Paluu

Näihin maisemiin ja tunnelmiin haluan aina palata

Riku voi jo hyvin on täydessä kunnossa. Kiitos kaikille Rikun vointia kysyneille. Tässä pikkuäijä tutkii kanssani kirjaa kalliomaalauksista.

Porkkalan kallioita

Kuvat Porkkalasta. Pikku linssilude Rikukin vilahtaa taas kuvissa.

Meri, taivas, kalliot, puut:) Voiko ihminen toivoa muuta

Mikä tästä on mennyt?

"Ähäkutti, täällä olen"

Löydättekö kauriin kuvan keskeltä?  Kuvat otettu kännykällä, joten valitettavasti  tarkennus ei riittänyt. Lauantaista Ruissaloa.  Näimme ainakin neljä kaurista.  Vesisateen vuoksi en ottanut mukaan varsinaista kameraa, Joten hetihän ne  kauriit ilmestyivät ympärille.

Puutarhasuunnitelmia

Jeps, vaikka räntää sataa, niin mikäpä on puutarhurilla mielessä:)

Tänä vuonna on kukkien kasvattamisen lisäksi  mielessä monta muuta puutarhahommaa

Kuvat viime kesältä.

Pitkästä aikaa kokeilen taimenien esikasvattamista.  Siemeniä tilatessa mopo karkasikin hieman  (tai pikemminkin paljon) käsistä.

Hyötykasveista kasvatukseen tulee kesällä ainakin paljon yrttejä, tomaatteja, perunaa, salatteja, hernettä, härkäpapuja, punasipulia.

Kukista on listalla kehäkukka, krassi, tuoksuherne, hunajakukka, unikot jne...

 Jouduin syksyllä karsimaan pensaita, kun herra Karhu murmutti, ettei viidakkoon enää mahtunut kulkemaan. Huomautin kyllä useampaan kertaan, että minunkaltaiseni puolitoistametrinen ihminen mahtui aivan loistavasti.  No, karhuilla on hieman erilaiset tilatarpeet.  Karsimieni pensaiden alta paljastui iso mulloksella oleva alue, johon laitan  valkoapilaniityn.

Niittyä yritän myös etupihan "joutomaalle"

Kuvassa olevasta kasvusäkistä sain todella hyvät kokemukset, sellainen tai kaksi tulee ehdottomasti käyttöön.

Yläpihalle köynnökset ja hevoskastanja ovat muodostaneet lehtimajan. Varjoisassa paikassa ei maassa kasva mikään, sinne laitan kivilaattoja ja muita kiviä.

Kohti kesää?

Pikku potilas on käynyt jo katsastamassa tulevan kesän kohteita

Hangon rannalta. Meri on avoin.

Raaseporin linnan rauniot

Lupaus

Kuva Porkkalasta.

Rikun kanssa kiitämme kovasti  Rikun saamista paranemistoivotuksista. Pikkukaverin vointi on jo paljon parempi, mutta vielä joutuu pitämään haavakauluria ja syömään antibiootteja.  Retkipolut menevät jo lähes entiseen malliin:)

Kiroileva koira

Loppuviikko on ollut meillä täynnä huolenaihetta. Riku-koira oli viime viikolla operoitavana eläinlääkärillä. Nyt viikolla koira alkoi vaikuttaa minusta kipeältä, eikä toipuvalta, ja vein sen lääkäriin haavatarkastukseen. Lääkärin ja hoitajien mielestä  haavan turvotus oli normaalia, vaikka änkkäsinkin vastaan.

Seuraavana päivänä koira ei enää pystynyt kävelemään, eikä käymään pissillä.  Riku oli aivan hirveän kipeä. Puhelinsoittorumban ja vaatimisen jälkeen sain uuden lääkäriajan, enkä pelkkää puhelinreseptiä (joka olisi mahdollisesti tullut vasta seuraavana päivänä). Lopulta lääkärissä todettiin todella paha haavatulehdus, ja Riku sai heti suonensisäisesti voimakasta kipulääkettä ja antibioottia.

Tämäkään ei vielä riittänyt, vaan kolmannen kerran sain viedä Rikun lääkäriin, koska pissiminen ei onnistunut vieläkään.  Onneksi  munuaisista tai virtsarakosta ei löynyt mitään vikaa, syynä  virtsaumpeen oli voimakkaan kipulääkityksen, opiaattien, tuoma sivuvaikutus.

Riku on nyt parempi, mutta edelleen huolena on, toipuuko se kunnolla, eikä tule enää mitään takapakkia.

Kun Riku oli lääkemömmöissä, sen suusta oli mörinää, jonkalaista en ole ennen kuullut.  Minusta se kuulosti koirien kiroamiselta. Niin kiroilen minäkin. Miksi oli niin vaikea uskoa minun havaintojani siitä, että Riku oli oikeasti kipeä?

 Miksi eläinten tuntemaa kipua ei oteta niin vakavasti kuin ihmisen?