Työpaikkavierailu:)

Herra Karhun työpaikalla kävi hieman erikoisempi vieras:)

Uneton yö

Metsänpeitto

Metsänpeittoon saattoi joutua esimerkiksi seuratessaan metsänhaltijaa ja eksyessään metsään. Kerrotaan, että metsänpeittoon joutuessaan ihminen ei kokenut metsää enää normaalisti. Metsä muuttui nurinkuriseksi, eikä ihminen enää pystynyt löytämään tuttuja polkuja tai maamerkkejä. Muut ihmiset eivät pystyneet näkemään metsänpeittoon joutunutta, eikä metsänpeitossa ollut pystynyt viestimään millään tavoin muiden kanssa. Lumouksen saattoi purkaa kävelemällä takaperin, pukemalla  paidan väärinperin taikka laittamalla vasemman kengän oikeaan jalkaan ja päinvastoin. Pitkään metsänpeitossa ollutta saattoi auttaa vain tietäjä. 

Huomasin sattumoisin, että Förmaakin on todella moni päätynyt google-haun kautta sanalla metsänpeitto. Olen aikaisemmin otsikoinut yhden postauksen kuvan metsänpeitoksi. Tämä postaus nyt  erityisesti kaikille niille, jotka aiheesta tietoa etsivät.

Metsän kokeminen vaaralliseksi liittyy maatalousyhteiskunnan muodostumiseen. Ensimmäiset asukkaat Suomen alueella olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka olivat "yhtä" metsän kanssa. He eivät mieltäneet metsää erilliseksi omasta elinpiiristään. Kun ihminen aloitti maanviljelyn, alkoi muodostumaan myös erottelu vaarallisen metsän ja oman turvallisen pihapiirin välillä.

Tästä on kiintoisa jatkaa pohdiskelua nykyaikaan, urbaaniin lumoon. Olisiko sana citypeitto sopiva, D? Ajatelkaa esimerkiksi nyky-Espoota. Metsät hakataan asutuksen tieltä. Metro suihkii kauppakeskusten väliä.  Osa ihmisistä kuluttaa aikansa niissä, sisätiloissa. Luin lehdestä, että lapset eivät enää esimerkiksi tiedä, mistä maito tulee...

*****************************************************************************

Lopuksi vielä kiitokset . Minulla on ollut onnea blogiarvonnoissa. Palaan vielä aiheeseen, mutta nyt isot kiitokset Päden paja, Lady of the Mess ja Ronja Ryövärintytär.

Latua?

"Eikun polkua... Eikun aurauskalustoa, tänne"

"Hmmmm. Rata on raskas ja keli huono. Salaperäisen velhokoira Ricardon on löydettävä tähän ratkaisu."

" Hokkus -pokkus, tsädäm!"

Se on jo mielessä

vaikka täällä lunta sataakin

Kevät:)

Lumi

lumi saapui  ja  muutti harmaan sävyisen  ympäristön lähes mustavalkoiseksi.

Viime postauksessa todella monia kiinnosti  vihannesten ja hedelmien Hävi-laatikot että kasvisproteiini.  Pienen tutkimuksen jälkeen selvisi, että Hävi-laatikoita on myynnissä  S- ryhmän Varuboden-Oslan myymälöissä Uudellamaalla että Ahvenanmaalla. Nyt  on tullut myyntiin myös Hävi-leipää. Toivottavasti  hävi-idea leviää ympäri Suomen.

Huhtahyvien kasvisproteiinivalmisteita on myynnissä ainakin meilläpäin K- ja S-ryhmän myymälöissä. Tuotteiden salaisuus piilee kananmunassa, jolla valmisteisiin on saatu makua. 
Tämä yksi  tuote pitää vielä mainita, tällä saa perheen lihansyöjä-jääriä  muuttaman mielensä kasvisproteiinien suhteen.  Ensimmäistä kertaa kun maistoin, niin luulin, että minua on huijattu ja paketissa on oikeaa alkuperäistä wieninleikettä. Maistuu täysin lihalle.

Kuva: Huhtahyvät kuvapankki

Kokkausvuosi

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Vielä paluu viime vuoteen, jonka kuvia läpikäydessäni käsitin olleen oikea ruoka/kokkausvuosi

Alex Niemi antoi  vinkkejä.  Innostuin kokeilemaan erilaisia uusia mausteita ja nuudeleita.

Teresa Välimäki kertoi kirsikan terveyshyödyistä.  Kreikkalaisten ja bulgarialaisten osuuskunnan edustajat olivat EU:n tukemana esittelemässä  kirsikkatuotantoaan. En ole koskaan aikaisemmin maistanut niin hyvää luomukirsikkamehua.

Syksyn sienisato oli ilahduttavan runsas.

Ruokakauppa, jossa käyn otti käyttöön Hävi-laatikot.  2 eurolla saa aina välillä ostaa laatikollisen vihanneksia ja hedelmiä, jotka muuten päätyisivät roskiin. Loistava tapa pienentää ruokahävikkiä ja tarjota edullista ruokaa.  Kokkaaja saa olla luova, kun miettii, mitä tehdä laatikollisesta, jonka sisältö  on aina pieni yllätys, koska sitä ei voi itse valita.

Ympäristöystävällisesti tuotetun  Benella siian  maailmanensi-ilta.

Italialaisilla ruokaviikoilla  muistui (tai pikemminkin maistui) taas mieleen, kuinka hyvää italialainen ruoka on. Kuvassa itse tehtyä spagettia. Mutta liha ei ole lihaa, vaan Huhtahyvien kasvisproteiinijauhista.


Kylmä ja sateisa kesä piti oman puutarhan sadon  vaatimattomana, mutta yrttejä sentään sai.