Marraskuu on synkän vahva sielunmaisema.
Luontoäidillä on väripalettinsa vielä käytössä. Muutama talvenuhmaaja löytyi. Ruissalon lummelammessa oli vielä muutama lumpeenkukkakin.
Muuten oli puutarha laitettu jo talviteloille. Tullessamme illalla kotiinpäin oli sankka sumu, koko Salon kaupunkikin oli ihan sumun peitossa.
Monta asiaa pyörii taas mielessä. "Silirimpsis, sileä tie, onnetarten ottolasta maailman halki vie" lauleli Irwin Goodman aikoinaan. Miksiköhän toisten osana on kulkea elämän tietä joka ikisen kuopan kautta...
Kaunista näyttää Ruissalossa vielä olevan.
VastaaPoistaIhanat kuvat, kiitos.
Niinpä.
Kaikilla meillä luulisin on erilaisia kuoppia tiellämme, emme vain niitä huomaa.
Kaikkea hyvää sinulle Sussi!
Kaunista viellä näin syksylläkin.Hyvää pyhäpäivää Sussi:)
VastaaPoistaIlman valoa ei olisi pimeyttä, ilman sadetta ei päivänpaistetta. Kuopillakin on pohjansa, joista on vain yksi suunta, ylöspäin.
VastaaPoistaKauniita kuvia! Leppoisaa pyhän jatkoa :)
VastaaPoistaHieno pilvikuva.
VastaaPoistaUseimmilla ihmisillä on omat kuoppansa, toiset eivät vain niistä puhu. Kuka mistäkin syystä. Puhuminen on jo puoli voittoa ja ongelmanratkaisua.
Hienoja kuvia , varsinki eka pilvikuva.
VastaaPoistaKuoppia riittää, mutta onneks joskus on tasamaatakin, ei muuten jaksais.
Ruissalossa on kaunista! Pelkän siloisen tien kulkijalta jää monta asiaa elämästä oppimatta...
VastaaPoistaKauniit ovat syksyiset kuvasi :)
VastaaPoistaSylvi, kiitos:)
VastaaPoistaRitva, kiitos:)
Ari, näinhän se on:)
Mari, kiitos:)
Betweenland, kiitos:) Välillä vain tuntuu, että toisiin ongelmiin ei ratkaisua ole.
Riika, kiitos:) Tasamaata odottelen...
Saraheinä, tuo on totta, elämän viisautta ainakin tulee tullessaan...
Pirkko, kiitos:)
Kauniita kuvia, miten ihastuttavia nuo syysheinätkin ovat kyllä ne ilahtuttavat meitä.Niin niitä kuoppia ihmisen tiellä on, toisilla paljon toisilla vähemmän,on pieniä, ja isoja kuoppia:)
VastaaPoistairma, kiitos:)
VastaaPoistaUpeita kuvia, lumpeen nuppu kuva kosketti eniten,kuin kesken jäänyt unelma.
VastaaPoistaKoso-täti, kiitos:) Lumpeiden kukinta niin pitkään on minustakin niin koskettavaa, kesän viime kosketus...
VastaaPoistaUpea pilvikuva, sumussa ajelin minäkin sunnuntaina, onneksi edellä ajava oli laittanut sumuvalon niin näki edes sen hohtavan ja olevan varoituksena.
VastaaPoistaHienoja kuvia olet näpsinyt. Etenkin tykkään tuosta lummekuvasta.
VastaaPoistaHmm, kuopissa on mielenkiintoisia pohjia, tasamaalla tepastellessa ei tule humpsahduksia, mutta ei tule mitään muutakaan.
VastaaPoistaTotta, aika tuntuu valuvan turhan nopeaan, olen kuullut saman kummastelun monen muunkin suusta, joten ilmeisesti jotain on tapahtumassa.
Olet vanginnut sulavasti syksyn viimeisiä värejä, jotka jo kohta ovat vain muistoja silmien verkkokalvoilla. Toivottavasti ikuistit myös sumua...:)