Eilen kaikesta huolimatta mieli oli suuntaamassa kohtia synkkiä maisemia. En tiedä, kuinka monelle on tuttu tila, jossa hyvä mieliala kohtaa soivan herätyskellon ja alkaa epäilemään, että kaikki on vain unta. Ja todellisuus on itse asiassa kuin marraskuinen päivä, jolloin taivaalta vihmoo hyytävää räntää. Ja elämä kuin ulos jätetty vettynyt pahvi.
Se toi mieleeni Happoradion sanat
vanhus ja poika ulapalla tyynellä
aurinko ja verkot nousevat
lapsi on vaiti ja sormet kohmessa
kun painavat sanat tyynen katkovat
poikanen kuule, tää on meidän retkemme
kuviot suuret muita varten on
ymmärrätkö viimeinen
miksi harvoin hymyilen
ei se ole minun syyni että pahan kaikessa kuulee
perintöni ainoastaan
ei se ole minun syyni että Itä-Suomessa tuulee
Venäjältä ja vastaan...
(Kappale: Itä-Suomessa tuulee, levyltä Happoradio:kaunis minä)
...mutta onneksi päivät/aamut eivät aina ole samanlaisia, aurinkokin pilkistelee..:)en usko erityisesti horoskooppeihin mutta itse olen kaksonen ja pakko kai on taipua siihen että fiilikset heittelehtii sinne tänne, kuten monet kaksoshoroskooppilaiset väittävät luonteenpiirteisiin kuuluvan...Tsemiä sulle!! Hyvän biisin olet yhdistänyt tunnelmiin,
VastaaPoistaHapporadio on hyvä. Hyvä Itä-Suomi ja Joensuu!! :D
En ole käynyt Ruissalossa, mutta kuvistasi näkee että tosi kauniille siellä näyttää ja kuvasikin on todella kauniita!
VastaaPoistaHyvää sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa!
Miten kaunista siellä onkaan! Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaAinakin nuo kuvat saivat mielialan kohoamaan, niin herkän kaunista! Joskus vaan tuntuu siltä, että olispa karhu ja voisi nukkua talven yli :) Hyvää lokakuun jatkoa!
VastaaPoistaKaunista on,hyvää pyhäpäivää Sussi:)
VastaaPoistaEhkä se todellisuus ei kuitenkaan ole marraskuisen räntäinen päivä tai vettynyt pahvi. Ehkä jonain aamuna maailma näyttää synkältä, mutta todellisuudessa tulee toinen aamu, jolloin jälleen aurinko paistaa ja pieni ilon pisara kutittaa vatsan pohjaa. Pitää vain keksiä keinot, jolla jaksaa rämpiä räntäisestä aamusta iltaan ja uskoa heräävänsä siihen aurinkoiseen aamuun.
VastaaPoistaTänään aurinko paistaa ja syksyinen sunnuntai on valoa täynnä. Sitä valoa toivon sinunkin päiviisi!
Aivan upeita kuvia. Mä haluaisin puutarhaani sellaista puistomaista ilmettä, missä on otettu huomioon myös syksy näin upeasti kuin näissä sinunkin kuvissasi. Kivaa viikonalkua!
VastaaPoistaKauniilta näyttää ruissalo näin syksylläkin.
VastaaPoistaIhanat kuvat olet tänne laittanut.
Kiitos Sussi.♥
Kauniilta näyttää ruissalo näin syksylläkin.
VastaaPoistaIhanat kuvat olet tänne laittanut.
Kiitos Sussi.♥
Vautsi mitä kuvia ! Ihan mielettömän paljon alastonimpiä... en ole ikinä nähnyt noin montaa ! Niitä täytyy kyllä saada omallekin pihalle, vaikka kasvi on tosi myrkyllinen.
VastaaPoistaOnneksi välillä se aurinko paistaa risukasaankin... vai miten se nyt olikaan ; )
Toistan itseäni toteamalla, että kylläpä on taas kaunista ! Ruissaloa tulee jälleen kerran ikävä. Hyvää alkavaa viikkoa :)
VastaaPoistaAnsa, kiitos tsemppauksesta:) Happoradiolla on minusta todella hyviä sanoituksia:)
VastaaPoistaSusanne, kiitos:) Toivottavasti pääset joku kertaa käymään Ruissalossa. vastavaa paikkaa ei kyllä muualta löydä.
Satu, kiitos:)
Tarja, talvelun yli nukkuminen olisikin loisto juttu:) kiitos:)
Ritva, kiitos:)
Betweenland, kiitos, Kauniisti todettu:)
Kati, kiitos:) Ruissalossa huomaa, että monia yksityskohtia on todella mietitty, kuten maisemaan sopiva silta tai kuinka puut heijastuvat veden pinnasta.
Sylvi, kiitos:)
Sariw, kiitos:) en ole minäkään nähnyt missään muualla alastomia impiä niin paljon. Niitä oli istutettu vielä useampaan paikkaan, joista tulen laittamaan vielä kuvia. Toivotaan siitä risukasasta:)
marianna, kiitos:) Ruissalo on uskomaton paikka:)
Hyvää viikkoa kaikille!
Kuvat ovat upeita1
VastaaPoistaNe ovat oivia huonon fiiliksen karkoittajia.
Nautitaan vielä lokakuusta. Kyllä se marraskuukin sieltä eittämättä vielä saapuu.
Kuvat ovat kauniita,kyllä ne mieltä kohotta,kun niitä katselee
VastaaPoistaUih, tuo vihreä lammenympäryskuva on kuin jostain englantilaisesta puutarhalehdestä, ihana.
VastaaPoistaKatsoin, että mitä ihanaa lilaa tähän aikaan vuodesta. Krookuksia! Onhan?
VastaaPoistaJoskus on synkkiä päiviä ja se täytyy hyväksyä, mutta ei alistua. Aina ei vaan jaksa ratkaista eikä kaikki asiat ole ratkaistavissa. Voimia! Toivottavasti elämä hymyilee pian ystävällisesti.
Ihania kuvia ihastuttavassa blogissa:) Terkkuja ja haleja SisustEllenistä♥
VastaaPoistaIrene, kiitos:) Toivotaa leppeää marraskuuta:)
VastaaPoistaIrma, kiitos:)
sarppu, kiitos:) Kuvauspaikka on todella kaunis, ehdoton lempipaikkani.
Ninnu, kiitos tsemppauksesta:) Kukat ovat alastomia impiä. Käsittääkseni ovat krookuksen sukulaisia, mutta kukkivat syksyllä. Minusta aivan uskomattoman ihania.
Intianminttu, kiitos:) Ensi vuonna sitten. Myös kannattaa käydä, sillä kasvihuoneet ovat auki ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka myös:)
SisustEllen, kiitos:) Kiva kun kävit:)
Hyvää tiistaita kaikille!
Kukkivatko Ruissalossa krookukset? Syksyllä? Syksy on hienoa aikaa, tosin tänä syksynä runsas vesisade on sitä hieman pilannut.
VastaaPoistaKirjoitin äsken kommentin, mutta se hävisi taivaan tuuliin :). Opin uutta! kiitos! Alastomat immet ovat ihan uusi tuttavuus. Niin olivat krookuksen oloisia, että aattelin kevään tulleen kylään.
VastaaPoistaVilma, kukat ovat alastomia impiä (eli syysmyrkkyliljoja). Meilläkin on satanut jo aivan liikaa...
VastaaPoistaNinnu, minäkin luulin niitä aikoinaan krookuksiksi, kun ensimmäinen kerran niitä näin Espoon Valliokalliossa vuosia sitten. Upea näky.
Ruissalossa niitä oli istuttu moneen kohtaan ja tulen laittamaan niistä lisää kuvia:)
"Elämä on kuin ulos jätetty vettynyt pahvi" Yes, marraskuu on siis ihan just näin. Anteeksi nyt, mutta tulin niin hyvälle tuulelle tästä kielikuvasta. Ja nämä sinun valokuvasi ovat hienoja, tykkään varsinkin tuosta siltakuvasta.
VastaaPoistaEn ole koskaan kirjaa kirjoittanut, mutta saatan kuvitella, että juurikin tuo viimeistely yms siihen kuuluva on sitä työläintä, kriittisintä ja masentavinta. Eikä sitä kai itse olekaan aina se tyytyväisin - mutta prosessi on vaan tehtävä:) Kun on se sisäinen pakko, kuitenkin. Ehkä?
Muista, että aivot tarvitsevat lepoa, ja muuta tekemistä pystyäkseen työstämään.
Kesken ei saa jättää, kun minä ainakin haluan sen kirjan lukea:)
Irmeli, kiitos:) Minustakin sanonta kuvaa hyvin marraskuuta:)
VastaaPoistaSisäinen pakkohan se ajaa kirjoittamaan ja kesken en jätä, kun tähänkin asti olen päässyt:)