Kiitos Satu!
Astu kanssani loppumattomaan sineen,
Kietoudu kanssani äärettömyyteen.
Anna taivaan linnun koskettaa.
Taakse sateenkaaren, tähdenlennon ja maan.
Mustarastas laulaa saa,
esikot peittää maan.
Kuljen läpi aution, poltetun maan,
loppumattomat kyyneleeni minua johdattaa.
Kunnes linnun siipi koskettaa,
tule, täällä tulipunaisten ruusujen on maa.
Oi, olipa kaunista, Sussi! Kiitos Sinulle!
VastaaPoistaIhana postaus ja tunnelmalliset kuvat :)
VastaaPoistaKevät ja kesä <3
VastaaPoistaIhanat kuvat ♥
VastaaPoistaKauniita sanoja ja kuvia ja vahvaa tunnelmaa. Kivasti keksitty ja erilainen vastaus haasteeseen!
VastaaPoistaOi kiitos Sussi tämä oli kaunis
VastaaPoistapostaus:)
Kaunis postaus!
VastaaPoistaKaunista!
VastaaPoistaVoi miten ihana mustarastas! Teksti ja kuvat ovat hieno kokonaisuus (jälleen kerran). Kiitos!
VastaaPoistaVoi kunpa tuo kukkaloisto olisi jo pihoilla!
VastaaPoistaKiitos ystävät kauniista sanoistanne:)
VastaaPoistaHyvin soljuvia tekstejä, ikuisuudesta arkeen.
VastaaPoistaAri, kiitos:)
VastaaPoistaTodella kaunis vastaus haasteeseen.
VastaaPoistaSuloinen mustarastas!
VastaaPoista