Syystunnelmia gourmetin ja kirjojen kera

Muistatteko vielä gourmet-kurren, jolle maistuvat simpukat?  Nyt niitä on kaksi. Simpukat ( ja katkaravut) ovatkin minunkin suurta herkkua, joten ole ottanut tavaksi niitä syödessäni antaa oraville muutaman ihan oman kokonaisen simpukan.

Herra Harmaakarhu kommentoi viimeksi moista näkyä (terassilla kaksi simpukoita hotkivaa kurrea ja sisällä eukko, joka ahmii simpukoita ja katkarapuja), että "ihan kuin Ruotsinlaivalla." D! Sieltä taitaa kyllä oravat puuttua, D!

Syystunnelmia

Kiitos kannustavista kommenteista edellisessä postauksessa:)

On muuten kumma, että vaikka on kiire, niin masokistisena kirjoittajana aina vertailen tekstejäni muihin julkaistuihin teoksiin.

 Silmäilin erästä dekkaria e-kirjana ja hämmästelin hänen kykyään kuvailla loppumattomana virtana sivutolkulla arjen tapahtumia tyyliin (tämä on minun esimerkiksi keksimääni tekstiä, ei siis hänen)

 aamulla avasin silmäni ja tunsin, kuinka väsynyt, mutta samalla virkeä olin. Nousin ylös ja otin aamutakkini, joka tuoksui hieman ummehtuneelle. Kävelin keittiöön ja mittailin presidentti-kahvia punaiseen keittimeen, jonka olin ostanut Stockmannilta viikkoa aikaisemmin ollessani käymässä Helsingissä. Otin paahtoleipäpaketin ja nostin siitä viipaleen ja heti perään toisen ja asettelin ne Gigantista tarjouksesta ostamaani hopeiseen paahtimeen.  Kone naksahti ja keittiöön levisi palaneen leivän käry. "Voi kauheaa, mikä käry", tunsin mieleni masentuvan. Samalla kuulin iloista trallatusta, tyttäreni oli noussut ylös ja kysyi "mikä täällä käryää?"  "Paahtoleivät" vastasin apeana,  aamu oli täynnä arjen synkkää dramatiikkaa.

Minulle ominainen niukempi tyyli menee aamukuvaksen suhteen esimerkiksi näin:

"The heat is on.." kelloradion säkeet herättivät minut. Laahdustin keittiöön nostellen shortsipyjamani vyötäröä. Keitin teetä ja mietin, että radio Nostalgian kappalevalinta oli osunut oikeaan, edessä olisi v-mäinen päivä yrittäessäni  jälleen kerran nostaa firman tuottoprosenttia ja bruttokansantuotetta plussan puolelle.


Mukavaa viikonloppua!

Vielä hetki

viivähdetään  Ruissalossa

Täällä on yksi uupunut akka, olen alkuviikon illat ja yöt lukenut käsikirjoitusliuskoja ja korjaillut tekstiä sekä naputellut muistiin seuraavaa päässä pyörivän tarinaa. Ja työtä riittää.

Kun puoli vuotta sitten aloitin, Herra Harmaakarhu tokaisi minulle ammattitoimittajan armottomuudella "parissa viikossahan tuollaiset kyhäelmät kirjoitetaan."  Jetsulleen, D!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Ruissalon syksyä ja luomisen tuskaa

Kävimme eilen kuvailemassa Ruissalossa.  Lumpeet ja  monet muut kukkivat edelleen eli jos osutte paikalle, niin kannattaa käydä. Viime vuonna kukkivat lokakuussakin.

Alimman kuvan syysvilja tuo kevään tunteen, vai mitä?

Jos jostakin nousee savua ja höyryä, niin se ei ole Islannissa purkautunut tulivuori, vaan meikäläisen aivot. Viikolla hämmästytin työtoverini, kun kymmenessä minuutissa kommentoinnin lisäksi korjasin hänen raporttinsa oikeakielisyyttä ja kielen sujuvuutta. En kehdannut kertoa hänelle, että helppo homma, teen sitä muutenkin yökaudet, D!

Uusi tarina pukkaa väkisin esiin mielenperukoilta, vaikka vanha on viimeistelyvaiheessa. Ja jos se olisi vain sitä, että istuisin koneen äärelle ja aloittaisin miettimisen ja kirjoittamisen.  Ei, vaan tarina ilmestyy vahvoina värillisinä kuvina mieleeni ja kuljettaa mukanaan.  Näen sen ikään kuin värifilminä mielessäni. Olen kuin riivattu tuli hännän alla.  Ihan hyvä juttu sinälleen,  jos eivät työt ja arki häiritsisi. Kuinka kauan ihminen jaksaa kuutamourakoida kahta, ellei kolmea työtä ja vähän siihen päälle?

Erään ystäväni naapurissa asui pitkään hyvin tunnettu taitelija. Hän oli naapuruston ja taksikuskien puheenaihe, koska meuhkasi jatkuvasti ympäri puutarhaa luomisen tuskassaan. Ymmärrän häntä täysin. Kohta varmaan täälläkin naapurit valittavat, että siellä se ##*#:n wanna be kirjailija taas räyhää puutarhassaan, D!

Hyvää pyhää ja alkavaa viikkoa!

