sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tuulen mukana

Eilistä Ruissaloa







Eilen kaikesta huolimatta mieli oli suuntaamassa kohtia synkkiä maisemia. En tiedä, kuinka monelle on tuttu tila, jossa hyvä mieliala kohtaa soivan herätyskellon ja alkaa epäilemään, että kaikki on vain unta. Ja todellisuus on  itse asiassa kuin marraskuinen päivä, jolloin taivaalta vihmoo hyytävää räntää. Ja elämä kuin  ulos jätetty vettynyt pahvi.

 Se toi mieleeni Happoradion sanat

vanhus ja poika ulapalla tyynellä
aurinko ja verkot nousevat

lapsi on vaiti ja sormet kohmessa
kun painavat sanat tyynen katkovat

poikanen kuule, tää on meidän retkemme
kuviot suuret muita varten on

ymmärrätkö viimeinen 
miksi harvoin hymyilen

ei se ole minun syyni että pahan kaikessa kuulee
perintöni ainoastaan
ei se ole minun syyni  että Itä-Suomessa tuulee
Venäjältä ja vastaan...

(Kappale: Itä-Suomessa tuulee, levyltä Happoradio:kaunis minä)

SHARE:

24 kommenttia

  1. ...mutta onneksi päivät/aamut eivät aina ole samanlaisia, aurinkokin pilkistelee..:)en usko erityisesti horoskooppeihin mutta itse olen kaksonen ja pakko kai on taipua siihen että fiilikset heittelehtii sinne tänne, kuten monet kaksoshoroskooppilaiset väittävät luonteenpiirteisiin kuuluvan...Tsemiä sulle!! Hyvän biisin olet yhdistänyt tunnelmiin,
    Happoradio on hyvä. Hyvä Itä-Suomi ja Joensuu!! :D

    VastaaPoista
  2. En ole käynyt Ruissalossa, mutta kuvistasi näkee että tosi kauniille siellä näyttää ja kuvasikin on todella kauniita!
    Hyvää sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Miten kaunista siellä onkaan! Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  4. Ainakin nuo kuvat saivat mielialan kohoamaan, niin herkän kaunista! Joskus vaan tuntuu siltä, että olispa karhu ja voisi nukkua talven yli :) Hyvää lokakuun jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Kaunista on,hyvää pyhäpäivää Sussi:)

    VastaaPoista
  6. Ehkä se todellisuus ei kuitenkaan ole marraskuisen räntäinen päivä tai vettynyt pahvi. Ehkä jonain aamuna maailma näyttää synkältä, mutta todellisuudessa tulee toinen aamu, jolloin jälleen aurinko paistaa ja pieni ilon pisara kutittaa vatsan pohjaa. Pitää vain keksiä keinot, jolla jaksaa rämpiä räntäisestä aamusta iltaan ja uskoa heräävänsä siihen aurinkoiseen aamuun.
    Tänään aurinko paistaa ja syksyinen sunnuntai on valoa täynnä. Sitä valoa toivon sinunkin päiviisi!

    VastaaPoista
  7. Aivan upeita kuvia. Mä haluaisin puutarhaani sellaista puistomaista ilmettä, missä on otettu huomioon myös syksy näin upeasti kuin näissä sinunkin kuvissasi. Kivaa viikonalkua!

    VastaaPoista
  8. Kauniilta näyttää ruissalo näin syksylläkin.
    Ihanat kuvat olet tänne laittanut.
    Kiitos Sussi.♥

    VastaaPoista
  9. Kauniilta näyttää ruissalo näin syksylläkin.
    Ihanat kuvat olet tänne laittanut.
    Kiitos Sussi.♥

    VastaaPoista
  10. Vautsi mitä kuvia ! Ihan mielettömän paljon alastonimpiä... en ole ikinä nähnyt noin montaa ! Niitä täytyy kyllä saada omallekin pihalle, vaikka kasvi on tosi myrkyllinen.
    Onneksi välillä se aurinko paistaa risukasaankin... vai miten se nyt olikaan ; )

    VastaaPoista
  11. Toistan itseäni toteamalla, että kylläpä on taas kaunista ! Ruissaloa tulee jälleen kerran ikävä. Hyvää alkavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
  12. Ansa, kiitos tsemppauksesta:) Happoradiolla on minusta todella hyviä sanoituksia:)

    Susanne, kiitos:) Toivottavasti pääset joku kertaa käymään Ruissalossa. vastavaa paikkaa ei kyllä muualta löydä.

    Satu, kiitos:)

    Tarja, talvelun yli nukkuminen olisikin loisto juttu:) kiitos:)

    Ritva, kiitos:)

    Betweenland, kiitos, Kauniisti todettu:)

    Kati, kiitos:) Ruissalossa huomaa, että monia yksityskohtia on todella mietitty, kuten maisemaan sopiva silta tai kuinka puut heijastuvat veden pinnasta.

    Sylvi, kiitos:)

    Sariw, kiitos:) en ole minäkään nähnyt missään muualla alastomia impiä niin paljon. Niitä oli istutettu vielä useampaan paikkaan, joista tulen laittamaan vielä kuvia. Toivotaan siitä risukasasta:)

    marianna, kiitos:) Ruissalo on uskomaton paikka:)

    Hyvää viikkoa kaikille!

    VastaaPoista
  13. Kuvat ovat upeita1
    Ne ovat oivia huonon fiiliksen karkoittajia.
    Nautitaan vielä lokakuusta. Kyllä se marraskuukin sieltä eittämättä vielä saapuu.

    VastaaPoista
  14. Kuvat ovat kauniita,kyllä ne mieltä kohotta,kun niitä katselee

    VastaaPoista
  15. Uih, tuo vihreä lammenympäryskuva on kuin jostain englantilaisesta puutarhalehdestä, ihana.

    VastaaPoista
  16. Katsoin, että mitä ihanaa lilaa tähän aikaan vuodesta. Krookuksia! Onhan?
    Joskus on synkkiä päiviä ja se täytyy hyväksyä, mutta ei alistua. Aina ei vaan jaksa ratkaista eikä kaikki asiat ole ratkaistavissa. Voimia! Toivottavasti elämä hymyilee pian ystävällisesti.

    VastaaPoista
  17. Äsh, tässähän tulee ihan huono omatunto, kun en vieläkään ole itse raahannut itseäni tuonne Ruissaloon tänä vuonna. On se niin upea ja kuvissasi olet hienosti vanginnut syksyisiä tunnelmia puutarhasta! Kiitos!

    VastaaPoista
  18. Ihania kuvia ihastuttavassa blogissa:) Terkkuja ja haleja SisustEllenistä♥

    VastaaPoista
  19. Irene, kiitos:) Toivotaa leppeää marraskuuta:)

    Irma, kiitos:)

    sarppu, kiitos:) Kuvauspaikka on todella kaunis, ehdoton lempipaikkani.

    Ninnu, kiitos tsemppauksesta:) Kukat ovat alastomia impiä. Käsittääkseni ovat krookuksen sukulaisia, mutta kukkivat syksyllä. Minusta aivan uskomattoman ihania.

    Intianminttu, kiitos:) Ensi vuonna sitten. Myös kannattaa käydä, sillä kasvihuoneet ovat auki ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka myös:)

    SisustEllen, kiitos:) Kiva kun kävit:)

    Hyvää tiistaita kaikille!

    VastaaPoista
  20. Kukkivatko Ruissalossa krookukset? Syksyllä? Syksy on hienoa aikaa, tosin tänä syksynä runsas vesisade on sitä hieman pilannut.

    VastaaPoista
  21. Kirjoitin äsken kommentin, mutta se hävisi taivaan tuuliin :). Opin uutta! kiitos! Alastomat immet ovat ihan uusi tuttavuus. Niin olivat krookuksen oloisia, että aattelin kevään tulleen kylään.

    VastaaPoista
  22. Vilma, kukat ovat alastomia impiä (eli syysmyrkkyliljoja). Meilläkin on satanut jo aivan liikaa...

    Ninnu, minäkin luulin niitä aikoinaan krookuksiksi, kun ensimmäinen kerran niitä näin Espoon Valliokalliossa vuosia sitten. Upea näky.

    Ruissalossa niitä oli istuttu moneen kohtaan ja tulen laittamaan niistä lisää kuvia:)

    VastaaPoista
  23. "Elämä on kuin ulos jätetty vettynyt pahvi" Yes, marraskuu on siis ihan just näin. Anteeksi nyt, mutta tulin niin hyvälle tuulelle tästä kielikuvasta. Ja nämä sinun valokuvasi ovat hienoja, tykkään varsinkin tuosta siltakuvasta.

    En ole koskaan kirjaa kirjoittanut, mutta saatan kuvitella, että juurikin tuo viimeistely yms siihen kuuluva on sitä työläintä, kriittisintä ja masentavinta. Eikä sitä kai itse olekaan aina se tyytyväisin - mutta prosessi on vaan tehtävä:) Kun on se sisäinen pakko, kuitenkin. Ehkä?
    Muista, että aivot tarvitsevat lepoa, ja muuta tekemistä pystyäkseen työstämään.
    Kesken ei saa jättää, kun minä ainakin haluan sen kirjan lukea:)

    VastaaPoista
  24. Irmeli, kiitos:) Minustakin sanonta kuvaa hyvin marraskuuta:)

    Sisäinen pakkohan se ajaa kirjoittamaan ja kesken en jätä, kun tähänkin asti olen päässyt:)

    VastaaPoista

© Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig