sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Viikon varrelta



 Eilen illalla juoksemassa ollessani osui kohdalle upea hetki. Pöllö, todennäköisesti huuhkaja, kaarsi polun yltä ja jatkoi lentoaan koboltinsinisellä taivaalla mittavilla siivillään. Uskomattoman komea näky.

Viime kesänä onnistuin luoksulenkillä näkemään lehtopöllön yhtä upean lentonäytöksen.  Mieleen jäi myös, että ohi kulkenut nuori koiranulkoilujattajapariskunta ei edes huomannut lintua, vaikka se huhuilikin. Maailma on erilainen luonnonystävän silmin:)







Muuten viikko on ollut masentava. Nyt kun olen pysähtynyt pohtimaan, katselen ihmeissäni ympärillä tauottomasti hyörivää maailmaa. Siinä hyörinässä ei tunnu olevan mitään mieltä tai järkeä. Työ, jota teen  ja jonka vähän yli pari vuotta sitten aloitin innokkaana, tuntuu täysin turhalta ja älyttömältä puuhalta, "Frankly my dear, I don´t give a damn" (kuinkas moni muistaa vielä Rhett Butlerin viimeiset sanat Scarlettille tuulen viemässä?), siinä yksi osuva lause lisää pomolle.

Samalla postin tuoma verokortti nousseella ja huimalla veroprosentilla tuntuu muistuttavan, "että vauhtia, vauhtia, arvon rouva, talous on pidettävä pyörimässä. Itsensä lisäksi on elätettävä myös osa Suomea  ja puoli Eurooppaa. Teidät on palkattu globaalitalouden soturiksi ja siitä hommasta ei niin vain lähdetä" .

Työeläkekeskuksen kirje eläkekertymistä tuntui puolestaan viestittivän, "että kuulkas nyt hyvä työelämästä pakoa suunnitteleva rouva,  tuossa iässähän  työnteko ja eläkkeen kerryttäminen vasta alkaa. Miten kävikään  sadun laiskottelevan heinäsirkan ja ahkerien muurahaisten? Ette kai vain  suunnittele  muuttuvanne laiskaksi heinäsirkaksi, jonka käy huonosti? "

 Olen lukenut Frédéric Beigbederin romaania 24,99,  (Like, 2004) jossa ranskalainen mainosmies haluaa saada potkut työstään. Pari osuvaa sitaattia kirjasta:

Kaikki on väliaikaista ja kaiken voi ostaa. Ihminen on tuote siinä missä muutkin, varustettu viimeisellä käyttöpäivällä. Siksi olen päättänyt jäädä eläkkeelle 33-vuotiaana. Se tuntuu sopivalta iältä herätä elämään. 


Irtisanominen mahdollistaisi paon tästä kullatusta vankilasta. Olen haitallinen, keskeyttäkää minut  ennen kuin  on liian myöhäistä, armahtakaa! Antakaa satatonnia, niin häivyn, kunniasanalla. Minkä minä sille voin, jos ihmiskunta on päättänyt korvata Jumalan kulutustuotteilla?












SHARE:

18 kommenttia

  1. Kauniita kuiva. Pöllöt on komeita otuksia!
    Ihan hyviä mietteitä sinulla... Mun mies on sairaseläkkeellä ja salaa olen kyllä kade hänelle...

    VastaaPoista
  2. Piirtyi minunkin silmiini tuo huuhkaja sinistä taivasta vasten, mahtoi olla upea näky!

    Tämä elämänpyörä pistää kyllä mietteliääksi, mitä sitä päivästä toiseen tekeekään ja miksi? Itse oon siitä onnekas, että saan tehdä töitä nuorten kanssa, en sitä muuten jaksaisikaan...

    VastaaPoista
  3. Varmasti upea hetki kun näit huuhkajan lentämässä taivaalla! Minäkin nautin kaikista luonnon tarjoamista ihanuuksista. Kuutamosta, tähtitaivaasta, lintulaudan elämän seuraamisesta. Voi kaikkea ihanaa on niin paljon!

    Tämän maailman menon järjettömyyttä olen laillasi pohtinut. Toivon että voisin hypätä oravanpyörästä paljon ennen eläkeikää.

    VastaaPoista
  4. Vau, varmasti oli upeita huuhkajat ja pöllöt, ilmeisesti olit hämärissä, en muista enää, sanoitko sinä sitä.
    Kyllä ja kun on alkanut valokuvaamaan blogien myötä, näkee kaiken uusin silmin, koko ajan varuillaan luonnossa, jos vaikka jotain erikoista sais kuvaan.
    Samoin minä olen miettinyt elämän menoa samoin aatoksin, nyt kyllä olen saanut olla kotona, eikä käy aika pitkäksi lainkaan.

    VastaaPoista
  5. Hetkeksi kun pysähtyy, näkee enemmän kuin kiirehtiessään näkemään kaiken.

    Itse olen monesti pohtinut muuttoa lappiin ja mahdollista yrittäjän uraa. Jostain syystä minulle se olisi "pako", pysähdys ja juoksemisen muuttaminen hitaaksi kävelyksi...ainakin ajatuksissani.
    Ehkäpä sen vielä toteutan.

    VastaaPoista
  6. Samoilla ajatuksilla. Painetta tule joka tuutista. Miten kuunnella omaa ääntään kaiken keskellä?

    VastaaPoista
  7. Maailma on todellakin erilainen luonnonystävän silmin : )
    Ihailen aina työhuoneeni ikkunasta katolle lentäviä lintuja, taitavat olla ehkä sepelkyyhkyjä. Näkyy tosi läheltä, miten niiden pystösulat ja jalat liikkuvat... minulla on siis aitiopaikka ; )
    Sinulla taitaa olla selvästikin menossa jokin muutosvaihe... tsemppiä : )

    VastaaPoista
  8. Mari, kiitos:) Niin olisin mielelläni minäkin jo eläkkeellä:)

    Maikki, oli yksi niitä elämän upeista hetkistä.

    Teet tärkeää työtä nuorten kanssa, mukava kuulla, että se myös kannustaa jaksamaan.

    Susanne, luonnon seuraamisesta saa niin paljon iloa ja voimaa jaksamiseen:) Oravanpyörästä toivon minäkin pääseväni pian pois.

    Seijastiina, oli hämärää. Pöllö oli varmasti lähdössä saalistusmatkalle. Minullakaan ei koskaan tule aika pitkäksi kotona, olisi niin paljon kaikkea kivaa tehtävää:)

    Miukuli, olen lukenut lehdistä parista naisesta, jotka muuttuvat Lappiin yrittäjiksi. Samoin kesällä tuli juteltua parin nuoren yrittäjän kanssa. Kovasti olivat tyytyväisiä ratkaisuunsa ja erityisesti Lappiin elinpaikkana.

    Maalainen, niinpä. Siinä tärkeä kysymys.

    Sariw, sinnullahan on ihana aitiopaikka. Kyyhkyt ovat todella symppiksiä. Kiitos:) Oikeassa olet, jokin muutosvaihe on minulla selvästi meneillään...

    Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

    VastaaPoista
  9. oi niitä aikoja, kun työtä tehtiin työn ja tarpeen vuoksi, ei siksi, että joku jossain saa vielä vähän lisää rahaa... ja kun ihminen oli vielä ihminen eikä koneen osa.
    joskus kaipaa aikakonetta :)

    VastaaPoista
  10. Olet nyt noihin pöllöihin törmäillyt. Mitä viestiä pöllö kuljettaa? Minulle tulee ainakin mieleen pöllön viisaus. Pöllöt ovat yöeläimiä. Kasvaako viisaus pimeässä piilossa silmiltä?

    Ympäristö luo monenlaista painetta, mutta, mitä sinä itse haluat elämältäsi? Jos lähdet tuosta työstä, miten sitten määrittelet itsesi?

    VastaaPoista
  11. Itse olen aikanaan tehnyt ratkaisun: jätin hyväpalkkaisen työn ja siirryin huomattavasti vähäpalkkaisempaan työhön. Enkä ole katunut.

    Olet oikeassa: luonnonystävän elämä on niin paljon rikkaampa

    VastaaPoista
  12. Tiina, olen ihan samaa mieltä:)

    Irene, kiintoisaa, tuota pöllö-asiaa täytyykin pohtia.

    Työn kautta en ole onneksi itseäni enää vuosiin määritellyt:) Muut asiat ovat paljon tärkeämpiä.

    Vilma, samanlainen ratkaisu on varmasti minulla edessä. Hyvä kuulla, että olet ollut tyytyväinen ratkaisuusi.

    VastaaPoista
  13. Mä kuulun varmaan niihin koiranulkoiluttajiin, joka ei nää eikä kuule mitään. Mä nautin lenkeistä koiran kanssa, kun saan olla ihan hiljaa omissa ajatuksissa, nollata pään tilannetta. Tai sit mä tiirailen pitkin ojan penkkoja ja peltoja etsien erilaisia luonnonmateriaaleja ja uusi idiksiä keksien.

    Kivaa viikon jatkoa!
    -k-

    VastaaPoista
  14. Niiin, niin ajankohtaista pohdintaa. Länsimaisen yhteiskunnan varjopuolia toimia tehokkaasti ja olla vain välineenä.. Mikään ei tunnu kellekään riittävän! Ei tässä kaikessa taidakaan olla niin järkeä. Olen pohtinutkin viime aikoina että vanhanaikainen elämänmeno ja -tapa on ollut loppupelissä paljon fiksumpaa... Ihana kun olet saanut kokea mielekkään luontokokemuksen <3

    VastaaPoista
  15. Kauniita kuvvia. Niin olen monen kuullut sanovan ja valittavan että työelämässä on vaikeeta. Niin myös pikkusiskoni on ihan uupunut.
    Voimia sinulle !

    VastaaPoista
  16. Voi, olisinpa nähnyt sen pöllön myös! Pienipalkkaisessakin työssä voi olla oravanpyörässä ja paineiden alla... Tässä yhteiskunnassa on paljon parannettavaa. Talousmahdit määräävät liikaa kaikessa.

    VastaaPoista
  17. Voi Hyvä Sussi, tässä onnellinen heinäsirkka tulee katsomaan kauniita kuviasi, todella kauniita.
    Sinä olet nähnyt pöllön niinkuin minäkin muistatko viime vuonna kotioveni avatessa...niin siinä se oli edessäni olipa ihmeellinen näky sanoisin olin onnellinen nähdessäni.

    Minä Sussi toivon sinulle kaikkea parasta ja kuuntele sydämesi ääntä sieltä tulevat parhaimmat vastaukset Onnea<3

    ja tähän vielä lisään kävin pari kertaa kirppiksellä joista en ostanut yhtikäs mitään, olin helpottunut.

    VastaaPoista
  18. K, nyt selvisinkin sitten salaisuus sille, miksi koiranulkoiluttajat eivät huomaan mitään:)

    T, ihana samoja ajatuksia minulla, vielä lapsuuden aikaan elämä oli vähemmän talouden ja markkinoiden alaisuudessa.

    Sylvi, kiitos:) Ikävää, että niin monilla on samanlaisia kokemuksia.

    Ninnu, samaa mieltä kanssasi.

    Sirkka, kiitos:) Muistankin nyt tapaamisisesi pöllön kanssa:)

    Hyvää perjantaita kaikille! Tänään onkin minulla lomapäivä:)

    VastaaPoista

© Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig