Varkaankuru on yksi näyttävimmistä Ylläksen paikoista. Tai ehkä pitäisi sanoa, että oli, sillä Luontokeskus Kellokkaan rakentaminen on lisännyt paikkaan kohdistuvaa turistipainetta. Silmään pisti heti esimerkiksi luontoon heitetyt lastenmehutölkit. Pitkospuut olivat kurussa aikaisemminkin, mutta ennen keskusta näin hiljaisemmalla osuudella esimerkiksi peukaloisia, nyt silmiin osui vain yksinäinen punatulkku. Linnut ovat selvästi häipyneet rauhallisimpiin maisemiin.
Yleensäkin roskaaminen oli lisääntynyt. Samat karkkikääreet, mehu- ja oluttölkit sekä tupakka-askit kuin pääkaupunkiseudun katujen varsissa ja kauppojen ympäristössä ovat löytämässä tiensä Lapin luontoon.
Kuulostan varmasti kauhealta, mutta alan suhtautua kielteisesti luontokeskuksiin, koska ne saavat paikalle väkeä, joiden oikea paikka olisi lomalla pikemminkin jossakin elämyskeskuksessa tai huvipuistossa.
Luonnossa ollaan paikalla sitä arvostavina vieraina ja käyttäydytään sen mukaisesti. Ei ole se ole paikka, jossa saa tehdä mitä huvittaa.
Kaunista on. Hauska tuo ensimmäisen kuvan veden ja kasvien symbioosi.
VastaaPoistaNykyinen roskaaminen on ihan käsittämätön ilmiö, tapahtuu se se sitten missä vaan. Ihmisistä on tullut outoja...
Kaunista siellä on.
VastaaPoistaHienot kuvat.
Harmi kun luontoa roskataan. Todella ennen siellä kävi ihmiseiä jotka arvostivat ja kunnioittivat luontoa ja olivat sen mukaisesti siellä.
Aivan sielu lepää näissä kuvissa.
VastaaPoistaPienet purot ja kosket ovat rauhaisia lipuessaan, tykkeen!
Suloinen punatulkku siellä ,erottuu kauniisti.
Olen samaa mieltä roskaamisesta, se saa minut voimaan pahoin :(
Hyvää sadepäivää sinulle.
Kauniit kuvat. Samaa mieltä roskaamisesta, mihin ihmisten talonpoikaisjärki on kadonnut ? Niin risoo nykyisin liian yleinen välinpitämättömyys kaikesta, myös luonnosta. Kauppareissulla marketissa tässä kesällä edelläni mennyt aikuinen mies heitti kassojen jälkeen lattialle kuitin. Kävelin perässä ja sanoin asiasta, mies tokaisi vaan että ai jaa. Voi miksi ihmiset eivät tajua mitään :( Surullista.
VastaaPoistaTodella mahtava paikka, mutta harmi jos kulkijoiden käytöksen takia likaantuu ja turmeltuu.Miksi luontoa pidetään yhtenä suurena roskiksena?
VastaaPoistaOn todella mahttavia kuvia,on ilo katsella näitä. Olen samaa mieltä
VastaaPoistaroskaamisien kanssa,Ihmisiä on tullut
joitakin jotka eivät kunnioita luontoa.Kiitos että jaat meillkin näitä ihailtavaksi:)
ihana nähdä sun kuvia lapista!
VastaaPoistamutta on se vaan kumma : siellä missä on ihmisiä on myös roskaa, ihan kamalan näköistä , eikö voi omiansa viedä pois!
Kaunista,kaunita:)
VastaaPoistaKuulaan ja kirkkaan kauniita nämä kuvat.
VastaaPoistaOnneksi niissä ei näy roskia.
Kaunista! Minuakin harmittaa tämä nykyinen välinpitämättömyys ja piittamattomuus ympäristöstä.
VastaaPoistaTotta puhut, on tosi kurjaa nähdä luontoa roskatun tuollaisissa ympäristöissä.
VastaaPoistaIhanan rehevää kasvu siellä näyttää olevan ja yksinäinen punatulkku on
väripilkku vihreän seassa.
Kauniita kuvia, alkaa haikailla itsekin tuonne...
VastaaPoistaVälinpitämättömyys on tämän ajan pahin tauti ja se näkyy tuossa roskaamisessakin. Todella surullista, että ihmiset ei vaan tajua. :(
Ihana punatulkku... olipas hauska nähdä sellainen näin kesällä : )
VastaaPoistaKävin kesällä Luontokeskus Haltiassa, Espoossa... oli jännä seurata sivusta siellä kävijöitä. Moni piti itseään "luontoihmisenä", mutta... käytös ja tavat oli jotain ihan muuta.
Ihmiset astuu surutta puun taimen päällekin, ihan kuin olisivat sokeita. Sitä on jotenkin vaikea ymmärtää... näin puutarhaihmisenä ; )
Tiina, virran keskellä kasvoi monelaista sammalta ja kasvia:)
VastaaPoistaSylvi, totta, muutoksen huomaa.
Seijastiina, kiitos:)
Pivi, kiitos:) muutos on tapahtunut viime vuosien aikana. Pääkaupunkiseudullakaan ei enne ollut näin roskaista kuin nyt.
Kosotäti, samaa ihmettelen minäkin.
Irma, kiitos:)
Riikka, kiitos:)
Ritva, kiitos:)
Irene, kiitos:) Onneksi on vielä puhtaita paikkoja...
saraheinä, kiitos:)
Intianminttu, kiitos:) Samoja huomoita minäkin olen tehnyt.
Nainen kuvastimessa, varkaankuru on harvinainen rehevä lehto, runsautta karun luonnon keskellä.
Anu, outo on tämä aikamme...
sariw, olen huomannut samaa, moni pitää itseään luonnonystävänä, mutta itse käytös sitten sitä vastaa.
Punatulkku mutisteli tyytyväisenä heinänsiemeniä, korea näky punapuvussaan.
hyvää torstaita kaikille!
Olet kuvannut huikean upeita yksityiskohtia moninaisilta ulottuvuuksilta. Voin vain aistia tunnelman ja siellä olevan kiirettömän olotilan, Punatulkku seuranain...
VastaaPoistaPistää sapen kiehumaan moiset roskaajat! Jos he ovat käärönsä tänne kantaneet veisivät ne myös mennessään pois! Yleensäkin missä ja vain näen roskaa, kiinnitän siihen huomioni. Kerran kävelin tyttöporukan takana ja yksi heitti makeispaperin olkansa yli. Sanoin ystävällisesti anteeksi sinulta putosi jotain. Ihme kyllä hän nosti sen ja laittoi taskuunsa. Itselläni on pussi mukana ja useinkin kerään matkan varrelta kaikenlaista roskan moskaa...ja tuntuu että se on nykyisin vain lisääntymässä.
Kaunista! Ja upeat kuvat!
VastaaPoista-k-
Valtavan ihana tuo lapin taivas, huoh. Ja kauniit ovat nämäkin kuvat, aurinko siellä leikkii iloisesti ja vihreä on niin vihreää.
VastaaPoistaKauniit kuvat!
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua Sussi!
Sirkka, kiitos:) Minullakin on tapana kerätä matkan varrelta roskia. Siinä valitettavasti samalla huomaa roskien määrän lisääntyvän.
VastaaPoistaK, kiitos:)
sarppu, lappi on upea paikka:)
Susanne, kiitos:)
Tiedätkö, tuossa ylimmäisessä vesikuvassa melkeinpä kuulin veden laulavan. Ja siellähän ne, tiettömien taipaleiden takana, löytyvät paikat joissa majailevat omat mielenmaisemat.
VastaaPoistaAjattelin ensin lukaista ja katsella kaikki ne postauksesi läpi, jotka ovat jääneet itseltäni tutustumatta blogitaukoni aikana ja kommentoida kaikkea kerralla, yhdellä kommentilla. Huoh, eihän se onnistukaan niin helposti, koko ajan haluan sanoa niistä sanasen, joten yritä kestää, tämä vain on niin tätä...:)
Kävin Varkaankurussa heinäkuun lopulla. Paikka on lumoava.
VastaaPoistaMutta kuinka ollakaan: kulkiessani suon laitaa myötäilevää polkua kuruun, joku oli heittänyt polun vieressä olevaan kirkasvetiseen suonsilmäkkeeseen tupakantumpin. Siellä se kellui ja kelluu ehkä yhä saavuttamattomana ja irvokkaana esimerkkinä tekijänsä tyhjästä sielusta ja arvojen puutteesta.
Sanotaan, että ihminen menee tunturiin. Minulle tunturi on tullut sieluun. Niin myös Yllas ja Teno-joen huikaiseva, ikiaikainen tunturien syli.
PP