Menneitä kesämuistoja

Vanhoja kuvia koneelta poistaessani osui silmiini  muutama kaunis  kesäkuva

Kesän tunnelma itse, huoks...

Perhonen kukassa

Ja meidän terassi näin siistissä asussa. Lomalla maalasin terassin lattian ja näin siistiltä näyttää, toinen huoks... Se ei koskaan pysy näin siistinä...

Huomatkaa muuten vanha vedettävä leikkiankka  kukkapilarin alla. Se siirtyi kesällä meille anoppilasta ja on miehen lapsuuden  leikkiankka. Hauskinta on se, että minulla on ollut lapsuudessa täsmälleen samanlanlainen ankka, joka todennäköisesti löytyy (kunhan joskus ehdin) isäni kodin kellarivarastosta.  Anoppi jo odottaa, että leikkiankat vielä kohtaavat:)

Toinen hauska  kuriositeetti kuvissa ovat puutarhakalusteet. Ne ovat peräisin miehen Turun kodista. En erityisemmin pidä niistä ja olen muutaman kerran jo ollut jo heittämässä ne taloyhtiön jätelavalle. Onneksi valkoinen väri vähän parantaa.  Edesmennyt appeni teki arvokkaan ja mittavan pappisuran ja kaikissa arkielämän ostoksissaankin hän pyrki ajattelemaan yhteiskunnallista hyvää,(ei  siis mitään kauneusseikkoja ym.) Niinpä hän aikoinaan yllätti mieheni ja osti hänelle Turun Kakolan (se kuuluisa vankila) tuotantoa olevat puutarhakalusteet miehen sen aikaisen  Turun  kodin parvekkeelle. Josta ne ovat sittemmin kulkeutuneet mukana,  (ei postiivinen) huoks...

 Toivotan teille jo nyt hyvää viikonloppua.  Joudun huomenna iltapäivällä lähtemään lyhyelle (mutta samalla pitkälle tuntuvalle) työreissulle. Blogiani lukeneet varmasti ymmärtävät jos sanon, että sain Musta Pekka- kortin käteen työtehtävissä.  Onneksi sain vähän neuvoteltua tilannetta helpommaksi:)

Blogitapaamisiin viikonloppuna!