maanantai 28. joulukuuta 2015

Velhokoira:)

"Tsädäm, olen velhokoira Riku, ja tuolla siintää Mordor..."

 

 
Anteeksi kuvan huono laatu, otettu kännykällä.

Ja juu, meillä on katsottu sormusten herra -trilogia moneen kertaan, D! 

torstai 24. joulukuuta 2015

Rauhallista joulua

Merry Christmas




Kuvissa Kansallismuseon joulumetsä  Helsingissä.
Christmas forest of National Museum,  Helsinki.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Älyttömät joululahjat -haaste




Kuvat Ylläkseltä


Pihakuiskaajan puutarhan Anneli haastoi minut mukaan "Älyttömät joululahjat" - haasteeseen, jossa ideana on keksia kolme joululahjatoivetta, jotka olisi ihana saada, mutta joita ei järjen nimessä tule  saamaan.

 Iso ja lämmin kiitos haasteesta:)

Joten:

Rakas joulupukki

Voisinko saada erämaakämpän Lapista, huvilan Hangosta  ja  loppuelämän kestävän palkallisen vapaan kirjoittamista ja valokuvaamista varten.

Voisitko pyytää jotakin (tai mieluiten useampaa) supertunnettua Hollywoodin elokuvatuottajaa soittamaan minulle ja tarjoamaan mahdollisuutta tehdä käsikirjoitukset useampaan jännitys- ja kauhuelokuvaan.

Ja voisitko vielä korjata yhden luontoäidin pikku lipsahduksista. Eli antaisit minulle kärsivälliset ja kaikenkestävät hermot ja mielenlaadun. Etten aina mesoaisi ja meluaisi kuten sata italiaista oopperadiivaa ja vetäisi carambaa.  Että hermoni kiihtyisivät nollasta sataan  ikivanhan nelitahti Wartburgin vauhdilla, eikä niinkuin nykyisin, Ferrari Testarossan vauhdilla.

Tosin, en halua olla ahne eli  jos  toteutat kaksi ensimmäistä toivetta, niin ei tuon kolmannen kanssa ole sitten niin väliä.

Mä lupaan olla sitten tosi kiltti. Lupaan jopa kammata tukkani, meikata, pistää kireän klänningin päälle ja huikean korkeat korot jalkaani kun käyn sitten pokkaamassa parhaimman käsikirjoituksen Oscarin. Tosin voisinko sittenkin pistää jalkaani mun rakkaat Niken lenkkarit? Hollywoodissahan saa olla silleen taiteellisen boheemi meikän tapaan, vaikka punaista mattoa pitkin kulkeekin.

Okei?

T. Sussi





torstai 10. joulukuuta 2015

Reissumuistoja

Jatkuva vesisade on pitänyt minut poissa kameran luota. Hyvä hetki siis kaivaa kuva-arkistoja. Nämä ovat viime kesän reissulta

Aakenuksen rinteiltä otettua




Oloksen tuulimyllyt näkyvät alakuvassa. 



Kukaksella otettuja kuvia






Haaveissa on viettää  joskus Lapissa pidempi jakso, kokea kokonaisuudessaan Lapin ruska ja kaamos. 

 Päinvastoin kuin useimpia, minua ei hämärä tai pimeä häiritse. Minua harmittaa se kaikki tämän vuodenajan häsä ja härdeli . Pimeä aika olisi juuri sopivaa aikaa hiljentyä ja rauhoittua. Pohdiskella.  Mutta mitä tekee useimmat? Työpaikoilla otetaan loppukiri, kotona ja kaupoissa hösätään joulua.

Kaamosajalla on  oma sanomansa. Pysähdy. Älä sure pimeyttä, vaan löydä hämärän eri värisävyt. Avaa mielesi  hiljaisuudelle ja rauhalle.   

 

torstai 3. joulukuuta 2015

Kuusi kuvaa kesästä

Saraheinä haastoi minut esittämään kuusi kuvaa kesästä. Iso ja lämmin kiitos haasteesta:)

Todella paljon surullista tapahtui kesän aikana, mutta nyt pelkästään iloisia tunnelmia

Kesäkuu

Rakas Hanko ja hiekkarannat:) Kylmä sää piti rannat hiljaisina.  Tolpat merkkaavat nuderannan rajaa, ja Rikun oli tietysti päästävä sinne poseraamaan. (Tyyliin hei kaikki tyttökoirat, tervetuloa)




Pääsin näkemään Mustialan rodot kukassa:)


Heinäkuu

Rakas Ruissalo:)



Kotiterassilla lapsuuteni Nalle sai uuden ystävän:)



Elokuu

Lapin reissu ja rakkaat tunturit:) Reissulla kameraan päätyi kosteutta, joten kuvan musta piste ei ole ufo.  Huollossa se  piste sitten hoitui kuntoon.



Kaverukset valmiina uusiin seikkailuihin. Rikulla kesätukka ja meikällä isältä peritty merivoimien lippalakki. "Countryroad, take me home, to the place I belong..."




tiistai 17. marraskuuta 2015

Hämärän hetki






Aaltoileva meri, korret ja hämärä muodostivat kiehtovan hetken, jota tuijotin pitkään. Kamerassa oli tietenkin väärä objektiivi, ja oikea kotona. Kylmä  keli sai palelemaan. Mutta,  minusta lumoavaa...


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kausitrendejä:)

Apulainen esittelee tässä puutarhurien talvikauden 2015-16 muotia. Maanläheiset sävyt, tupsulakki ja pitkät kynnet ovat nyt  juuri se jokin.




Sisustuksessa jyllää puolestaan varmat  ysäriklassikot:)

Minua pitkään seuranneet, tietävät, että pidän kovasti lintutauluista, herra Karhu ei.  Niitä on kuulemma meillä liikaa. Niinpä lahjoitin yhden lintutauluista Karhun sisarelle, joka arvostikin saamaansa taulua suuresti.

Laitoin tämän tilalle:) Olen ollut vuosikymmet Ison Arskan elokuvien fani. Tämä on alkuperäinen juliste, silloin hyvällä 1990-luvulla hankkimani.

Hra Karhu murisee edelleen, ei kuulemma pidä. Höh, sanon minä, koskaan ei ole hyvä, D!




tiistai 3. marraskuuta 2015

Hämärän aikaan

Sisustuslehdet kirjoittavat aina pehmoisen talvipesän sisustamisesta. Riku näyttää mallia



torstai 29. lokakuuta 2015

Blogini tarina



 
Puutarha-apulainen hommissa:)

Viherrilli haastoi minut kertomaan blogini tarinan. Lämmin kiitos haasteesta.

Julkaisin Förmaakin ja puutarhan ensimmäisen postauksen 30.9.2008. Olin aikaisemmin tutustunut nettisurffailun kautta blogimaailmaan ja lumoutunut.  Harkinnan jälkeen uskaltauduin itsekin kokeilemaan.

Blogin nimi juontuu tietenkin puutarhailuun, mutta myös historiakiinnostukseeni että pitämääni kustavilaistyyliin. Nimittäin 1700-luvun taloissa pienempää seurusteluhuonetta kutsuttiin förmaakiksi.

Sussi on taas lempinimeni, eli väännös virallisesta etunimestäni Susanne. Fasaanin kuva on ollut "tavaramerkkini" alusta alkaen.

Alkuun ajatukseni oli keskittyä kirjoittamaan puutarhailusta, kodin remontoinnista jne, mutta jo ensimmäisessa postauksessa pääosassa olivat linnut ja puutarha-apulaiset (oravat). Eli rakkauteni luontoon.

Se polku on jatkunut ja kantanut, vienyt vaikuttaviin kokemuksiin, kuten kuuntelemaan samaanin opetuksia talvisena helmikuun päivänä.

Kiitos blogikamut kuluneista vuosista! Kohti tulevaa...

Haasteeseen liittyi myös kehotus tehdä tänään jotakin sellaista, mikä tekee onnelliseksi. Siitä myöhemmin… Hyvä kehotus meille kaikille:)



lauantai 24. lokakuuta 2015

Kasvinystävien karkkikirja


Raija Kivimetsä
Meikään tehoavat taikasanat, luonto ja kasvit, johdattavat minut monenmoisille poluille. Nimittäin toissaviikolla olin mukana voimannuttavassa väritysillassa, jossa Hortoilu –blogin toinen pitäjistä, kirjailija Raija Kivimetsä johdatti meidät osallistujat aivotietouden ja rentoutuksen kautta värikynien maailmaan.

Olen toki huomannut, että kirjojen myyntilistat ja markettien lehtihyllyt vilisevät aikuisten värityskirjoja, Minun mieleeni ne ovat aikaisemmin tuoneet lähinnä muiston ensimmäisestä kouluvuodestani ja sen, kuinka sain luokkatoverini Tuomaksen kanssa heti alkuunsa opettajan moitteet siitä, että olimme värittäneet väärin koulukirjan kuvioita. No, ruotuun ohjaamisesta huolimatta Tuomaksesta tuli aikuisena filmiohjaaja ja minusta…D!

Koulumuistot saattoi unohtaa, sillä ilta oli todella mukava ja rentouttava. Oivalsin monta asiaa, ja värittäminen  sujui samalla mallilla kuin silloin joskus aikoja sitten, vauhdilla, alitajuisesti värejä valiten, kuvien rajoista välittämättä. 

Jälkikeskustelussa oli kiintoisaa huomata, miten eri lailla ihmiset värittävät, toiset huolellisella tarkkuudella ja harkiten, toiset minun tapaani suuripiirteisesti rajoja rikkoen.

Itse kirja, Raijan ja kuvittaja Riikka Rängmanin ”Villiinny, väritä, voimaannu” on oikea kasvin ystävien karkkikirja, värittämisen lisäksi se on samalla opas villiyrttien käyttöön. Niistä ohjeista pidän erityisesti, esimerkiksi kasvimaalta kitkettävä vesiheinä on oiva aines smoothieen tai että poimulehdestä saa erinomaista teetä.

Raija on miehensä Jouko Kivimetsän kanssa hortoilun eli villivihannesten keruun ja käytön pioneereja Suomessa. He ovat julkaiseet yhdessä kirjan "Hulluna hortaan".



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Laurinmäellä


Mäkitupalaisen mökki




juoksuhautaa






Torpparien muistomerkki, tämä ja edellinen kuva







pyhä lähde

Kävin Riku-koiran kanssa Janakkalan Laurinmäellä. Paikalla on torpparimuseo (auki kesästä syyskuuhun.) Paikalla on myös vanha pyhä lähde.

 En  ollut aikaisemmin  käsittänyt, että vuoden 1918 juoksuhaudat kiertävät koko mäkimaiseman. Tässä on surullinen osa Suomen historiaa. Saksalaiset joukot etenivät täällä kohti punaisten joukkoja ja Hämeenlinnaa. Saksalaiset joukot olivat kouliintuneita sotilaita, toisin kuin suurin osa punaisista.

 Nämä ovat olleet traagisia aikoja. Torpparien ja mäkitupalaisten asema oli todella huono. Aika, joka vetää jälkikäteen hiljaiseksi.  Monenlaista tulkintaa ja johtopäätöstä on näistä ajoista. Äidinäitini kertoi minulle katkerana siitä, kuinka hänen isänsä piileskeli punaisia joukkoja maakuopassa pitkän ajan.  Nämä ajat värittivät vuosikausiksi ihmisten tunnot. Vasta talvisodan kerrotaan yhdistäneen kansan.

 Ei voi muuta kuin toivoa, että ei koskaan enää.

A long and tragic story of Finnish history. German soldiers were more skillful than Finnish red troups, and many soldiers were killed here during the Finnish civil war in 1918.