torstai 13. elokuuta 2015

KYY!


Ehkäpä pelkkä ajatus kyykäärmeestä puistattaa? 
 
Mutta tiesittekö, että

Kyyt ovat vähentyneet Suomessa voimakkaasti rakentamisen, liikenteen ja vainon takia.

Kyy on rauhoitettu muissa Länsi-Euroopan maissa paitsi Suomessa. Euroopan Luonnonsuojelusopimus (ns. Bernin sopimus) edellyttää kaikkien matelijoiden rauhoittamista, mutta Suomi teki kyyn kohdalla varauksen liittyessään sopimukseen 1983. Rauhoitusta on esitetty eduskunnalle useasti, asia ei kuitenkaan ole edennyt.

Kyyn purema vaatii aina asiantuntevaa sairaanhoitoa. Kyy ei kuitenkaan koskaan hakeudu tilanteisiin, joissa se purisi ihmistä tai kotieläintä suunnitelmallisesti, vaan purematilanteet tulevat satunnaisissa kohtaamisissa.  Kyy ei saalista ihmisiä tai kotieläimiä, vaan sen luonnolliseen ravintoon kuuluvat pääasiassa pienjyrsijät sekä vähemmässä määrin sisiliskot, sammakot ja linnunpoikaset.

Kyyn puremia Suomessa tapahtuu vuosittain noin 50–150 ihmiselle. Kuolemantapaus on tilastokeskuksen tietojen mukaan aiheutunut viimeksi vuonna 1998 ja sitä ennen vuonna 1984. Hirvikolari, ampiaisten pistot tai punkkien levittämät sairaudet ovat huomattavasti merkittävämpiä haitan aiheuttajia kuin kyyn puremat. Tiedelehden artikkelin ”Suomen vaarallisin eläin…” listauksen mukaan ihmisuhreja Suomessa vuosina 2000–2009 aiheuttivat seuraavat eläimet: 1. hirvi 76 (uhria), 2. nauta 9, 3. koira 9, 4. ampiainen 7 ja 5. hevonen 6. Kyy ei päässyt listalle lainkaan.

Kyyt käyttävät ravinnokseen pääasiassa myyriä. Näin ne estävät myyrien aiheuttamia taimikkotuhoja. Kyy voi myös välillisesti hidastaa puutiaisten kantaman borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen leviämistä. Kyy syö pienjyrsijöitä, joita puutiaisen toukka tarvitsee ensimmäiseksi isäntäeläimekseen. Myös myyräkuumeen leviämiseen kyy vaikuttaa vähentävästi. 

Kyyn tilanne Suomessa on siinä määrin vaarantunut, että suojelu muualla kuin pihapiirissä on tarpeen. Tästä syystä on heinäkuun alussa jätetty kansalaisaloite, jossa esitetään eduskunnalle kyyn rauhoittamista (siten, että rauhoitus ei kuitenkaan koskisi pihapiiriä.)

Lisää tietoa löytyy näistä linkeistä


Olen itse käynyt allekirjoittamassa aloitteen.
SHARE:

47 kommenttia

  1. Kyy kyllä puistattaa, se täytyy myöntää. Meillä asuu pellolla kyy. Käyn siellä harvemmin kuin ennen, kun tiesin siitä. Myös rantakäärmeitä meillä on. Niitä on useita ja ne asuvat ihan pihapiirissä. Rantakäärmeet ovat paljon vikkelämpiä kuin kyyt. Luuulen, että kyyt pääsevät hitautensa takia huonommin ihmistä pakoon kuin rantakäärmeet. Siksi ne joutuvat joskus pistämään puolustaakseen itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin myös rantakäärmeiden nopeuden, kun siirsin rantakäärmeen poikasen pois keskeltä autotietä. Sähäkäs kaveri

      Poista
  2. Kyy on karmaiseva ja käärme yleensä. Alkukantaista pelkoa, usein tarpeetonta, mutta kyllä kirvahtaa huuto huulilta, kun kyyhyn törmään. En tiennytkään, että kyy on omalla tavallaan hyötyeläin, en ole ajatellut asiaa niin tarkkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meille kaikille on lapsena korostettu kyyn vaarallisuutta

      Poista
  3. Jaa...en ole koskaan kyyhyn (elävään) törmännyt. Lapsena serkkuni roikotti kuollutta käärmettä kepin nokassa, en muista olisiko ollut kyy. Haluaisin kyllä nähdä ja varsinkin kuvata! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komeita kuvauskohteita olisivat. Koskaan ei ole kamera kädessä minullekaan kohdalle osunut, mutta luonnossa olen saanut seurata.

      Poista
  4. Kun ostimme Airisrannan, ensimmäisenä kesänä poika näki navetan ylisille johtavalla luiskalla kyyn. Sen jälkeen ei ole kuitenkaan näkynyt ensimmäistäkään pihalla. Suurimpana syynä lienee remonttiaikainen räjäytystyö.

    Viime kesänä mustikkareissulla törmäsin kerällä olevaan kyyhyn aivan vieressäni. Aluksi luulin, että housuni kahisevat ämpäriä vasten, kunnes tajusin, että kyyhän se siinä pää pystyssä varoittelee minua. :) Kyllähän se vähän sävähdyttää, mutta kyy kuuluu luontoon, enkä koskaan menisi sitä tappamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se kuuluu luontoon:)

      Poista
  5. Luulin, että kyy on jo rauhoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottvasti nyt onnistuu, monesti sitä on esitetty.

      Poista
  6. Kiitos tietopaketista!
    Meilää kyitä tulee joka kesä pihaan eikä onneksi ole puremia tullut. Yhden kerran melkein astuin kyyn päälle, kun kuvasin kotipihan kukkia. Kyllähän se ilkeästi sähähti, mutta meni sitten menojaan.

    VastaaPoista
  7. Minäkin luulin, että kyy olisi jo rauhoitettu. Tuosta kyyn hyödyllisyydestä luin hiljattain.
    Käärmeisiin meidän nurkilla törmää, mutta yleisimmin rantakäärmeeseen. En minä niistä kovin paljon tykkää ja uskonkin, että osittain syy siihen lienee perityissä käyttäytymismalleissa. Äitini on suorastaan hysteerinen kaikkien käärmeiden suhteen, kuten kyllä hurjan monet muutkin ihmiset. En silti pysty kyytä sen enempää kuin muitakaan käärmeitä tai elukoita ylipäätään tappamaan. Mitä nyt liljakukkoja ja kotiloita. Käärmeet Ukkokulta on omalta pihalta kuskannut haavilla vähän matkan päähän. Tässäkin tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että ihminen on kaikkein vaarallisin eläin. Itselleen ja muille elollisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meille on lapsesta asti opetettu kyyn vaarallisuudesta. Olen samaa mieltä kanssasi, ihminen on kaikkein vaarallisin eläin.

      Poista
  8. Kyyllä on hurja maine, kyytä hurjempi. Itse olen kerran ollut astua kyyn päälle, mutta se ehti pois alta.
    Meillä ei ole täällä juurikaan kyitä, mutta valtavasti vaskikäärmeitä. Moni pelkää niitäkin ihan suotta, ikävä kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaarattomat vaskitsat ja rantakäärmetkin joutuvat käärmepelon kohteiksi ja voivat päätyä surmatuiksi. Tosi ikävä juttu. asenteissa on muuttamista

      Poista
  9. Sain tästä aiheesta sähköpostia ja aoin myös allekirjoittaa aloitteen.
    Olin kuuntelemassa viime vuoden keväänä paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen illassa, Lisse Tarnasta sekä Jarmo Latvaa. He ovat kirjoittaneet kirjan: Suomen käärmeet ja liskot
    Se ilta avasi silmät, tosi mielenkiintoinen ilta, vailla mitään fanaatisuutta. Tosin pelkään vieläkin matelijoita, mutta se "hössötyspelko" on jäänyt pois.
    Hienoa kun postasit tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki:) Kiva kuulla, että olet mukana:)

      Poista
  10. Kyy on aina kylmäävä näky, mutta kyllä sillä on paikkansa luonnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaikkille on paikkansa:)

      Poista
  11. Kuten eräs ystäväni totesi "Kaikilla on paikkansa". Olen kansalaisaloitteen tekijöiden kanssa samaa mieltä, että kyy olisi syytä rauhoittaa pihapiirin ulkopuolella.

    VastaaPoista
  12. Mä inhoo käärmeit..joku kammo. Ny pikkuhiljaa oppinu elämä niitte kans ku on pakko..

    VastaaPoista
  13. Minä olen jotenkin valokuvaamisen myötä oppinut pitämään myös tästä meidän myrkyllisestä matelijasta. Tosin mukava se ei ole pihapiirissä vallankin jos siellä on pieniä lapsia tai eläimiä. Mutta olen samaa mieltä, että kyytä pitää ehdottomasti suojella. Pääsimme ihailemaan kyitä monissa saarissä tänäkesänä lomalla.

    VastaaPoista
  14. Olet taas hyvällä asialla :-)

    VastaaPoista
  15. Kyllä kyyn näkeminen aina saa kiljaisemaan. Toissaviikolla iso kyy mateli miun kivikkopenkkiin, ja miustanähen penkkki saa kasvaa rikkaruohoja, ja olla käärmeen paikkana.
    Miun appea pisti lapsena kyy, ennenkuin sai vasta seerumia oli jalka ollut tosi paksu ja ihan sininen. Mutta hyvin oli sitten parantunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyy pihassa vähentää taatusti myyrätuhoja

      Poista
  16. it is so important that all creatures are protected not just the "cute" and majestic ones. they all play their own roles in our fragile ecosystems.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I agree:) Thank you Jandi:)

      Poista
  17. Kyllä vain. Ihan pakko liittää tähän ote Liisa Laukkarisen runosta, se kun tuli heti postauksestasi mieleen :)

    "Älä tapa käärmettä kun se keväällä nousee kolostaan
    sen kesä on lyhyt ja varjo matala, ei sinua uhkaa
    sillä on sydän ja sukupuoli
    sillä on hennot hartiat, kanna itse taakkasi
    älä tapa, anna elävänä mennä
    anna ehjänä pysyä! "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea ja paikkansapitävä runo! kiitos Pirjo:)

      Poista
  18. It's something to think about that.
    Good weekend.

    VastaaPoista
  19. Olen pariin otteeseen saanut kyyn ikuistettua muistikortille ja metsäretkilläni näen niitä vuosittain. En pelkää käärmeitä, nehän lähes aina pakenevat ihmistä, jos vain pystyvät. Kevään Karjakaivon retkellä kyllä säikähdin käärmeen tullessa minua ja maassaolevaa takkiani kohti. Suojelun kyy ansaitsee, toivottavasti se sen saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaa toivon minäkin:)

      Poista
  20. Mielenkiintoinen postaus. En ole osannutkaan ajatella asiaa tästä näkökulmasta. Lapsuudesta muistan kyyt puistattavina otuksina mökiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidät on kaikki opetettu lapsenä pelkäämään kyytä

      Poista
  21. Hyi, ikävä otus. Muuten ei minua kyllä häiritse mutta ei kiitos pihapiiriin. Meillä yksi kevät koira sai piston nokkaan ja oli aika huonossa kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihapiiriä voivatkin olla vaaraksi.

      Poista
  22. Lapsuudessani sanottiin, että pääsee taivaaseen, jos tappaa kyyn. Pitäisikö kääntää toisinpäin: joutuu helv...jos tappaa kyyn.

    VastaaPoista
  23. voisi olla parempi versio tuo uudempi:)

    VastaaPoista
  24. Edelliseen postaukseesi ... ihan samaa mieltä kanssasi tuosta Ylläksen/Äkäslompolon alueesta, järkytyin kun näin että keskelle ihanaa maisemaa oli rakennettu huimasti, tonttihintakin siellä lienee Espoon luokkaa, ja rinteet, paha mieli tuli. Yhden yön vietimme kuoleessa Äkäslompolon mökissä ja äkkiä pois!

    Kyy on ihan kauhea eläin, onneksi meillä niitä ei ole kovin ollut, ennen ei ollenkaan ja nyttemmin sitten kun mun puolukkapaikalle tehtiin kivenmurskaamo niitä on harvakseltaan näkynyt. Ilman saappaita en hiippaile heinikosa, isoa siskoa kyy puri ihan pihassaan, pitkään sairasti, monta antibioottikuuria (viimeinen tiputettiin) ja lihassurkastuma pistokohtaan. Kyillä on oma osuutensa luonnon kiertokulussa, pihaan niitä en toivo, tai sisälle kuten tästä 15 km päässä olevan harjun kupeessa olevalla rivitaloalueella oli kyy luikerrellut avoimesta terassin ovesta sisään.

    VastaaPoista
  25. Magníficas estas publicaciones y las aclaradoras enseñanzas nos trasmites a través de tu bello blog, pues ese hermoso país tiene mucho que ofrecernos y que deberemos de visitar en el plazo mas brave posible.

    Un afectuoso saludo desde Gran Canaria - Islas Canarias (España).

    VastaaPoista
  26. Hyvä kirjoitus!
    Minulle oli uutta tuo myyrien toimiminen puutiasten toukkien isäntänä.
    Meillä on ollut aika-ajoin kyitä ihan pihassa asti. Muutama, melkein, vaaratilannekin on tullut. Sen jälkeen, kun otettiin kanoja, ei ole kärmeksiä juurikaan pihassa näkynyt.

    VastaaPoista

© Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig