Tiedättekös mitä

Nyt me talvehtimaan jääneet mustarastaat ja oravat ihmettelemme,

tänne on tullut kesävieraita

 Sepelkyyhkyjä  ja kottaraisia. Kottaraiset eivät vielä suostuneet kuvattaviksi ja kyyhkytkin hyvin ujosti. Muutolta tulleita mustarastasnuoriakin olemme nähneet. Niillä ei ole pöytätapoja, vaan nälkäisinä ne suorastaan kauhovat ruokaa ruokapaikalta.

Ja vielä yksi hurja juttu. Sussi oli viime lauantaina puutarhaliikkeessä, eikä ostanut mitään. Mieskin kyseli useampaan kertaan, että oletko nyt aivan varma. Mutta Sussi vain höpisi  surkeana jotakin talven jatkumisesta. Ja tänään häneltä tietenkin hermot pettivät ja hän ryntäsi ostamaan narsisseja.  Ja nyt hän vauhkoaa täällä, että voiko sittenkään vaaleanpunaiseen ruukkuun laittaa keltaisia kukkia. Hih, hih...

Kuka ja mitä?

Tämä viikko on mennyt tiiviisti työn merkeissä ja sisustus- ja muut kotityöt ovat sitten jääneet vähemmälle. Onneksi tuli viime viikonloppuna puuhailtua tämänkin viikon edestä:)

Sylvi haastoi minut vastamaan seuraaviin , alla oleviin, kysymyksiin.

Kuvista vastaavat puolestaan fassepariskunta ja harakka. Eilen aamulla fasset puuhailivat pihalla ja samalla selvisi ympäri  pihaa olevien alppikärhön kuivien lehtipalasten salaisuus. Olen luullut, että tuuli on irroitellut kärhön kuivia lehtiä, mutta se onkin fasse-herra, joka niitä irrottelee.

Kuka?

Pohdiskelija, luonnonystävä, ihmettelijä, maratoonari, vaimo, työntekijä, kotipuutarhuri

Mitä?

Metsät, niityt, lenkkipolut,tähtitaivas,kukat, kasvit, linnut

Missä?

Kotona, puutarhassa, liikkeellä, luonnossa, hiljaisuudessa

Milloin?

Aamun ja illan hämärässä, tähtien loisteessa, usvassa

Mitä mielessä nyt?

Pitkä talvi ja kevään odotus, koskahan kevät saapuu kunnolla?

Kiitos haasteesta, Sylvi. Napatkaapa lukijat haaste mukaanne:)

Vinkkaan myös uudesta puutarhakirjasta, Carina Bergiuksen Drömmen om en vit trägård, valkoisesta puutarhasta unelmoiville. 

Linnun- ja luonnonystäviä vinkkaan upeasta matkakertomuksesta, joka löytyy Porin lintutieteellisen yhdistyksen matkapäiväkirja-blogista.

Sisustuskeitos

Olen heilunut täällä koko eilisen päivän kuin heinämies. Kaikki sai alkunsa siitä, kun mies halusi pöytälampun kynttiläjalan tilalle olohuoneen nurkkaan. No, toive toteutui. Mutta vaikka kokeilin kaikkia täällä olevia pöytälamppuja, ei mikään niistä sovi nurkassa olevan peilin kanssa yhteen. Ja peili on nurkassa, koska mies ei pitänyt paikasta, johon sitä alun perin suunnittelin.

Ja aina kun katsahdin nurkkaan peilin ja lampun yhteensopimaton yhdistelmä ikään kuin totesi: " Vai että kauniista ja harmonisesta kodista sitä haaveillaan, älä Sussi unta näe". Ihan kuin apen lahjoittama tuoli (jonka 10 vuoden katsomisen jälkeen laitoin palasiksi ja varastoon), kylpyhuoneen ruskea mäntykatto aikoinaan ja muutama muu juttu täällä edelleen. Aarrgggh!!!!

Tähän mennessä olen nyt hankkinut uuden pöytälampun, vaihtanut olohuoneen verhot, kiinnittänyt pöydällä olleet ikonit seinään, kuljettanut pienesineitä paikasta paikkaan, eikä loppua näy... D!

Ikonit kiinnitettyinä seinään taulujen kanssa, en tiedä onko liikaa tauluja nyt yhdessä paikassa. Kiinnitin ikonit kiinnityspaloilla, jotka saa pois helposti ilman jälkiä.

Valkoisia ruusuja kaunistukseksi

Tässä hämärässä uusia verhoja ja lattialla uusi pöytälamppu, joka ei ole vielä oikealla paikallaan, koska minulla ei ollut kotona oikeanlaista 40 w:n lamppua, vaikka niin luulinkin.

Hyvää sunnuntaita ja tulevaa viikkoa!











 

Kukkia

Puutarhatöihin pääsyä odotellessa kävin Plantagenissa katsomassa kukkia ja mukaan tarttuikin pari ruukkua, helmililjoja ja gardenia. Sääli ettei gardenian tuoksua pysty liittämään blogiin, tuoksu on huumaava, sen huomaa jo ulkoa sisään tullessaan.

