampunjalka.

Tänään sitten aloin asettelemaan peilejä paikoilleen. Miehen kommentit olivat: "Mitä kauheaa romua tänne on taas raahattu" "Ei peiliä missään nimessä työpöydän yläpuolle".

Jatkossa on selvästi tehtävä sisustusmuutokset miehen ollessa työvuorossa, D!

Musta peili ei siis päässyt suunnittelemalleni paikalle, vaan se on nyt olohuoneen nurkassa. Mies ei ihastunut oikein peilin väriinkään, mutta minusta siinä on kuitenkin vanhaa ranskalaistyylistä tunnelmaa.

Eteisessä, vanhan peilin paikalla on nyt valkoinen peili

Keittiössä on edelleen tämä vanha tuttu peili

Pikkuoravan kanssa toivotamme kaikille hyvää alkavaa viikkoa!

Viirupöksyt ja pilkkutakki

2011-02-16T16:54:00.001+02:00

Viikonloppuna puuhastelin olohuoneessa ja satuin vilkaisemaan ulos ikkunasta. Mies sai onneksi nopeasti kameran esille ja napattua kuvia.

Varpushaukka naaras istui ensin lumikasan päällä ja siirtyi sitten hevoskastanjan oksalle istumaan.

Pikkulinnut pysyivät poissa pitemmän aikaa.

Mielenkiintoista huomata, että linnun kävely ja puussa istuminen tuovat mieleen papukaijan.

Petolintukirjan mukaan suurin osa varpushaukoista muuttaa Länsi-Eurooppaan, pieni osa jää talvehtimaan etenkin taajamien lähelle.

Nainen ja lumilapio

2011-02-12T10:30:00.000+02:00

Täällä on jälleen kerran tavarat liikkuneet paikasta toiseen:)

Keittiössä on nyt pelkästään lintutauluja

Korin toin terassilta makuuhuoneen nurkkaan. En vielä tiedä jääkö se siihen. Minusta makuuhuoneessa olisi runsaasti tilaa, jonka voisi täyttää kaikella kauniilla ja kivalla. Miehen mukaan sinne ei saa laittaa enää yhtään mitään. No, jossakin vaiheessa remontoin koko makuuhuoneen poistamalla kiinteät vaatekaapit ja vaihtamalla ne irtokaappeihin.

Ruukku tarttui mukaan viimeiseltä anoppilan reissulta, kävin silloin eräässä sisustusliikkeessä matkan varrella

"Kattovarastoni" hyllyn päällä sai taas yhden esineen lisää. Siirtyvät sitten myöhemmin uusille paikoille. Metallista lyhtyä katsoin kaihoten jo ennen joulua. Oli nyt alessa

Pikkuruisessa tuulikaapissa olevaan kaappiin vaihdoin rumien valkoisten muovikahvojen tilalle nupit

Nyt näyttää melko todennäköiseltä, että viime vuotinen lumipainajaiseni toistuu myös tänä vuonna. Edessä on ilmeisesti kattolumen pudotukset. Viime vuonna lunta jouduttiin pudottamaan ensimmäisen kerran taloyhtiön parikymmenvuotisen historian aikana ja lopputulos oli puutarhassa kauhea. Pikkuruisella rivitalon umpihalla lunta ja jäätä liki parimetriä. Silloin pääsi tältä puutarhurilta onneton itku. Pensaita ja puita tuhoutui. Viime vuonna lapioin ja kuljetin kuukauden verran lunta pois aina työpäivän jälkeen. Sama on sitten taas edessä...Saisi jo tulla kevät.

Kaikesta huolimatta, hyvää viikonloppua!

Järjestämistä:)

2011-02-06T12:22:00.000+02:00

Terassilla oli tänä aamuna kova puuhastelu menossa. Minulla on käpyjä ruukuissa mullan päällä talvisena koristeena.

Tai ehkä pitäisi sanoa, että oli käpyjä ruukuissa mullan päällä koristeena.

Mies totesi tyynen rauhallisena, että terassilla on sotkija...

Tilpehööriä ja stailaamista

2011-02-02T16:23:00.000+02:00

Olen järjestellyt keittiön hyllyjen tilpehöörejä, asettelin kauniita pieniä käyttöesineitä näkyville. Kermakko ja sokerikko ovat anopilta saatuja. Miehen suvusta, anoppi ei muistanut kummalta puolelta sukua, pappila-käytössä ovat olleet joka tapauksessa. Seuraavat kuvat uudempia hankintoja.

