Näiden äärellä heräsi monta asiaa mieleen, keitä he olivat ja mitä he tekivät...
lauantai 16. toukokuuta 2009
Menneen ääressä
Olimme perjantaina Satakunnassa yhdistetyllä työ&lomamatkalla ja kävimme katsomassa Sammallahdenmäen pronssikautisia hautaröykkiöitä. Alue on valittu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon Skandinavian edustavimpana länsikautisen pronssikultttuurin kohteena. Paikka sijaitsee melko lähellä Raumaa.
Näiden äärellä heräsi monta asiaa mieleen, keitä he olivat ja mitä he tekivät...
Näiden äärellä heräsi monta asiaa mieleen, keitä he olivat ja mitä he tekivät...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
©
Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.
Vai olitte käymässä täällä satakunnan suunnalla..
VastaaPoistaTulin toivottelemaan hyvää viikonloppua sinulle. Oli muuten hauska lukea sinusta pienestä pisamaisesta naisesta..
Siis, viikonloppuja
<3 sara
Mielenkiintoisen näköinen paikka. Siinä on kannettu kiviä urakalla. Mietityttää minuakin mitä, miksi ja milloin tämä on tapahtunut.
VastaaPoistaIlma on ollut vierailullanne loistava. Ihana sininen taivas siintää mäntyjen latvojen lomasta.
Tulin tauolle...ja vilkaisin koneelle, jolloin ilokseni huomasin käyneesi..kiitos hauskasta viestistäsi.
VastaaPoistaItse en olekaan käynyt tuolla mielenkiintoisella paikalla...mutta kiitän kuvistasi, se avartaa katsettani.
Mukavaa puuhastelua päivääsi ja muista kanssa pitää taukoja.
Aivan varmasti tuollaisen äärellä hiljenee ja herää kysymyksiä. Olen nähnyt mm. tv:ssä tuosta alueesta.
VastaaPoistaAurinkoista viikonloppua!:)
P.S. Tulipa mieleeni, kun sinä olet melkoinen lintubongari, että tiedätkö pikkulintua, joka on aivan tilhen näköinen takatöyhtöineen. Meillä tässä pihassa pyörähtänyt tuollainen pariskunta muutamana päivänä, enkä löydä lintukirjastakaan vastausta.
Ompa siinä kiviä... Jyljän näköinen paikka! Hyvää sunnuntaita :)
VastaaPoistaItsekin mietin ihan samoja asioita, kun olemme reissussa ja näemme historiallisia paikkoja. Minkä näköisiä ihmisiä, millain he elivät, mitä iloja ja suruja heillä mahtoi olla, miksi he tekivät niinkuin tekivät...On mukavaa yrittää nähdä se maisema elävänä mielessään kauan sitten!
VastaaPoistaTeillä on ollut mukavan arurinkoiset päivät matkallanne!
Sara, valitettavasti olimme vain pikaisella käynnillä, Satakunnassa riittäisi paljon nähtävää, mutta eiköhän kesällä pääse siellä uudelleen käymään:)
VastaaPoistaJossu, ilma oli tosiaan loistava aurinko paistoi ja oli lämmintä, maasto näytti olevan rutikuivaa.
Sirkka, kiitos. Mukavia hetkiä myös sinulle puutarhaasi:)
Nina, ovatko linnut tilhen kokoisia vai pienempiä? Entä väritys? Aika harvalla linnulla on töyhtö, lähinnä tulee mieleen töyhtötiainen, kiuru tai töyhtökiuru (harvinainen, mutta sitä tavataan joskus Suomessa). Myös vihervarpusen musta päälaki muistuttaa töyhtöä, viherpeipoillakin voi olla joskus pään höyhenet pystyssä, mutta ne ovat molemmat väritykseltää vihreä-keltaisia.
Mari, alueella oli röykkiöitä nelisenkymmentä, iso määrä...
Marge, eikö olekin mielenkiintoista miettiä näitä asioista. Pronssikauden ihmisistä on niin vähän tietoa...
Mukavaa viikon alkua kaikille!
T. Sussi
Minulla on vuorostani sinulle blogissani viestiä... :)
VastaaPoistaMahtava kivikasa, siinä on eräskin immeinen saanut kantaa "kiven" kekoon.
VastaaPoistaKiitos kuvista ja esittelystä:))
Mukavaa maanantaita:))
^_^Piitis
TeeKoo, tulossa katsomaan:)
VastaaPoistaPiitis, sama kävi mielessä, siinä on saanut kivia kantaa ja ahertaa ...
Mukavaa maanantai-iltaa kaikille
T. Sussi
Kiva, kun vastasit Sussi! Tuo lintu oli väritykseltään sama, kuin mitä tilhen vatsan alue on; siis aivan kauttaaltaan, eikä mitään kirkkaita värejä siipien kärjissä. Töyhtö ei ollut suuri, mutta erottuva.
VastaaPoistaNuo mainitsemasi linnut tarkistin, mutta mikään niistä se ei mielestäni ollut.
Mutta seurailen silmä tarkkana, jos vaikka vielä näkisin pariskunnan ja otan vaikka kuvan.
Nina kävin vastaamassa myös blogiisi:) Kuvauksesi perusteella tuli vielä mieleen nokkavarpunen, punatulkku naaras tai pikkukäpylintu.
VastaaPoistaT. Sussi