Mielessä on jo vaikka mitä puutarhasuunnitelmaa ja terassin laittoa, toivottavasti ehdin  sitten lämpimien ilmojen ja kevään tultua kaikki tekemään. Turhan monesti on käynyt niin, että  suunnitellut työt ovat siirtyneet seuraavan vuoden suunnitelmiksi. Jännittää myös, miten kasvit ovat kovasta talvesta selvinneet, istutin syksyllä pienen syreenin, jota ei ole lumen alta näkynyt, ruusuja, liljoja...  Vanhoista kasveista puhumattakaan.

Lunta on pihalla vielä sen verran, että vie aikaa, ennen kuin pääsee puuhailemaan. Yhdestä asiasta olen kuitenkin todella iloinen, katoilta ei sitten lopulta tarvinnut pudotella lumia. Viime vuonna tähän aikaanhan meillä lapioitiin ja lapioitiin  parimetristä kattolumikasaa pois pihalta. Tänä vuonna oli onnea matkassa, vaikka yhdessä vaiheessa huonolta näyttikin. Sen kunniaksi iloista fasse-tanssia!

Mukavaa loppuviikkoa!

Pikku naulakko

Maanantain lomapäivänä  sain täällä sitten kuurattua paikkoja, ehdin jopa vahaamaan keittiön ja makuuhuoneen parketit. Kyllä oli tyytyväinen mieli ja näytti hyvälle. Sääli, ettei ollut pidempää lomaa, olisi niin paljon tehtävää.

 Eilen valitettavasti kiristelin  taas hampaitani sekaisuuden ja sotkun vuoksi. Käykö täällä minun töissä ollessani menninkäisiä tai tonttuja sotkemassa? D!

Löysin jokin aika sitten pikkuisen naulakon, jonka kiinnitin paikoilleen eteiseen. Näyttää minusta kivalle, siihen voi vaihdella kortteja ja muuta kivaa tunnelman mukaan. Mies reagoi ensi alkuun  perinteisellä kommentillaan: eiiii!!!!

Jos saan lähipäivinä kaivettua poran esille varastosta, kiinnitän vielä sisääntuloon ulkopuolelle  lyhtykoukun lyhtyineen. Puuhailu siis jatkuu...

Mukavaa viikonloppua!

Seinäjoella

Kävimme viikonloppuna Seinäjoella miehen mummin 100-v. muistojuhlassa.  Sää suosi ja  tilaisuus oli onnistunut. Paljon oli miehen sukulaisia ja miehen isovanhemmat tunteneita paikalla.

Muutaman kuvankin onnistuimme nappamaan.  Siellä näkyi myös olevan paljon vähemmän lunta kuin täällä etelärannikolla.

Vanha ruukkialue museoineen näytti mielenkiintoiselta, vahinko, etten ehtinyt museoissa käymään. Alue on keväisin ja kesäisin varmasti kaunis.

Matkalla meni sen verran myöhään, kuten arvelinkin ja olinkin varannut  täksi päiväksi lomapäivän. Sulattelen tässä samalla pakastinta ja yritän ehtiä kuuraamaan vielä keittiön:). Lomapäivä olikin muuten hyvä idea, kuvia tietokonelle ladatessani ihmettelin, mihinkä kuvat katosivat. Syykin löytyi: päiväsin kuvat helmikuulle ja nyt on maaliskuu, hih.  Joku taitaa olla vähän väsynyt...

Nurmon kirkko, täällä miehen isovanhemmat tekivät merkittävän osan elämänurastaan

Törnävän kartanolta

Malttamattomalla mielellä

Kuvat viime keväältä

Nyt kun aurinko on paistanut, lumi näyttää vähän sulavankin  ja posti toi uuden puutarhalehden, on vanha puutarhuri korskunut jo innokkasti pilttuussaan.  Käynti pihalla tosin hillitsi intoa, lunta on edelleen yli puoli metriä ja piha hohkaa kylmyyttä.

Muuttolinnut ovat yleensä saapuneet maaliskuun puolivälissä, huhtikuun alussa, saa nähdä miten tänä vuonna. Kottaraiset ovat yleensä olleet ensimmäisiä.

Innokkuus puutarhatöihin pitäisi saada kanavoitua sisätilojen siivoamiseen, mutta näin levottomalla ja innokkaalla mielialalla tekisi taas mieli ratkaista kodin sisustuksen kipupisteet ja inhokit mootorisahan ja kirveen avulla. Pahaksi  (tai hyväksi ) onneksi siivouskaapista löytyy edelleen vain saha.

 Kohta minun on varmaan pakko laittaa kaikki sisustuslehdet lukkojen taakse, etten iltaisin aina lue niitä ja saa ajatuksia kauniista kodista, D! Eilen kommentoin jo kateellisella ja myrtyneellä mielellä miehelle yhtä lehtijuttua, jonka sisältö oli tiivistettynä: aluksi oli tavallinen koti, ja simsalabim, talon rouva huomasi taitonsa ja yhdessä hetkessä olikin taiottu kippareilta mielettömän upea koti. Hrrr, tässä olen kuin se kuuluisa kettu ja pihlajanmarjat, D!

Posti toi  onneksi alkuviikosta iloksi mukavan paketin. Voitin paperisilppurin blogiarpajaisissa korttilahjakortin ja sain hankittua upeita postikortteja. Lisäksi tilasin näin kauniin muistikirjan  (tähän kirjataan sitten ylös: hanki moottorisaha ja kirves, D!)

ja lahjapusseja. Ihan kuin suloinen paperinen käsilaukku. Kiitos Pauliina!