Olohuoneen puolella olen järjestellyt kirjahyllyjä. Otin käyttöön asunnon myyntistailaus-keinon eli järjestelin kirjat koon ja selkämyksen värin mukaan. En huomannut ottaa ennen kuvaa, mutta ero on valtava, sekalainen kirjahylly näyttää paljon paremmalta. Huono puoli on tietenkin se, että kirjat ovat aiheensa puolesta täysin sekaisin, mutta kauneus ennen kaikkea:) Anoppi sattui juuri soittamaan, kun järjestelin hyllyjä ja hänella oli hauskaa, kun kerroin lajittelevani kirjoja koon ja värin mukaan, pientä iltapuhdetta vain, D!

Tässä näyte yhdestä hyllystä

Kävin viime lauantaina katsomassa Ikean Ektorp-divaaniakin olohuoneeseen. Kaunis oli, ja hinta on edullinen. Kooltaan näytti olevan vain hieman liiian matala miehen istuttavaksi, joten täytyy vielä tutkia tarjontaa. Täytyy miettiä myös Ektorpin sohvaa.

Pihakaverit haluavat myös puheenvuoron

"Lumenluoja"-pikkuorava tarkastelee lumen alla olevaa köynnöshortensian tukea. Tämä kaveri on toista selvästi isompi ja korvatupsut ovat isommat, samoin turkki on vähän eri värinen kuin toisella, jos ihmetelette, miten erotan oravat toisistaan.

Pienin pikkuorava oli puolestaan torkuilla terassin pylvään päällä ja heräsi poseeraamaan. Toisessa kuvassa hämmästelee selvästi kuvaajaa. (Mies otti kuvan, joten oli eri kuvaaja kuin normaalisti).

Mukavaa loppuviikkoa!

Tuunauksia ja tunnustuksia

2011-01-28T17:23:00.000+02:00

Olen tehnyt muutamia tuunauksia olohuonetta varten, nimittäin kukkaruukkujen. Olohuoneessa oli pitkään kukkaruukkuina vuosia sitten hankkimani kiinalaistyyliset sinivalkoiset ruukut. Niitä katsellessani halusin vaihtaa ne vähän "shabbymäisempään".

Niinpä maalasin tai pikemminkin hutaisin pensselillä mattapintaisella valkoisella maalilla perinteisiä saviruukkuja ja alustoja. Viimeistelin jäljen hiomapaperilla. Kuvassa yksi ruukuista

Hyasinttikausi jatkuu meillä edelleen. Tässä keittiössä kukkatalosta saamani hyasintit, puuruukku on ostos samasta paikasta.

Markka ja Sylvi ovat muistaneet minua komealla tunnustuksella, iso ja lämmin kiitos:) Samalla sain haasteen tunnustaa seitsemän asiaa itsestäni:

Olen harrastanut juoksemista kesät ja talvet jo vuosia (tai pikemminkin jo vuosikymmeniä.)

Olen tyylipoliisien painajainen, arkikäytössä käytän reppua (joka on täynnä kirjoja, työpapereita ym. muuta tarpeellista) ja urheilujalkineita. Haluan päästä liikkumaan helposti ja nopeasti. Autoa ajaessa käytän useimmiten skeittikenkiä (miehen ystävällä oli aikoinaan skeittitavaraa myyvä liike)

Minulla hyvin pieni vaatevarasto, mutta Niken Air Pegasus -juoksutossuja minulta löytyy viisi paria.

Pidän kirjoista ja lukemisesta. Samoin mieheni. Niinpä kirjahylly, koti ja varasto ovat ylitäynnä kirjoja. Suosikkikirjailijani on ollut vuosien ajan Stephen King. Hyllystä löytyy myös kaikki Reijo Mäen Jussi Varekset.

Olen vankkumaton luonnon ja eläinten ystävä ja suojelija.

Haaveilen kauniista kodista, mutta kotona on jatkuva kaaos. Välillä hermostun täysin, koska koti ei ole kaunis. Niinpä olen kerran esimerkiksi pilkkonut miehen lahjana saaman design-tuolin palasiksi (minusta se oli hyvän maun pahin vihollinen). Todennäköisesti on hyvä, että meiltä ei löydy moottorisahaa tai takkaa, olisin varmasti käyttänyt niitä eräiden huonekalujen poistamiseen, hih.

Haluaisin asua maalla rauhallisessa paikassa kaukana naapureista.

Hyvää viikonloppua!

Talvista Ruissaloa

2011-01-23T10:15:00.000+02:00

Kävimme eilen pikaisesti Turussa. Alla pääsette mukaan Ruissalon näkymiin. Pakkasta oli vain pari astetta. Kuuvanniemessä pakkanen laski hetkessä kahdeksaan asteeseen. Usva peitti pellot ja meren.

Miehellä on jälleen jutun alla auto. Tai pikemminkin tankki, joksi minä käytännöllisten pikkuautojen ystävänä luokittelen isot, ajotuntumaltaan tunnottomat autot. Yli viisi metriä pitkä, rattivaihteet (automaatti kylläkin) ja täynnä kaikkea mahdollista lisälaitetta. Auton hinnalla saisi helsinkiläislähiöstä kaksion tai maaseudulta talon, hmmmm... Kyllä tämä maailma on erikoinen paikka, ei voi muuta kuin ihmetellä sen menoa... Downshiftaajana tulee mietittyä, että nykymaailmassa ovat kateissa käsitteet tarpeeksi hyvä ja riittävä.

Tavan mukaan minun piti käydä myös Raision kukkatalossa, josta mukaan tarttui tarjouksessa ollut Miltonia, ja muutama kukkatarvike (joista myöhemmin). Asiakaille annettiin myös ilmaiseksi hyasintteja, joten taas minulla on hyasinttiasetelma:)

Markka on muistanut minua tunnustuksella, iso ja lämmin kiitos! Palaan siihen seuraavassa postauksessa.

Nurkanvaltaaja

2011-01-18T19:13:00.000+02:00

Muutosprojekti etenee nurkka kerrallaan. Kuvissa näkyy parin nurkan lopputulosta (vai pitäisikö sanoa välivaihetta, heh). Jokaista pienesinettä ja koristetta olen siirrellyt huoneiden väliä, pöydältä toiselle, siirtänyt terassille, siirtänyt "välivarastoon" ja takaisin ...

Taustamusiikiksi sopisi varmasti Luciano Pavarotti laulamassa "donna é mobile" D!

Huono puoli on, että käytän välivarastona kirpparimyynnin jälkeen tyhjinä olevia laatikoita ja vaatekaappiani. Jotka täytyy jossakin vaiheessa sitten järjestellä. Vaatekaappia ja laatikoita ei myöskään tällä hetkellä kannata paljon availla, tai saa helposti tavaraa päälleen:)

Lamppupöytä siirtyi ikkunan edestä sisäikkunan eteen, jossa ennen oli anopinkieli. "Anoppi" puolestaan siirtyi muiden kukkien seuraksi ikkunan eteen. Rakkaat kyyhkyt ovat pöydän päällä. Prisman alehyasintit kukkivat ilahduttavasti uudelleen niiden seurana. Kristallikynttilänjalan olemme saaneet vuosia sitten lahjana isältäni.

Tuoli pysyi paikallaan, seurana on nyt kukko lattialla.

Viime postauksen kommenteissa monella oli huoli pikkuoravan selviämisestä. Ei huolta rakkaat ystävät, voin siteerata miestäni, jonka mukaan tämän alueen oravien suurin huoli on, että ne lihoavat niin paljon, etteivät enää pysy puussa:)

Luova kaaos jatkuu

2011-01-15T16:35:00.000+02:00

Viikko on taas mennyt yhdessä hujauksessa. Alkuviikon illat siirtelin täällä edelleen tavaraa paikasta toiseen, loppuviikosta pitkät työpäivät keskeyttivät siirtojärjestelyt. En ole vieläkään tyytyväinen, joten homma jatkuu... Meneeköhän tässä loppuvuosi? D!

Posti toi paketin AnnHelenin putiikista, joten uusi kaunistus ilmestyi olohuoneeseen. Musta mötikkä, jonka päällä kynttilänjalka on, on yksi sisustuksen rumiluksista, miehen hifikaiutin.

Kuvassa näkyy myös neljä vuotta sitten appivanhemmilta joululahjaksi saatu taulu "lumottu metsä".

"Hei Sussi, nämä terassin kanervat on jo ihan kulahtaneita."

"Minä kävin nappaamassa Sussin lehtikuusen oksista kävyn ja natustelen sitä täällä piilossa. Maistuu kyllä vähän kuivalta"

Kuvasta huomaa, kuinka pikkuinen tämä oravista pienin edelleen on. Kaveri on viime vuoden poikasia. Tämä kaveri kun ilmestyi viime kesällä pihalle (oli silloin todella pikkuruinen poikanen) ihmettelin hetken aikaa, että mikä eläin pihalla oikein on, pikkuruinen hiirikö?