Syksyä

Samoillaan syksyisessä metsässä

Tämä oli pakko näyttää:) Etupihan  hopeaputous on vielä näin komea, ihana kasvi. 


Nyt haluaisin käyttää päivät valokuvaamiseen  ja metsissä kiertelyyn. Työ haittaa pahasti harrastuksia, D!  Ja kuutamourakointi. Kotirouva tai oloneuvos olisi minulle sopivin ammatti:)

 Eilen sain kirjan raakatekstin valmiiksi. Aloitin muistaakseni maaliskuussa eli minulta meni työn ja kaiken muun ohessa puoli vuotta. Seuraavaksi on vuorossa muokkausta, täydentämistä ja korjaamista, lisää muokkausta, lisää korjaamista... Toivon pysyväni aikataulussa ja saavani täydennetyn version valmiiksi vuoden loppuun mennessä.

 Mutta saa nähdä, kirjoittajalla on kaksi mielentilaa. Toisessa ihmettelee, kuinka on voinutkaan kirjoittaa niin hyvää tekstiä. Toisessa taas takoo päätään pöytään tai seinään ja ihmettelee, miten onkaan voinut kirjoittaa niin huonoa tekstiä. Jälkimmäinen tuppaa olemaa se vallitseva.

Aitahommissa

Kukissa pysytellään edelleen, tässä Ruissalon lumpeita ja luonnon omaa  upeutta.

Minulla oli aikomus käydä uudelleen Marketanpuistossa kuvailemassa, mutta itsepäisenä puutarhurina onnistuin saamaan  lisätöitä. Taloyhtiö uusi pahemmin lahonneita väliaitojen pätkiä ja yksi sellainen osui meillekin.( Onneksi olin aikaisemmin isäni kanssa uusinut muut väliaidat omaan piikkiin,  jäljellä ei  ollut enää kuin yksi.)

Herra Harmaakarhu olisi antanut palkattujen asentajien hoitaa homman, mutta minä sain sätkyn.

Asentajien käynti olisi edellyttänyt vuosia  kasvaneiden villiviinien ja alppikärhöjen täydellista alasleikkaamista, muista istutuksista puhumattakaan. Lisäksi meillä pääsee pihalle vain asunnon kautta (vieraat miehet tallaamassa minun parkettiani ja mattojani, grauuuu. D!). Eikä naapurikaan ollut vieraiden tulosta  ilahtunut, hänella on kaksi koiraa, joita minä kutsun rakkaiksi pupuleikseni (koirakavereitani, ovat olleet meillä hoidossakin), muiden mielestä ne ovat kuulemma hirmuisia petoja:)

 Niinpä  tänään asennettin isäni kanssa uusi aita paikoilleen. Itse kun tekee, niin  ei tarvitse leikata kaikkia kasveja alas.  Huomenna jatketaan, aidantolppa osoittautui mädäksi ja saimme käydä ostamassa uuden tolpankin.

Lisää kukkia:)

Olen  pysyvästi jämähtänyt kukkakuviin, tässä  lemppareitani. Moni ihastui viime postauksessakin olleeseen kukkaan ja tarkistin sen nimen, kyseessä on korea törmakukka.

Mahalasku työelämän loppumattomiin sulosointuihin loman jälkeen on nyt tehty.

Sähkö- ja paperipostit olivat täynnä, puuduttavia kokouksia loppumattomiin ja sekä kyseenalainen ilo kuunnella narinaa, joka vastaa karkkikaupassa olevan väsyneen nelivuotiaan kiukuttelua äidin ilmoittaessa, ettei tänään olekaan karkkipäivä. Sillä erotuksella, että nelivuotiaan kohdalle sen voisin ymmärtää, mutten aikuisten. 

Maanantaiaamulla olin lähellä kävellä mitään sanomatta suoraan ulos siltä istumalta. (Yksi työtovereista tekikin kerran niin, otti laukkunsa ja takkinsa ja käveli ulos. Tietokone jäi päälle kun hän lähti. Eikä tullut koskaan takaisin. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta on ihan totta.)

Iltapäivällä onneksi muistin, kuinka kaikesta kokemasta, varsinkin tunnetiloista, saa aikaan hyvää tekstiä. Kirjoittamisen kuutamourakointia  siis edelleen...

Värisävyjä

Tietyt värisävyt ovat mieleeni, olen varmasti useampaan kertaan maininnut, että pidän esimerkiksi paljon liilasta.

Olohuoneen ikkunalaudalle ostin korista punotut parvekelaatikot ja laitoin niihin syklaameja. Jonakin  päivänä täytyy hankkia vastaavanlaiset myös keittiön ikkunalle.

Keittiöön päätyi tälläinen kukka

Lomat on  pidetty ja huomenna alkaa arki. Syyskuu on muuten ihan mukavaa aikaa lomailla (niin kuin vuoden kaikki muutkin kuukaudet, D!).

Vaikealta tuntuu taas töihin raahautua, vaikka itse tiedänkin, että nyt on menossa minulla välivaihe, olen vielä vanhassa työpaikassani, mutta mieli on jo vakaasti suuntautunut kohti uusia ajatuksia ja uutta elämää sekä uudenlaisen työn hankkimista.

Hyvää sunnuntaita ja tulevaa viikkoa kaikille!