maanantai 18. helmikuuta 2013

Villasta yrtteihin ja omituisuuksiin

Vielä yksi kuva vanhasta huvilasta. Tästä näkee hyvin, kuinka rakennuksia on ollut kaksi eri ajoilta ja niitä on yhdistetty.




Koska monilla  on kesän kasvien kasvatukset meneillään tai kovasti mielessä, niin allaolevasta linkistä pääsee omiin yrttienviljelykokemuksiini. Tarjolla on myös asiaa yrteistä luontopuutarhassa ja sekä pari  helppoa ruokavinkkiä. (Juttu julkaistiin viime kesällä Elonkehä-lehdessä)

http://formaaki.blogspot.fi/p/yrttitarha.html

Tässä myös vihdoin ja viimein saamiani tunnustuksia ja haasteita, iso kiitos teille kaikille!
Sirutuulelta ja Henkkumaarialta


sekä omituisuuksia -haaste Marilta ja Sirutuulelta.

Omituisuuksia minulta löytyisi varmasti vaikka kuinka, tässä niitä pyydetyt viisi:

Minulla on tapana yhdistää lenkkeily asioiden hoitamiseen, käyn esimerkiksi juosten hakemassa postista pienemmät paketit.

Olen antanut osalle pihalla vierailevista linnuista ja oravista nimet. Niinpä välillä kiljun innoissani katsoessani ikkunasta ulos esimerkiksi ”Pate kävi!” Pate on vikkelä kuusitiainen, joka ei suostu poseeraamaan valokuvissa. Sitten on mustarastas Persbrandt (näyttelijä Mikael Persbrandtin mukaan) jne…

Keksin kaikenlaista näkemästäni. Välillä päähäni nousee voimakkaita mielikuvia, esimerkiksi mieleeni nousseet tumman syvänpunaiset ruusut ja niiden tuoksu olivat kirjani yhden luvun liikkeellepanija.

Olen kotona tarkka siisteydestä, mutta työpöytäni työpaikallani on oikea siivoojien painajainen. Pöytä pursuaa käytettyjä teekuppeja, eväsleivän murusia, paperikasoja, kirjoja, varmaankin puolen vuoden Kauppalehdet ja Talouselämät, Financial Timesiä, kaksi radiota, hääkuvan kehyksissä ym, ym.

Lähetämme Herra Harmaakarhun kanssa kummipojalle Englantiin suomalaisia lastenkirjoja. Mauri Kunnaksen kirjat minun pitää saada lukea  ensin. Surkeana katselin, kun lempparini "kummallisuuksien käsikirja" meni postipakettiin. Jossakin vaiheessa pitää varmaankin ostaa itselle oma kappale, D!




SHARE:

13 kommenttia

  1. Ihana huvila, kummallista miten tuollaiset huvilat ympäristöineen oikein huokuvat sitä entistä aikaa. Kaunis.

    VastaaPoista
  2. Sun pitää siis hankkia oma Kunnas. Oot kyllä aika jänskä persoona. Harmi, ettei nähdä Kaisaniemessä...

    VastaaPoista
  3. Sarppu, huvila sijaitsee vielä kaunilla paikalla meren rannalla.

    My life, toivottavasti toteamuksesi oli myönteisessä sävyssä, D, D, D!! Ei mutta, Kunnaksen tarinoissa minua kiehtoo hänen kykynsä yhdistää klassista kerrontaa (kuten kalevala, seitsemän veljestä uudella, lapsia ja lapsenmielisiä kiinnostavalla tavalla). Saduissa yhdistyy kerron eri lajit ja tavat.

    Ehkä vielä joku päivänä näemme, yhdessä blogitapaamisessa olenkin ollut:)

    VastaaPoista
  4. Tiedätkö Sussi, olen entinen puutarhahullu! Entinen siinä mielessä, etten enää omista puutarhaa, vain pikkuruisen parvekkeen.

    Mutta oli aika, että vietin kaiken liikenevän aikani puutarhassa.....se oli luovaa ja ihanaa puuhaa, johon hurahdin tyystin. Joko sinulla on suunnitelmat ensi kesän istutuksia varten valmiina....=)?

    VastaaPoista
  5. Ovatpas erityyliset rakennukset.

    On se vaan niin hienoa,kun meitä on niin monenlaista ihmistä. Tylsäksi se kävisi,kun kaikki vaan olisivat samaa mieltä ja toimisivat saman kuvion mukaan.
    En sitten tiedä onko se ollut väärin opetettu ipanoille,kun sanon,että asioita voi kyseenalaistaa...

    VastaaPoista
  6. Upea vanha huvila!
    Kivoja omituisuuksia sinulla:) Meilläkäkin on nimiä lintulaudalla kävijöillä ja puhutaankin niistä nimillä:)
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  7. Nainen kuvastimessa, onneksi parveekkellakin voi kasvattaa jotakin:) Minulla on muutamat suunnitelmat jo mielessä, todennäköisesti kokeilen valkoapilaa nurmikon tilalle:)

    Katja, minusta olet oikeassa, kun olet opettanut lapsille asioiden kyseenalaistamista. Siitä lähtee liikkelle uudet oivallukset.

    Rita, hauska kuulla, että teilläkin linuilla nimet:)

    Hyvää tiistaita kaikille!

    VastaaPoista
  8. Kaunis huvila.
    Kiva oli lukea kummallisuuksistasi.
    Kaikilla meillä on noita kumallisuuksia. Nimiä ollaan myös annettu niin linnuille kuin ihmisillekin. hih.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  9. Pitkästä aikaa piipahdin kauniita kuviasi katselemaan!
    Aurinkoista kevään odotusta!♥

    VastaaPoista
  10. Ilman "kummallisuuksia" olisimme varmasti aika mielikuvituksettomia ihmisiä, kenties suorastaan tylsiä. Minusta on ihana tavata ja tuntea persoonallisia tyyppejä. He ovat elämän suola.

    VastaaPoista
  11. Sylvi, kiitos:) Kiva kuulla, että teillä on linnuilla nimet:)

    Titti, kiitos:)

    Batween, kiitos:) Osuvia ja kauniita sanoja jälleen:)

    VastaaPoista
  12. Hyvä postaus jälleen!
    Nimistä tuli mieleeni, että meidän naapuri talossa asuu oikein mukava nainen, jota kutsumme karhuksi siis vain täällä kotonamme. Nimi juontaa häneen käyttämästään karhu nimisestä piposta. Syksyn tullessa ja iltojen pimetessä sekä talven saapuessa emme näe yleensä naapureita kovinkaan usein. Heti valon lisääntyessä kyllä sitäkin useammin ja tänäkin vuonna ensimmäisen kerran, kun näin karhun sanoin miehelle, karhukin on herännyt. Siis ihan hyvässä mielessä:) kerran erehdyin sanomaan jotain sellaista naapurille, oletkos sinä nähnyt karhua vähään aikaan...katsoi hiukan oudosti:)

    VastaaPoista
  13. Sirkka, kiitos:) Kiva, että karhuja on muuallakin kuin täällä:) Hih:)

    VastaaPoista

© Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig