Romuista tunnelmointia talvipalttoossa

Pimeän aikaan ihaillaan kynttilöitä hämärässä...

Herra Harmakarhu kommentoi kotoisia kynttilälyhtyjäni seuraavasti "kauheaa ruostunutta romurautaa kaikkialla." D! Kauneus on katsojan silmässä, niinhän sitä sanotaan.

Saa nähdä tuleeko kova talvi. Puutarha-apulaisilla on  talvipalttoot päällä ja mahdoton kiire. Kesällä poseerasivat kauniisti valokuvia varten,  nyt taas  kirjaimellisesti ilmassa sinkoaa jotakin ruskean harmaata. Eivät ole kuitenkaan liito-oravia, vaan ilmeisesti lento-oravia:)

Tässä  sentään ihmetellään Sussin luonnonmukaisessa kunnossa olevaa puutarhaa (lue haravoimatonta)

Marraskuuta

Marraskuu on synkän vahva sielunmaisema.

Luontoäidillä on väripalettinsa vielä käytössä. Muutama talvenuhmaaja löytyi. Ruissalon lummelammessa oli vielä muutama lumpeenkukkakin.

Muuten oli puutarha laitettu jo talviteloille. Tullessamme illalla kotiinpäin oli sankka sumu, koko Salon kaupunkikin oli ihan sumun peitossa.

Monta asiaa pyörii taas mielessä. "Silirimpsis, sileä tie, onnetarten ottolasta maailman halki vie" lauleli Irwin Goodman aikoinaan. Miksiköhän toisten osana on kulkea elämän tietä joka ikisen kuopan kautta...

Rantamaisemia

Aikaa sitten lupailin esitellä hieman kotikaupunkiani Espoota ja tässä näette Etelä-Espoon kauneimpia otoksia eli merenrantaa. Näissä maisemissa käyn usein juoksulenkillä

Espoolla ei ole varsinaista keskustaa, vaan erinäisiä aluekeskuksia. Me asumme Espoonlahden suuralueella, noin parin kilometrin päässä merenrannasta, samoin kuin alla näkyvästä Kivenlahdesta, joka  on mielestäni yksi Etelä-Espoon onnistuneimpia kerrostaloalueita. Täällä on asunut mm. nykyinen presidenttimme.

Vasemmalla  salmen yllä näkyy  valkoinen kapea "pussitettu" rakennelma. Siinä tehdään uutta siltaa ja moottoritien jatkoa Kirkkonummelle päin.

 Vanha silta on se kuuluisa Porkkalan vuokra-alueen silta.  Kirkkonummella syntynyt äitini muistaa muuten lapsuudesta, kun junan ikkunat peitettiin vuokra-alueen läpiajoa varten.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Talvi yllätti puutarhurin

En voinut vastustaa kiusausta laittaa kuvia vielä näistä ihanuuksista, vaikka ulkona on pakkasta -8.

 

Talvi tosiaan yllätti tämän puutarhurin, minun pitäisi vielä saada maihin kukkasipuleita.

 Mihin se syksy katosi? Tai kesä? Kysyn minä. Mihinkä katosi koko alkuvuosi? Joka paikassa on jo joulu esillä. Taitaa jäädä minulta joulukin väliin. Katoaa vain jonnekin...

Minulla on kulunut tämä vuosi vauhdissa kuin vasta ajokortinsaaneella nuorukaisella, jolle on annettu käytettäväksi upouusi BMW M5. Lepikkoonhan siinä rytisten päädytään, ennemmin tai myöhemmin. Ihmettelemään, miten tässä näin kävi? Tulikohan painettua liikaa kaasua kaarteessa?

Voi tätä elämää...  Minun piti hidastaa, eikä kiihdyttää.

Metsän sävyjä

Kävimme viikonloppuna Kuopiossa anoppilassa.

 Ehdin ottamaan vain muutaman kuvan, koska aika kului pääasiassa avustaessa herra Harmaakarhua työkuvauksissa.

Siinä autolla ajaessa heräsi jälleen kerran halu ajaa suoraan pitkälle, pitkälle pohjoiseen ja jättää ruuhka-Suomi kauas taakse. Juuri niin kuin on monena vuotena tullut lomalla tehtyä. Mutta tällä kertaa pysyvästi.

Meillä on tapana pohjoisen reisuilla ajaa Tornion ja Haaparannan  kautta ja useimmiten jatkaa vähän matkaa Ruotsin puolella pohjoiseen. Ruotsin puolelta voisin lähettää työpaikalleni "hasta la vista"-tekstiviestini, D!

Vielä se päivä koittaa...

No, minulla on tänään vapaapäivä ja tiedossa on bloggailun lisäksi kukkasipulien istutusta ja kirjastossa käynti.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Syyslumoa

 Ruissaloa edelleen:)


Edellisen postauksen alaston impi eli syysmyrkkylilja herätti ihastusta. Ruissalossa sitä oli isoina mättäinä monessa paikassa. Niistä tuli otettua useampi kuva. Ehdoton hankinta ensi vuonna puutarhaan:)

Olen malttamattomana odotellut postia ja cdon.fi ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan toimitti pikana blogimaailman Nettimartan dekkarinovellikoelman "yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen". Ensi silmäyksellä tuntuu olevan sujuvan leppoisaa kerrontaa ja huumoria. Hyvää iltalukemista siis minulla tiedossa.

Moni on kysynyt oman käsikirjoitukseni valmistumisajankohdasta ja on pakko todeta, että en osaa sanoa vielä tarkkaa aikaa. Mutta lupaan kertoa kuulumisia:) Alkuperäinen tavoitehan minulla oli, että teksti olisi jotakuinkin korjailuvaiheessa vuoden loppuun mennessä. 

Tuulen mukana

Eilistä Ruissaloa

Eilen kaikesta huolimatta mieli oli suuntaamassa kohtia synkkiä maisemia. En tiedä, kuinka monelle on tuttu tila, jossa hyvä mieliala kohtaa soivan herätyskellon ja alkaa epäilemään, että kaikki on vain unta. Ja todellisuus on  itse asiassa kuin marraskuinen päivä, jolloin taivaalta vihmoo hyytävää räntää. Ja elämä kuin  ulos jätetty vettynyt pahvi.

 Se toi mieleeni Happoradion sanat

vanhus ja poika ulapalla tyynellä
aurinko ja verkot nousevat

lapsi on vaiti ja sormet kohmessa
kun painavat sanat tyynen katkovat

poikanen kuule, tää on meidän retkemme
kuviot suuret muita varten on

ymmärrätkö viimeinen 
miksi harvoin hymyilen

ei se ole minun syyni että pahan kaikessa kuulee
perintöni ainoastaan
ei se ole minun syyni  että Itä-Suomessa tuulee
Venäjältä ja vastaan...

(Kappale: Itä-Suomessa tuulee, levyltä Happoradio:kaunis minä)