Tunnelmia Marketan puistosta

Minulla oli ilo olla mukana Kotipuutarha -lehden bloggaajatapahtumassa lauantaina. Postaan vielä aiheesta.  Ennen tapahtumaa kävin kuvailemassa puistoa, tässä tunnelmia

Sillä välin puutarhassa...

Etupihalta, tästä niittytunnelmasta pidän

Riku esittelee projektia, jota kutsun Välimereksi.  Paikka on todella lämmin, ja siihen tulee rantakiveä ja polku

Iso kuvapläjäys oman puutarhan kasveista. Hommailin viime viikonlopun puutarhassa, sillä kasvien lähtiessä kasvuun huomasin, että viime syksynä tuli istutettua sipulikasveja, liljoja ja muita aivan vääriin paikkoihin. Liian ahtaasti ja muiden kasvien alle.  Olin silloin stressaantunut kaikesta ikävästä elämässä sattuneesta, eikä ajatus kulkenut.

No, kantapään kautta oppii... Ja työ jatkuu...

Kalliomaalausten kertomaa

Jokin aika sitten lupasin kalliomaalauspostaukseni kommenttivastauksissani kertoa siitä, mitä kalliomaalaukset  oikeastaan meille kertovat. Maalaukset eivät ole varsinaista taidetta sellaisena kuin me nykyihmiset taiteen käsitämme, eivätkä myöskään kieltä, joka olisi luettavissa,  vaan symboleita.

Suomen kalliomaalaukset on ajoitettu noin 7 000 - 3 000 vuotta vanhoiksi, kivikauden kampakeraamiselle  ajalle. Niiden tekijät olivat metsästäjä-keräilijöitä. Maalausten teko loppui ihmisten siirtyessä maanviljelykseen.

Maalauksista on esitetty erilaisia teorioita.  Yksi on metsästysmagia, eli taatakseen pyyntionnensa kuvattiin saaliseläimiä. Toinen on totemismi, eli klaanit olisivat maalauksilla merkinneet alueidensa rajoja.

Nykyisin vallalla oleva käsitys on samanismi, eli  että maalaukset kuvaavat samaanin henkimaailmaan tekemiä matkoja apueläinten ja/tai henkien avulla.

Kalliomaalaukset sijaitsevat paikoissa, jossa maa, vesi ja ilma kohtaavat.  Tämä kuvastaa samanistisen maailman kolmea tasoa, alista, keskistä ja ylistä maailmaa. Paikoille on ominaista ympäristöstä eroava muoto, ne muistuttavat usein ihmisen kasvoprofiilia ja äänimaailma (kaiku).

Samanismista  tarkemmin aikaisemmassa postauksessani , tässä  linkki

Maalauksista yleisimpiä ovat ihmishahmot (noin 32%) ,  hirvet (noin 30 %) ja venekuviot (noin 14%)

Osa tutkijoista uskoo, että kalliomaalausten perinne jatkui saamelaisten noitarumpuihin piirtämissä kuvioissa ja seitojen palvonnassa.

vasemmalla sydänpisteinen hirvi, ihminen keskellä  ja vene oikealla

Astuvansalmelta, kallion  ihmisen kasvoprofiilia muistuttava muoto on selvästi havaittavissa

Samaani vasemmalla ( sarvipäinen tikku-ukko), hirviä

Antti Lahelman kalliomaalauksista tekemän väitöskirjan mukaan kädenjäljet ovat kallion rituaalista koskettamista.  

Kotikummitus

Meille on ilmaantunut nelijalkainen kummitus:)

Taivasta tavoitellen

Se on nyt

hurja paikka. Timmi-trimmin Tuula vei mun kutrit. Sussi  sanoi, että kesätukka.  Jaksaa juosta ja vaeltaa Lapissa ja muilla reissuilla, eikä tule kuuma.

Mrrr... sanon minä. Liehuva tukka oli mun tavaramerkki. Mull oli sellainen rokkari-look.  Nyt on tällaiset armeijan hiukset. Mitähän mun koirakaverit sanoo...

Onneksi on hiekkanranta

Ruissalon kevät

Eilistä Ruissaloa

Kaupunkisissinä:)

Ensi alkuun kuva luonnon voimasta. Espoon Kirkkojärvi pyrkii takaisin... Kirkkojärvi  on kuivatettu järvi Espoossa, Espoon keskuksen ja Kauniaisten Kasavuoren välissä Tarvontien lähellä. Järvi
 kuivatettiin Tarvontietä  (Turun moottoritie) rakennettaessa 1950-luvullla

Tämä on sellainen "the Empire strikes back" kuva:)

Mutta entä  se kaupunkisissi:) Jeps:) Täällä on yksi sellainen. Olen nimittäin laitanut kukkaniitty- sekä apilaniityprojektia eteenpäin. Juu, ja meillä on kotona  täysi kaaos.

 Ja mistäkö sana kaupunkisissi? Niittyseos, jota kylvin on kaupunkisissin  siemenpussi, joka sopii kylvättäväksi asfaltin rakoihin, teiden pientareille, joutumaille, kaupunkien paljaille kohdille jne... (Kaikki siemenet ja kirjat on maksettu itse)

Kaikki sai alkunsa siitä, että juttelin erään naapurini kanssa kukkaniityn perustamisesta taloyhtiön joutomaalle.

Apilaniittyajatus varsinaiseen omaan puutarhaan taas saas alkunsa siitä, että hra Karhu ja Riku kaipailevat nurmea.  Minä  taas aikaisemmin poistin pihalta kaikki nurmen, koska se on ekologisesti hyödytöntä aluetta. Apila taas ei, koska  kaikki mehipistiäiset rakastavat sitä.  Samoin on kukkaniityn kanssa, sillä avustetaan luonnon monimuotoisuutta.

Jaa, että miltäkö täällä hetkellä näyttää?  Juu, projektit meneillään... Täysi kaaos... Tämä on sellaisaista  Peppi Pitkätossun meininkiä. Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikin keikun..

Mutta nämä kukkivat

.