Hvitträsk

Hvitträsk sijaitsee kodistamme linnuntietä vain noin  kymmenen kilometrin päässä Kirkkonummella. Kävimme siellä eilen pitkästä aikaa.

 Ensimmäistä kertaa olin siellä pikkulapsena vanhempieni kanssa. Silloin  en ollut paikasta kovin otettu, koska minusta talon sisällä oli hirveän hämärää (hih, hih).

 Tervetuloa mukaan kuvamaratonille. Tässä minun näkemykseni kansallisromantiikasta.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Eilen muuten illalla nukahdin tv:n äärelle ja herättyäni olin lähdössä töihin. Enkä  tahtonut millään uskonut, kun harmaakarhu sanoi, että on lauantai-ilta, eikä sinne tarvitse mennä, D! Loman puute ja stressi pukkaa selvästi vähän päälle.

Kukista salaisuuteen

Kukkia pihalta ja sisällä

Tässä lähistöllä ei kasva kuusia, joten oravilla ei ole käpyjä. Olen ottanut tavaksi metsäjuoksulenkeilläni kerätä maahan pudonneita tuoreita käpyjä ja tuoda ne meille. Kaikki ovat kelvanneet. Kuvassa juuri syönnin alla

Näillä lämmöillä kaikki taitavat lähteä rannalle. Nämä ovat kuvat Lohjanjärveltä

Paljastan vielä asian, joka on ollut tähän asti salaisuus. Kaiken muun työn ja palkkatyön ohella olen aloittanut Elonkehä-lehden avustajana, jonka kesän kaksoisnumerossa on ensimmäinen, yrttiviljelykokemuksista kertova juttuni.  Jatkossa on luvassa juttua mm. ruukkuviljelystä ja puutarhurin kuolemansynneistä.

Lehteen voi tutustua tästä linkistä  http://elonkeha.fi/

Rannalla

Käydään meren rannalla Rihtniemessä Rauman eteläpuolella, lähellä Satakunnan rajaa

Matkalla näkyi kurkiperhe, poikasilla on vaaleanruskea pää

Mustion linnan puutarhasta

Tunnelmointia Mustion linnan puutarhasta. Vierailemisen arvoinen paikka kaikille lomalaisille.  Nämä kuvat on otettu kesäkuun puolella, kävimme siellä kuvausreissun ohessa.

Eilen kun kävin juoksemassa metsälenkkiä, niin esille oli putkahtanut paljon kanttarellin alkuja. On näistä sateista jotakin iloakin. Puutarhassa tosin näyttää kurjalta,  kukat ovat täysin rankkasateen pieksämiä.

Heinäkuun kukkia

Harmaakarhun näkemys kesästä.

 Viikon hauskasta tapahtumasta minulla ei valitettavasti ole kuvia (vieraiden takia en kehdannut hakea kameraa, kun muutenkin taitaa olla jo kylähullun maine), mutta tässä itse tarina:

Meillä on vieraita ja kuumuuden takia terassin ovi on auki. Oravista vanhin Sportti ilmaantuu keittiön ikkunan taakse ja kurkkii tavalleen ominaisesti ikkunasta sisälle päin "juhuu, onko siellä ketään?"

Kuluu hetki ja Sportti  hypähtelee terassin ovesta sisälle olohuoneeseen. Vieraat katsovat äimistyneinä. Minä totean "se menee kyllä itse ulos, älkää säikähtäkö"

Sportti meneekin ulos, mutta palaa kolme kertaa, Sen naama ja tassut ovat mullassa ja viimeisellä kerralla se hypähtää  olohuoneen valkopäällysteille tuolille, joka on lähellä terassin ovea.

Vieraat närkästyneen epävarmoina "eikös noiden eläinten  paikka ole ulkona?"

Sain lopulta Sportin pysymään pihamaalla reilun namupalalahjonnan avulla, D!


Pihakukkia

 Vielä kuusi tai viisi viikkoa kesälomaan, ei kestä laskea, D!


Mukavaa alkavaa viikkoa olitte lomalla tai töissä!

Eläimellistä menoa:)

Vovvella onkin kaveri, harmaakarhu sai yksi yö  napattua kuvia. Ovat ilmeisesti pariskunta. Koiramaisen uteliaasti tutkivat paikkoja.

Tässä rohkeasti ihmetellään kuvailevaa paparazzikarhua, toinen supi lähti jo karkuun

 Tässä otetaan  taas päivänokoset  terassin pistorasian päällä. Kauhean näköisen teippiviritelmän olen laittanut Duudson-talitiaisen vuoksi. Sillä on hirmuinen halu nokkia sähköjohtoa, mikä taas ei ole viisasta puuhaa.

Ja tässä ei ole neiti Kesäheinä, vaan kesän kukkaispoika:)