Pakkasta

Pari viikkoa kestäneen  lumisateen jälkeen meille saapui vihdoinkin auringonpaiste, joka toi myös pakkasen tullessaan, nyt  on -18 .

 Edelleen kuitenkin täältä löytyy kevään merkkejä. Viime lokakuussa serkkuni lähetti minulle syntymäpäiväpaketin, jossa oli hänen pienen tyttärensä minulle valitsemat hyasintin kukkasipulit. Olivat aluksi terassilla kylmäkäsittelyssä, josta siirsin ne sisälle. Nyt kukan nuput kasvavat hiljalleen.

Kuu lähenee loppuaan ja niinpä Miradan materiaton tammikuu -haastetta on jäljellä enää pari päivää. Ostamatta olen pysynyt, vaikka kiusauksiakin on ollut matkan varrella, - 70 alekyltti tavaratalon ikkunassa huhuili tulemaan sisään, samoin kirjakauppa. Ruokakaupassa houkutteli pari lehteä ja eilen kaunis helmilinjaistutus.

Mielenkiintoinen kokemus, mutta olen ehkä päässyt helpoimmailla kuin moni muu koska olen seurannut rahan menoani vuosikaudet tarkan kirjanpidon avulla, joten tiedän kulutustottumukseni  ja rahankäytössä  pääpainoni on säästämisessä, ei kuluttamisessa.

Jos joku miettii keinoja kuluttamisensa vähentämiseen, niin suosittelen kerämään kaikki ostostensa, laskujensa ym. kuitit  kuukauden ajalta ja käymään ne tarkasti läpi. Mitä tuli ostettua ja miksi?  Ja onko ostosta tullut käytettyä vai päätyikö se piiloon kaapin pohjalle.  Tarkka kirjanpito auttaa myös silloin,  kun pitää saada rahaa säästöön. 


 Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

Risuromantiikkaa ja talvea

Puutarha-apulainen oli tällä kertaa risuromantiikan kannalla

Tässä perinteistä poseerausta, huomatkaa komeat kynnet

Lunta on tuiskunnut koko viikon

Tämä pikku puu on katkennut maksaruohon kukinto, jonka laitoin ruukkuun.

Keväästä on kuitenkin toivoa, narsissin kukka. En ehtinyt (miten se talvi aina yllättääkin puutarhurin, D!) saamaan muutamaa hyvässä alussa ollutta narsissin sipulia maahan, joten laitoin ne ruukkuun ja yksi lähti kukkimaan.

Suosittelen jälleen erästä kirjaa: kreivi Alexander von Schönburgin tyylikkään köyhäilyn taito. Takakansi lupaa älykästä ja viihdyttävää julistusta  kerskakulutusta vastaan, onnellisemman elämän puolesta. Ylellisyys on sitä, että voi elää myös ilman. Kirja on samalla viihdyttävä ja ajatuksia antava, siinä pohditaan autoja, asuntoja, vaatteita, lomamatkoja...  Hyvä kirja erityisesti sellaiselle, joka  miettii "ensiaskelia" kohti ekologisempaa elämää ja downshiftausta.

Viikon varrelta

 Eilen illalla juoksemassa ollessani osui kohdalle upea hetki. Pöllö, todennäköisesti huuhkaja, kaarsi polun yltä ja jatkoi lentoaan koboltinsinisellä taivaalla mittavilla siivillään. Uskomattoman komea näky.

Viime kesänä onnistuin luoksulenkillä näkemään lehtopöllön yhtä upean lentonäytöksen.  Mieleen jäi myös, että ohi kulkenut nuori koiranulkoilujattajapariskunta ei edes huomannut lintua, vaikka se huhuilikin. Maailma on erilainen luonnonystävän silmin:)

Muuten viikko on ollut masentava. Nyt kun olen pysähtynyt pohtimaan, katselen ihmeissäni ympärillä tauottomasti hyörivää maailmaa. Siinä hyörinässä ei tunnu olevan mitään mieltä tai järkeä. Työ, jota teen  ja jonka vähän yli pari vuotta sitten aloitin innokkaana, tuntuu täysin turhalta ja älyttömältä puuhalta, "Frankly my dear, I don´t give a damn" (kuinkas moni muistaa vielä Rhett Butlerin viimeiset sanat Scarlettille tuulen viemässä?), siinä yksi osuva lause lisää pomolle.

Samalla postin tuoma verokortti nousseella ja huimalla veroprosentilla tuntuu muistuttavan, "että vauhtia, vauhtia, arvon rouva, talous on pidettävä pyörimässä. Itsensä lisäksi on elätettävä myös osa Suomea  ja puoli Eurooppaa. Teidät on palkattu globaalitalouden soturiksi ja siitä hommasta ei niin vain lähdetä" .

Työeläkekeskuksen kirje eläkekertymistä tuntui puolestaan viestittivän, "että kuulkas nyt hyvä työelämästä pakoa suunnitteleva rouva,  tuossa iässähän  työnteko ja eläkkeen kerryttäminen vasta alkaa. Miten kävikään  sadun laiskottelevan heinäsirkan ja ahkerien muurahaisten? Ette kai vain  suunnittele  muuttuvanne laiskaksi heinäsirkaksi, jonka käy huonosti? "

 Olen lukenut Frédéric Beigbederin romaania 24,99,  (Like, 2004) jossa ranskalainen mainosmies haluaa saada potkut työstään. Pari osuvaa sitaattia kirjasta:

Kaikki on väliaikaista ja kaiken voi ostaa. Ihminen on tuote siinä missä muutkin, varustettu viimeisellä käyttöpäivällä. Siksi olen päättänyt jäädä eläkkeelle 33-vuotiaana. Se tuntuu sopivalta iältä herätä elämään. 


Irtisanominen mahdollistaisi paon tästä kullatusta vankilasta. Olen haitallinen, keskeyttäkää minut  ennen kuin  on liian myöhäistä, armahtakaa! Antakaa satatonnia, niin häivyn, kunniasanalla. Minkä minä sille voin, jos ihmiskunta on päättänyt korvata Jumalan kulutustuotteilla?

Kukkia, pohdintaa ja poseerauksia

Maikki haasteli blogissaan kuvaamaan joulukukkia keväisestä näkökulmasta. En tiedä onnistuinko saamaan oikean tunnelman, mutta tässä muutama

 Nämä kuvat ovat perjantaina otettuja. Minulla on etupihalla istutettuna kolme jouluruusua, joissa  kaikissa on isot nuput. Tänään on -12 astetta, talvi tuli. Onneksi satoi vähän lunta kukkien suojaksi.

Palaan vielä viime postauksen materiaton tammikuu -haasteeseen. Kuten kommenteissa tulikin jo ilmi, minusta pääajatuksena on miettiä kulutuskäyttäytymistään, sitä mitä ostelee ja miksi. Pyrkiä kohtuuteen, eikä siihen, että kaapit pursuavat käyttämätöntä tavaraa, jonka ostaminen myöhemmin harmittaa.

Luin Colin Beavanin teosta "Ekovuosi Manhattanilla" jossa on samanlaisia pohdintoja. Kuten tavaroiden tarinoista. Kerron esimerkin täältä meiltä:  tuoli, jonka päällä nyt istun, on peräisin lapsuudenkodistani. Sen päällä istuen olen tehnyt läksyjä ja opiskellut. Siinä on ollut monta päällyskangasta ja monta väriä. Se on täyttä puuta. Nyt se on valkoinen ja siinä on  lintukankainen päällys (kuten arvata saattaa), jonka isäni on siihen kiinnittänyt.  Olen itse sen maalannut. Muistan edelleen liikkeen, josta kankaan ostin. Tuolilla on siis oma pitkä tarinansa.  Miettikääpä sitten jostakin suuresta huonekalujätistä ostettavaa trendituolia, ( joka on muovia tai lastulevyä) ja joka muutaman vuoden käytön jälkeen hajoaa tai päätyy epämuodikkaana kaatopaikalle tai kierrätyksen ongelmaksi. Missä on järkeä?

Beavanin teosta suosittelen,  erinomainen. Tässä siteeraus häneltä: "kun vedän viimeisen henkäykseni, toivonko, että minulla olisi ollut enemmän tavaraa?"


Nyt puheenvuoro pihan kavereille

Herra Mustis poseeraa

rouva Mustis perään

ja "puutarha-apulaiseni" myös. Huomatkaa sirrillään olevat silmät, pikkukaveriä väsyttää. Vähän ajan päästä menikin ottamaan torkut terassin pylvään päälle.

lauta, kylpy ja haaste

"Lintulautako? Kyllä tämä on oravalauta, sanon minä"

"Puutarha-apulaiset" kävivät heti tutustumassa uuteen paikkaan laittamaani lintulautaan. Varpuset puolestaan käyttivät sateella pihan portaalle syntynyttä vesilätäkköä kylpynään. Sääli, että kuvat ovat suttuiset. Lätäkössä kylvettiin kuitenkin kovasti. Varpuset ovat hyvin tarkkoja höyhentensä puhtaudesta. Linnuille on pihalla oma kylpyaltaansa, mutta tällä kertaa vesilätäkkö oli mieleen.

Mirada on haastanut minut mukaan materiattomaan tammikuuhun. Tarkoituksena on olla ostamatta mitään tavaraa tammikuun aikana. Ruuan, palveluiden, bussi/junalippujen jne osto on sallittua.

Olen jo nuoresta asti pitänyt tarkkaa kirjanpitoa menoista, joten haasteen vastaanotettuani piti heti tarkistaa (D!) viime kuukausien menot. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen kuluttanut (ruoka, sähkö,ym. poislukien) kirjoihin, kukkiin, kolmeen lintuaiheiseen joulukoristeeseen, sukkapariin, joulukortteihin & postimerkkeihin, seinä- ja joulukalenteriin sekä joululahjoihin (kirjoja). Syksyinen sairasloma oli minulle "päätepysäkki" monessa mielessä, kummasti alkoi miettimään, onko tavara sittenkään sen vaivan ja kärsimyksen arvoinen, jonka palkkansa eteen joutuu töissä tekemään.

Hyvää viikkoa kaikille!