Nämä kuvat ovat perjantaina otettuja. Minulla on etupihalla istutettuna kolme jouluruusua, joissa kaikissa on isot nuput. Tänään on -12 astetta, talvi tuli. Onneksi satoi vähän lunta kukkien suojaksi.
Palaan vielä viime postauksen materiaton tammikuu -haasteeseen. Kuten kommenteissa tulikin jo ilmi, minusta pääajatuksena on miettiä kulutuskäyttäytymistään, sitä mitä ostelee ja miksi. Pyrkiä kohtuuteen, eikä siihen, että kaapit pursuavat käyttämätöntä tavaraa, jonka ostaminen myöhemmin harmittaa.
Luin Colin Beavanin teosta "Ekovuosi Manhattanilla" jossa on samanlaisia pohdintoja. Kuten tavaroiden tarinoista. Kerron esimerkin täältä meiltä: tuoli, jonka päällä nyt istun, on peräisin lapsuudenkodistani. Sen päällä istuen olen tehnyt läksyjä ja opiskellut. Siinä on ollut monta päällyskangasta ja monta väriä. Se on täyttä puuta. Nyt se on valkoinen ja siinä on lintukankainen päällys (kuten arvata saattaa), jonka isäni on siihen kiinnittänyt. Olen itse sen maalannut. Muistan edelleen liikkeen, josta kankaan ostin. Tuolilla on siis oma pitkä tarinansa. Miettikääpä sitten jostakin suuresta huonekalujätistä ostettavaa trendituolia, ( joka on muovia tai lastulevyä) ja joka muutaman vuoden käytön jälkeen hajoaa tai päätyy epämuodikkaana kaatopaikalle tai kierrätyksen ongelmaksi. Missä on järkeä?
Beavanin teosta suosittelen, erinomainen. Tässä siteeraus häneltä: "kun vedän viimeisen henkäykseni, toivonko, että minulla olisi ollut enemmän tavaraa?"
Nyt puheenvuoro pihan kavereille
Herra Mustis poseeraa
rouva Mustis perään
ja "puutarha-apulaiseni" myös. Huomatkaa sirrillään olevat silmät, pikkukaveriä väsyttää. Vähän ajan päästä menikin ottamaan torkut terassin pylvään päälle.
Kauniita kuvia. Voi jouluruusussa siellä nuppuja, toivottavasti jaksaa odotella vähän keväämmälle aukaisua...
VastaaPoistaOikeassa olet tuossa tavaroiden tarinassa. Se onkin osa viehätystä vanhoissa huonekaluissa.
Onnistuneita kuvia, ja kyllä niissä kevään tuntukin on läsnä! Hurjaa, että sulla on jouluruusut siellä jo nupulla! On tämä ollut omituinen talvi....
VastaaPoistaTavaroiden haalimisasiassa olet niin oikeassa!!!
Mihinköhän mun kommentti katosi...? No kuitenkin, olet tosi hyvin onnistunut noissa kuvissa, ja ihan on kevään tuntua! Etenkin nuo jouluruusut, uskomatonta, että ovat jo nupulla!!! On tämä vaan ollut kummallinen talvi!
VastaaPoistaJa tavaran haalimisasiassa olet kyllä niin oikeassa kuin olla ja taitaa!
Onneksi sentään joskus pysähdyn mittimään tarviinko jotain ja tuunko ilman sitä toimeen. Usein toteen, että tuun vallan mainiosti. Laosissa sitä mietin todella.
VastaaPoistaKaunis kukkakuva, hyvin olet minusta onnistunut haasteessa! Ja hyviä ajatuksia kuluttamisesta! Hyvä oivallus tuossa siteerauksessa.
VastaaPoistaVoi jouluruusussa nuput hyvin ovat kestäneet pakkasita huolimatta,mukavat nuo lintukuvat:)
VastaaPoistaHyvää pohdintaa ja siteeraus :) ja kauniita kukkia, erityisesti pidin ensimmäisestä kuvasta!
VastaaPoistaKauniita kuvia!
VastaaPoistaMinunkin mielestä olet onnistunut hyvin haasteessa!
Tarina tuolistasi on ihana. Noinhan sen pitää mennä. Tuolilla on pitkä historia ja paljon tunnearvoa. Nykyään liikkeellä on ihan liian paljon tavaraa mikä päätyy hetken käytön jälkeen kaatopaikalle.
Tunnelmalliset kuvat niin kevään heleäiset ja amaryllis kuva kokonaisuus on tosi kaunis.
VastaaPoistaMinulla kukkii parasta aikaa jouluruusut pihalla ja aamulla heräsin pakkasiin -16 astetta, olivat kohmeissaan, mutta aina ovat selvinneet, joten toivon näin käyvän nytkin.
Olen itsestäni huomannut, että nykyisin ei tule ollenkaan enää ostettua niinkuin aikaisemmin ja veljenikin ihmettelee, kun ei enää "kelpaa":)
seuraavaksi näytän ehkä häneltä saamani kulhon, jonka olen jo aikaisemminkin näyttänyt:)
Ekovuosi Manhattanilla odottelee Namun yöpöydällä ensi kesää. Vaikutti mielenkiintoiselta, ja ostin sen joskus viime kesänä - en vain ehtinyt vielä alkua pidemmälle.
VastaaPoistaMielenkiintoisia nämä sinun postauksesi näistä(kin) asioista. Itse olen aika kauhia tuhlari välillä, mutta ostan oikeastaan tosi harvoin mitään uutena mitä vaan suinkin voin ostaa käytettynä. En nyt kyllä mitään älytöntä vaivaakaan ala nähdä löytääkseni jotain tiettyä käytettynä, mutta kummasti sitä kaikkea kuitenkin vastaan tulee... Vähän liikaakiin tuppaa välillä tulemaan, mutta onneksi on kirppikset keksitty, niin ostoon kuin myyntiinkin :)
Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän alkaa tietynlainen tavaraähky vaivata - alkaa pikku hiljaa harkita tarkemmin. Yksi asia mikä henk. koht. ärsyttää paljon, on tavaroiden älytön pakkaaminen vaikka kuinka moneen pakkaukseen ja varsinkin älyttömiin muovikääreisiin. Murrrrr.
Beavanista tuli mieleeni appivaarini sanonta "käärinliinassa ei ole taskuja".
Iloista viikkoa!
mari, kiitos:) Jouluruusut ovat nyt lumen alla, sitä satoi yöllä. Toivottavasti nuput selviävät kevääseen.
VastaaPoistamaikki, kiitos:) Toivon, että ruusut selviävät kevääseen, talvi saapui nyt myös tänne etelään.
Amalia, se on hyvä merkki, kun mietti ja pysähtyy, että tarvitseeko vai ei:)
Johanna, kiitos:)
Ritva, kiitos:) talven tullen mustarastaat ovat siirtyneet metsistä puutarhaan.
Mirada, kiitos:)
Susanne, kiitos:) Kertakäyttö lieneekin yksi maailmamme suurimpia ongelmia tavaran käytössä.
Sirkka, kiitos:) Kauniita tavaroita, vaikka ovatkin vanhoja, on minusta kiva ihailla yhä uudelleen ja uudelleen:)
Tiina, tavaroiden ylipakkaamisesta olen samaa mieltä, hirveät määrät muovia ja pahvia. Beavanin kirja on hyvä ja hänelläkään ei ole mitää kirppisostoksia vastaan:)
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Kivasti olet asioita pohdiskellut ja ihan totta puhut.
VastaaPoistaOn muuten ihana tuo valkea amaryllis, ja hyasintit maljassa.
Kauniita ovat, kyllä noissa kevättä näkee selvästi ♥
Mustarastaskin siellä ja tutut "apulaiset" mukana menossa.
Unettaa oravaa, kerälle vaan ja puun oksalla maate...
Oikein hyvää uutta vuotta sinnekkin kulmille! :) Ensimmäisestä kuvasta tulee mulle mieleen ihan jo kesä ja violetin vaaleanpunaiset syreenit :)
VastaaPoistaIhana kukkakuva!
VastaaPoistaJotenkin aina näin alemyyntien aikaan olen alkanut miettiä (omaa)kuluttamista. Ja tänä vuonna ainakin jäi shoppailut vähiin, vain tyttösille vaatetta on hankittu. Nyt aion saada rahaa säätöön, että päästään kevään aikana rakennushommiin...ikuisuusprojektissa askel eteenpäin.
-k-
Ai niin, tunnistat varmaan kyllä minut, muruset vaan vaihtui tähtihetkiin...
Seijastiina, kiitos:) oravilla on on torkkupaikka terssin pylvään päällä piilossa:)
VastaaPoistaSanna-Pauliina, kiitos:) Syreenit, totta tosiaan ihana ajatus!
-K, kiitos:) Tunnistan kyllä, kiva kun olet blogimaailmassa:)
Onnistuit hyvin kuvaamaan joulukukkia keväisesti!
VastaaPoistaVanha huonekalu tekee kodin kodikkaaksi. Mistä se kodikkuus sitten oikein tulee? Minusta kodikkuuteen liittyy juuri niitä tunteita, tuttuutta ja elettyä elämää, muistoja. Toki tyylikkyyteenkin/muodikkuuteenkin liittyy tunteita - ehkä halua näyttää.
VastaaPoistaItse olen aina valinnut tuon kodikkuuden. Meillä kierrätetään tavaraa perheiden kesken. Navetta toimii varastona. Tosin tässä suuressa talossa on edellisen sukupolven jäljiltä hillitön määrä tavaraa, jota joka kesä heivaamme roskalavalle.
Tässä tulikin monta asiaa.
VastaaPoistaSiis siilit ja oravat ja linnut: Puutarhuri niitä suosii. Tuo uninen orava on sitä todella. Minulla on oraville lauta täynnä maapähkinöitä ja myös kuorittuja hasselpähkinöitä. Nyt niitä vielä nukuttaa, sillä saattaa olla päivä väliä kun käyvät tämän 'toimistoni' ikkunan takana syömässä. Siilejä suosimme kesällä, sillä ne syövät myös kotiloita, vaikka minäkin niitä ruokin. Linnuille on kaksi syöttöpaikkaa ja niin, että kadun ainoa irtokissa ei kumpaankaan pääse.
Eka kuva on todella keväinen!
Siis tuo turhan tavaran määrä. Sain sokin kun laskin ehjät, hyvät erilaiset puseroni, joihin ei lasketa villatakkeja, jotka tulee aina käytettyä loppuun, vaan erilaiset pitkä- ja lyhythihauset t-paidat, joista osa myös ns. vähän tyyriimpiä. En ikinä kehtaa kertoa, montako niitä on, mutta vaikka mikä väri ja malli tulisi vastaan, niin en osta, en.
Kahvinkeitin tulee nyt ostettavaksi. Se pinkki.Mutta vanha vetelee jo viimeisiään. Mukihulluuden olen saanut loppumaan, sillä mukeja on loppuelämäksi etc.
Minä tekohengitän nyt kahta jouluruusuani, sillä PAKKO saada ne istutettua omaan puutarhaan. Yksi Viherlandian puutarhuri kertoi, että hänelläkin oli nuput jouluruusussa ulkona ennen näitä lumia...Uskomatonta!
Vilma, kiitos:)
VastaaPoistaIrene, olen samaa mieltä kanssasi kodikkuudesta:)
Leena Lumi, kiva kuulla, että "puutarhurin apulaisilla" on siellä hyvät oltavat:)
Parasta on juuri se vaihe, kun ymmärtää, että nyt on tavaraa riittävästi. Minusta se myös myös helpottava tunne.
Hyvää keskiviikkoa kaikille!
Olet onnistunut todella hyvin!! Ylin kuva on KAUNIS!!♥
VastaaPoistaTotta puhut! Siksikin rakastan vanhoja esineitä ja huonekaluja:) Niillä on omat tarinansa ja ne ovat kestäviä ja todella kauniita! Minua on viime aikoina kauhistuttanut dokumentit, joissa on kerrotttu, kuinka jääkaappien, hehkulamppujen, tulostimien jne. jne....käyttöikää on keinotekoisesti lyhennetty. Se on järkyttävää!! Amerikassa oli löydetty hehkulamppu, joka oli koko ajan päällä (vanha paloasema) ja edelleen paloi, ikää n. 100 vuotta!! Nyt olisi korkea aika viisaiden tiedemiesten miettiä, millä tavalla ihmisillä olisi työtä ilman, että talouskasvun pitää koko ajan tuottaa korkeaa voittoa ja kasvaa ja kasvaa vain...Itse ostan nykyään tavaroita harkiten. Pieni talo, vähän säilytystilaa, joten se kummasti edesauttaa...;)) Tilan tuntu ympärillä, on myös helpompi hengittää...:))
Oikein mukavaa ja rentouttavaa viiikonloppua! ♥
Kaunis kukkakuva, keväinen:)
VastaaPoistamarge, kiitos:) Asiaa kirjoitat. Degrowth-ajattelussahan ideana juuri se, että hyvinvoinnissa tyydytään nykyiseen tasoon. Olen itse lukenut myös tuosta tavroiden ohjelmoimisesta rikkimeneviksi, niin uskomaton paikka on maailmamme.
VastaaPoistaTiitiskä, kiitos:)