lauantai 6. lokakuuta 2012

Syystunnelmia gourmetin ja kirjojen kera

Muistatteko vielä gourmet-kurren, jolle maistuvat simpukat?  Nyt niitä on kaksi. Simpukat ( ja katkaravut) ovatkin minunkin suurta herkkua, joten ole ottanut tavaksi niitä syödessäni antaa oraville muutaman ihan oman kokonaisen simpukan.

Herra Harmaakarhu kommentoi viimeksi moista näkyä (terassilla kaksi simpukoita hotkivaa kurrea ja sisällä eukko, joka ahmii simpukoita ja katkarapuja), että "ihan kuin Ruotsinlaivalla." D! Sieltä taitaa kyllä oravat puuttua, D!




Syystunnelmia






Kiitos kannustavista kommenteista edellisessä postauksessa:)

On muuten kumma, että vaikka on kiire, niin masokistisena kirjoittajana aina vertailen tekstejäni muihin julkaistuihin teoksiin.

 Silmäilin erästä dekkaria e-kirjana ja hämmästelin hänen kykyään kuvailla loppumattomana virtana sivutolkulla arjen tapahtumia tyyliin (tämä on minun esimerkiksi keksimääni tekstiä, ei siis hänen)

 aamulla avasin silmäni ja tunsin, kuinka väsynyt, mutta samalla virkeä olin. Nousin ylös ja otin aamutakkini, joka tuoksui hieman ummehtuneelle. Kävelin keittiöön ja mittailin presidentti-kahvia punaiseen keittimeen, jonka olin ostanut Stockmannilta viikkoa aikaisemmin ollessani käymässä Helsingissä. Otin paahtoleipäpaketin ja nostin siitä viipaleen ja heti perään toisen ja asettelin ne Gigantista tarjouksesta ostamaani hopeiseen paahtimeen.  Kone naksahti ja keittiöön levisi palaneen leivän käry. "Voi kauheaa, mikä käry", tunsin mieleni masentuvan. Samalla kuulin iloista trallatusta, tyttäreni oli noussut ylös ja kysyi "mikä täällä käryää?"  "Paahtoleivät" vastasin apeana,  aamu oli täynnä arjen synkkää dramatiikkaa.

Minulle ominainen niukempi tyyli menee aamukuvaksen suhteen esimerkiksi näin:

"The heat is on.." kelloradion säkeet herättivät minut. Laahdustin keittiöön nostellen shortsipyjamani vyötäröä. Keitin teetä ja mietin, että radio Nostalgian kappalevalinta oli osunut oikeaan, edessä olisi v-mäinen päivä yrittäessäni  jälleen kerran nostaa firman tuottoprosenttia ja bruttokansantuotetta plussan puolelle.


Mukavaa viikonloppua!
SHARE:

14 kommenttia

  1. Ihana kurre,kauniita kuvia:)

    VastaaPoista
  2. Enemmän tykkäsin tuosta alemmasta kirjoitustyylistä. Olen sen verran laiska ja kärsimätön lukija, etten esim. millään jaksa lukea jotain kuvailua jostain paikasta, maisemasta tms. Suoraan asiaan vaan!

    On teillä varsinainen Gourmet-kurre!

    VastaaPoista
  3. Ritva, kiitos:)

    Satu, minäkin pidän tehokkaasta, asiaan menevästä tyylistä, kiva kun voi ahmia tekstiä.

    VastaaPoista
  4. Ihania gourmet-kurreja:) Ja niin kauniita kuvia postauksessasi!
    Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  5. Jokaisella kirjailijalla on oma tyylinsä, mikä ei minusta kuitenkaan tarkoita sitä, että toinen olisi toista parempi tai huonompi. Mikähän meissä on, kun aina tulemme verranneeksi omia tuotoksiamme toisten tekemisiin? Epävarmuus saattaa heijastua työn tuloksiin, mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Kirjoita juuri niin kuin itse tykkäät, luot siten sen oman tyylisi.
    Ihana gourmet-kurre ja kauniita syyskuvia.

    VastaaPoista
  6. Kivoja nuo kurret :) Tykkään tyylistäsi kirjoittaa...

    VastaaPoista
  7. Niin, kirjoitustyyli, kai se kumpuaa jostain itsestä. Vai voiko sitä opetella? Kai sitä voi, niin kuin lauluakin.

    Olen pienessä harrastelijakirjailijapiirissä (siinpä onkin käyttökelpoinen sana) elämäni ekaa kertaa. Ihailen muiden tekstejä, itse en pysty tuottamaan ryhmässä sanaakaan.

    En tiedä millä tyylillä kirjoitan. En ole perehtynyt aiheseen. Muut saavat lyödä leiman teksteihini.

    Kurresi on sulkku.

    VastaaPoista
  8. Susanne, kiitos:)

    Betweenland, viisaita kirjoitat:) Mutta kummasti sitä aina haluaa vertailla, millä tyylillä muut ovat saaneet julkaistun kirjan aikaiseksi.

    mari, kiitos, kauniisti todettu:)

    Nettimartta, mielenkiintoinen kysymys. Luulisin, että kirjoitustyyli kehittyy varsinkin ajan kanssa, kun kirjoittaa paljon. Mutta tuskin tietyistä asioista pääsee koskaan irti, ne ikään kuin kumpuavat omasta persoonasta.

    VastaaPoista
  9. Hurmaava orava! Kirjoittaminen on lahja, jota ei kovinkaan monella ole. Ole onnellinen, että kuulut tähän lahjakkaiden joukkoon.

    VastaaPoista
  10. Oi, miten raikkaita kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  11. Vilma, pihaoravat osaavat olla supersöpöjä:)

    Välillä vaan kirjoittamisen taito tuntuu lähinnä kiroukselta.

    Anu, osaa myös olla tosi hauska ja kekseliäs kurre:)

    Maikki, kiitos:)

    VastaaPoista
  12. Minusta liiallinen kuvailu ja jaarittelu kirjassa ei kyllä ole pidemmän päälle muutakuin äärimmäisen raskasta luettavaa.
    Vähemmän on enemmän sopii siis tähänkin :)

    VastaaPoista
  13. katja, olen ihan samaa mieltä:)

    VastaaPoista

Kiitos vierailusta ja kommentista!

Vanhemmissa postauksissa on kommenttien valvonta päällä, jotta minulta ei jää viestit huomaamatta.

© Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig