tiistai 28. huhtikuuta 2009

Tuntomerkkejä ja tunnustus

Susanne on haastanut minut kertomaan tuntomerkkejä itsestäni.

Ideana on kertoa yksityiskohtia itsestä ja jakaa ne muille.

Onko Sussi salaperäinen lady urheiluauton ratissa?




Vai näistäkö hänet tunnistaa?

Pienestä koosta, vain 155 cm eikä painoakaan ole kertynyt kummoisesti.

Pientä kokoa on luontoäiti korvannut kovalla äänellä, äänenvoima on kuin vääpelin. Onneksi tottunut madaltamaan ääntään:)

Pitkistä, luonnonvärisistä hiuksista. Väri on sekoitus vaaleaa punerrusta, joukossa brunetti vivahdus:) Kasvoissa on runsaasti pisamia.

Työn ulkopuolelta hänet löytää luonnosta, puutarhasta, kirjastosta, liikkumasta...

Ja auton ratista. Kuva ja auto liittyvät mieheni työhön. Olen kuvassa kuskina auttamassa autokuvauksissa:)

Monet teistä ovat jo vastanneet tähän haasteeseen, niinpä haastan kaikki ne, jotka eivät tässä ole vielä olleet mukana:)


Ja vielä iso kiitos

Marge on muistanut minua tällä tunnustuksella, iso kiitos sinulle Marge!



Koska kaikki lukemani blogit ovat tunnustuksen arvoisia, haluan antaa tämän teille kaikille!
SHARE:

11 kommenttia

  1. Mukava lukea myös sinun tuntomerkkisi. Onnittelut ihansata tunnustuksesta!

    Terkuin Karita

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea tuntomerkkisi! Ja onnea tunnustuksesta :)

    VastaaPoista
  3. Kiva kun vastasit haasteeseen!
    Oli kiva lukea tuntomerkkejäsi. Olet juuri niin mukavan tuntuinen kuin olen ajatellutkin.
    Ehkä tapaamme luonnossa, puutarhassa, kirjastossa tai liikkumassa, sillä niissä paikoissa minäkin viihdyn hyvin:)

    Onnea tunnustuksesta, oikeaan osoitteeseen tuli luoksesi.

    VastaaPoista
  4. Wau..mikä auto!!
    Mukava lukea tuntomerkkisi.
    Timanttiset onnittelut:))
    Terkkuja Ylläkseltä!
    Piitis

    VastaaPoista
  5. Kiva lukea tuntomerkit. Vaikutat mukavalta ja vauhdikkaalta.
    Auto on aika hienon näköinen, vaikken yleensä noista autoista niin piittaa...

    VastaaPoista
  6. Heippa Sussi,

    Nallukka tuli oikeaan osoitteeseen ja lämpöiset onnittelut! Kävisitkö blogissani niin sieltä löydät toisenkin sinulle kuuluvan nallukan...

    Terveisin Minttu

    VastaaPoista
  7. Karita, kiitos:)

    Mari, kiitos:)

    Susanne, ilahtuneena huomasin myös tuntomerkeistäsi, että kaimat viihtyvät samoissa paikoissa:)

    Piitis, auto oli hieno, mutta autokuvaukset ovat aikamoista työtä, kuluu yllättävän paljon aikaa (ja hermoja), jotta saadaan muutamia kunnon valokuva. Mies, joka työnsä puolesta on ajanut monenlaisia autoja, on saanut avoautoista ajamisesta usein flunssan, viima on yllättävän kova. Viima aiheutti minulle myös tuolloin mahtavat hartia- ja selkäkivut.

    Jossu, koska autot ovat osa miehen työtä, joutuu/saa meillä välillä olemaan paljolti niiden kanssa tekemisissä, mutta on se ihan mielenkiintoista.

    Minttu, kiitos, tulossa ollaan...

    Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

    T. Sussi

    VastaaPoista
  8. Hauska tutustua, Sussi!!:)
    Pidän kans luonnosta kovasti, voisin istua ihan vain omassa puutarha keinussa tai portailla (meidän tontti on rauhallinen, naapureita ei ole joka puolella ja paljon luonnonmukaista metsää ja kalliota) ja ihmetellä luonnon kauneutta, haaaveilla ja ajatella, rauhoittavaa.
    Oikein rentouttavaa vappua sinulle!!:)

    VastaaPoista
  9. Kiva oli lukea tosiaan tuntomerkkejäsi.
    Puutarhasta minutkin löytää keväästä syksyyn.

    Ja onnea tunnustuksesta.

    Ihania olivat nuo edellisen postauksen Ruissalon kuvat.

    VastaaPoista
  10. Kiva lukea tuntomerkkejäsi! Nyt varmaan tunnen jos jossain törmäisin...Olet varmaankin se joka pitkät hiukset hulmuten kulkee luontopolulla ;)
    Paljon onnea tuosta kivasta nallukasta!!!

    VastaaPoista
  11. Marge, luonto on mukava paikka, niin paljon löytyy kaikkea katseltavaa ja ihailtavaa:)

    Nina, minulla on jo kulunut useita tunteja kevään puutarhapuuhissa ja vielä on vaikka kuinka paljon kaikkea tehtävää...

    TeeKoo, kiitos. Luontopolulla nähdään:)

    T. Sussi

    VastaaPoista

© Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig