maanantai 22. lokakuuta 2012

Metsän sävyjä

Kävimme viikonloppuna Kuopiossa anoppilassa.

 Ehdin ottamaan vain muutaman kuvan, koska aika kului pääasiassa avustaessa herra Harmaakarhua työkuvauksissa.






Siinä autolla ajaessa heräsi jälleen kerran halu ajaa suoraan pitkälle, pitkälle pohjoiseen ja jättää ruuhka-Suomi kauas taakse. Juuri niin kuin on monena vuotena tullut lomalla tehtyä. Mutta tällä kertaa pysyvästi.

Meillä on tapana pohjoisen reisuilla ajaa Tornion ja Haaparannan  kautta ja useimmiten jatkaa vähän matkaa Ruotsin puolella pohjoiseen. Ruotsin puolelta voisin lähettää työpaikalleni "hasta la vista"-tekstiviestini, D!

Vielä se päivä koittaa...

No, minulla on tänään vapaapäivä ja tiedossa on bloggailun lisäksi kukkasipulien istutusta ja kirjastossa käynti.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!


SHARE:

21 kommenttia

  1. Tänne vaan Sussi! täällä on tilaa :) Nuoriso lähtee etelään ja taloja jää tyhjilleen ! ooneks sentään on vielä paluumuuttajiakin ja meitä , jotka ei lähde täältä kulumallakaan, vaan sammaloituu niinkuin tuo yks ihana sun kuva :)
    Tervetuloa uuden blogin puolelle

    VastaaPoista
  2. Samat on ajatukset, vielä se päivä koittaa...meneehän mulla tosin jo nyt kuukausia pohjoisessa.

    VastaaPoista
  3. Hyvää sipulien istutusta! Mukavaa viikkoa! Joo, en minäkään tänne Helsinkiin tätä yhtä talvea pidemmäksi varmaan jää.

    VastaaPoista
  4. Ihana sammalaita! Tänään lieneekin koko Suomessa hyvä sää vaikkapa sitten istuttaa sipuleita.

    VastaaPoista
  5. Vähänkö hieno tuo sammaloitunut muuri. Sopii niin hienosti metsäiseen maisemaan.

    VastaaPoista
  6. Ai,että,kun olisi niin ihana muuttaa jonnekin korpeen veden äärelle,mutta kuitenkin sopivan lähelle sivistystä ;)
    Työnteonkin mielellään jättäisin muille,mutta jollei lottovoittoa tilille paukahda,niin valitettavasti on osaansa tyydyttävä :/

    VastaaPoista
  7. Ihana sammaloitunut kivikko,kaunista metsämaisemaa:)

    VastaaPoista
  8. Vielä sekin päivä tulee!!!

    VastaaPoista
  9. Lähteminen olisi helpompaa, jos voisi päättää vain itsestään. Ennen oli työ ja lapset, nyt iäkkäät vanhemmat ja anoppi, joita ei valitettavasti voi jättää pärjäämään itsekseen - eivät pärjäisi.
    Tuo sammalaita on kerrassaan upea. Aivan kuin sammal valuisi muuria pitkin kohti tietä.

    VastaaPoista
  10. Mä voisin lähteä toiseen suuntaan korpeen tuonne saariston suuntaan! Vähemmän hyttysiä ja mäkäräisiä, mä kun olen niin niiden maalitaulu :)

    Toivottavasti oli kiva vapaa!

    VastaaPoista
  11. Sammaloitunut kaide on kaunis! Jospa sitä muistaisi lotota ensi viikonloppuna ja onni potkaisisi -ei tulisi työpaikkaa ikävä minullekaan.

    VastaaPoista
  12. Riikka, kyllä sinne vielä joku päivä tulen:)

    Tapio, eikö olekin mukava ajatus:) Vielä se päivä tulee:)

    Satu, kiitos:) Osa jäi vielä sipuleista istuttamatta.

    Vilma, eilinen olikin tosi kaunis päivä.

    Kati, tuollaisen aidan ottaisin heti pihallekin.

    katja, minäkin jättäisin työnteon muille:)

    Ritva, minustakin aita on todella upea.

    Maikki, älä muuta sano:)

    Betweenland, on velvollisuuksia, joista on huolehdittava.

    Intianminttu, oli kiva vapaa, kiitos:) Ei se saaristo ollenkaan huonompi suunta olisi:)

    Saraheinä, lotota pitäisi varmaan minunkin:)

    Mukavaa tiistaita kaikille!

    VastaaPoista
  13. Ihania kuvia!
    Minä en haluaisi täältä muuttaa minnekkään, mutta oravanpyörän voisin jättää ja nauttia vaan kiireettömyydestä, luonnosta ja rauhasta. Ja sen aion kyllä vielä tehdäkkin:)

    VastaaPoista
  14. Susanne, kiitos:) Teillä onkin koti niin rauhallisessa paikassa, että ymmärrän hyvin, ettet sieltä halua muuttaa.

    VastaaPoista
  15. Rauhallisia sävyjä olet kuvannut,
    minä nautin kiirettömyydestä, luonnosta ja rauhasta tässä ja nyt. Toisinaan kaipaan meren läheisyyteen, koska olen sen äärellä lapsuuteni viettänyt ja liian pian kasvoin aikuiseksi:)
    Siksipä usein lähdenkin sinne maisemiin, mutta täytyy kyllä sanoa,että paljon on kaivopuiston rannatkin muuttuneet ja junakin poissa, ihmiset lisääntyneet ja tullut sellainen mannermainen tyyli kahviloineen. Silloin oli vain Ursula rannalla. Pienenä tyttönä luulin että kaivopuisto oli meidän oma puisto:)
    Minusta myös matkustaminen on mieleistä varsinkin Malcesine jossa olemme olleet useamman kerran ja siellä lähikylät ovat viehkeät, voisin jopa asua siellä. Olispa vain talvet lämpöisempiä siellä.

    VastaaPoista
  16. Sammalaita on mahtava, niin samettisen näköinen. Kuopiosta kun viime viikon perjantaina ajelin kotiopäin, niin oli pimeetä, satoi vettä ja etelästä päin matkaajia koko ajan virtanaan, hirveetä oli ajella, ku valonauha vastassa koko ajan ja muuten kiilsi tie sateesta, voin kuvitella tunteesi ruuhkaisesta Suomesta.

    VastaaPoista
  17. Upeita syyskuvia Kuopiosta! Varsinkin tuo sammaleinen muuri!

    Minulla kaksi poikaa asuu Kuopiossa, joten sinne tulee ajeltua aina silloin tällöin täältä eteläisemmästä Suomesta.

    VastaaPoista
  18. Upea tuo sammaloitunut muuri! Oravanpyörän minäkin haluaisin heittää pois mutta tänne voisin jäädä :)

    VastaaPoista
  19. Sirkka, minäklin muistan kaivopuiston vuosien takaa. On Helsinki muuttunut vuosien aikana.

    Lennu, kuvaamasi keli on tosiaan painajainen autolla ajamiselle.

    Nina, kiitos:) meillä asuu Kuopiossa anopin lisäksi miehen sisar.

    Mari, teillä onkin ihana kartano rauhallisella paikalla, ymmärrän hyvin, että et paikkaa jättäisi.

    VastaaPoista
  20. Voi miten sammal on sitten upeaa...ja puiden rungot!
    Ihanaa istutusta!

    VastaaPoista
  21. Irene, tuollaisen sammalaidan ottaisin heti pihalle.

    VastaaPoista

© Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig