Rantamaisemia

Aikaa sitten lupailin esitellä hieman kotikaupunkiani Espoota ja tässä näette Etelä-Espoon kauneimpia otoksia eli merenrantaa. Näissä maisemissa käyn usein juoksulenkillä

Espoolla ei ole varsinaista keskustaa, vaan erinäisiä aluekeskuksia. Me asumme Espoonlahden suuralueella, noin parin kilometrin päässä merenrannasta, samoin kuin alla näkyvästä Kivenlahdesta, joka  on mielestäni yksi Etelä-Espoon onnistuneimpia kerrostaloalueita. Täällä on asunut mm. nykyinen presidenttimme.

Vasemmalla  salmen yllä näkyy  valkoinen kapea "pussitettu" rakennelma. Siinä tehdään uutta siltaa ja moottoritien jatkoa Kirkkonummelle päin.

 Vanha silta on se kuuluisa Porkkalan vuokra-alueen silta.  Kirkkonummella syntynyt äitini muistaa muuten lapsuudesta, kun junan ikkunat peitettiin vuokra-alueen läpiajoa varten.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Talvi yllätti puutarhurin

En voinut vastustaa kiusausta laittaa kuvia vielä näistä ihanuuksista, vaikka ulkona on pakkasta -8.

 

Talvi tosiaan yllätti tämän puutarhurin, minun pitäisi vielä saada maihin kukkasipuleita.

 Mihin se syksy katosi? Tai kesä? Kysyn minä. Mihinkä katosi koko alkuvuosi? Joka paikassa on jo joulu esillä. Taitaa jäädä minulta joulukin väliin. Katoaa vain jonnekin...

Minulla on kulunut tämä vuosi vauhdissa kuin vasta ajokortinsaaneella nuorukaisella, jolle on annettu käytettäväksi upouusi BMW M5. Lepikkoonhan siinä rytisten päädytään, ennemmin tai myöhemmin. Ihmettelemään, miten tässä näin kävi? Tulikohan painettua liikaa kaasua kaarteessa?

Voi tätä elämää...  Minun piti hidastaa, eikä kiihdyttää.

Metsän sävyjä

Kävimme viikonloppuna Kuopiossa anoppilassa.

 Ehdin ottamaan vain muutaman kuvan, koska aika kului pääasiassa avustaessa herra Harmaakarhua työkuvauksissa.

Siinä autolla ajaessa heräsi jälleen kerran halu ajaa suoraan pitkälle, pitkälle pohjoiseen ja jättää ruuhka-Suomi kauas taakse. Juuri niin kuin on monena vuotena tullut lomalla tehtyä. Mutta tällä kertaa pysyvästi.

Meillä on tapana pohjoisen reisuilla ajaa Tornion ja Haaparannan  kautta ja useimmiten jatkaa vähän matkaa Ruotsin puolella pohjoiseen. Ruotsin puolelta voisin lähettää työpaikalleni "hasta la vista"-tekstiviestini, D!

Vielä se päivä koittaa...

No, minulla on tänään vapaapäivä ja tiedossa on bloggailun lisäksi kukkasipulien istutusta ja kirjastossa käynti.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Syyslumoa

 Ruissaloa edelleen:)


Edellisen postauksen alaston impi eli syysmyrkkylilja herätti ihastusta. Ruissalossa sitä oli isoina mättäinä monessa paikassa. Niistä tuli otettua useampi kuva. Ehdoton hankinta ensi vuonna puutarhaan:)

Olen malttamattomana odotellut postia ja cdon.fi ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan toimitti pikana blogimaailman Nettimartan dekkarinovellikoelman "yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen". Ensi silmäyksellä tuntuu olevan sujuvan leppoisaa kerrontaa ja huumoria. Hyvää iltalukemista siis minulla tiedossa.

Moni on kysynyt oman käsikirjoitukseni valmistumisajankohdasta ja on pakko todeta, että en osaa sanoa vielä tarkkaa aikaa. Mutta lupaan kertoa kuulumisia:) Alkuperäinen tavoitehan minulla oli, että teksti olisi jotakuinkin korjailuvaiheessa vuoden loppuun mennessä. 

Tuulen mukana

Eilistä Ruissaloa

Eilen kaikesta huolimatta mieli oli suuntaamassa kohtia synkkiä maisemia. En tiedä, kuinka monelle on tuttu tila, jossa hyvä mieliala kohtaa soivan herätyskellon ja alkaa epäilemään, että kaikki on vain unta. Ja todellisuus on  itse asiassa kuin marraskuinen päivä, jolloin taivaalta vihmoo hyytävää räntää. Ja elämä kuin  ulos jätetty vettynyt pahvi.

 Se toi mieleeni Happoradion sanat

vanhus ja poika ulapalla tyynellä
aurinko ja verkot nousevat

lapsi on vaiti ja sormet kohmessa
kun painavat sanat tyynen katkovat

poikanen kuule, tää on meidän retkemme
kuviot suuret muita varten on

ymmärrätkö viimeinen 
miksi harvoin hymyilen

ei se ole minun syyni että pahan kaikessa kuulee
perintöni ainoastaan
ei se ole minun syyni  että Itä-Suomessa tuulee
Venäjältä ja vastaan...

(Kappale: Itä-Suomessa tuulee, levyltä Happoradio:kaunis minä)

Tee ensin, kadu sitten

"Tee ensin, kadu sitten" on sanonta,  jota käytämme isäni kanssa sukumme jäsenille ominaisesta tempperamenttisestä koohkailusta silloin kun onnistumme tekemään jotakin, mikä jälkeenpäin kaduttaa.

 Alkuviikosta olin synkkänä kuin mikä.  Töissä joudun hoitamaan ulospäin  hommaa, jossa saan pistää parhaimmat kaunopuheiset selittäjäntaitoni peliin työnantajani puolesta (vähän niin kuin olisi Talvivaaran tiedottajana toimittajalauman keskellä, eikä voisi vedota "emme kommentoi"- repliikkiin).

Sitten iski kirjoittajan tuska (tämä  tuttu "miten minä voinkaan kirjoittaa niin täyttä p...aa" -tunne.) Onneksi meillä ei ole takkaa, olisin varmasti polttanut tietokoneetkin.

 Täytyy tehdä itselle muistilappu "älä osta kotia, jossa on takka" , sillä vuosien varrella olisin masentuneena polttanut takassa vaikka mitä, useampaa mööpeliä myöten.

Yhden hölmöilevän  ja kaduttavan homman, jota en  kehtaa tunnustaa edes herra Harmaakarhulle, onnistuin tekstini suhteen kyllä tekemään.  (Tee ensin, kadu sitten...)

Mutta sitten herra Harmaakarhu yllätti. Hän on ensimmäistä kertaa lukenut käsikirjoitusta lyhyinä pätkinä.  Ja hänhän on superylikriittinen kirjoittamisen ammattilainen, joka inhoaa dekkareita ja lukee itse pelkkää tietokirjallisuutta ja vanhaa suomalaista laatukaunoa.Tekstin alusta hän ei kauheasti pidä, mutta sitten kun hän jatkoi lukemista eteenpäin niin on kuulemma:

sujuvaa ja soljuvaa  ammattilaisen tekstiä,  erittäin uskottavaa ja totuudenmukaista poliisitutkimuksen kuvausta, onnistunutta huumoria ja veijarimaisuutta sekä juoni, joka kantaa läpi kirjan ja ylläpitää lukijan kiinnostusta.

Wau, sanon minä, elämässä on vielä toivoa:) 

Syystunnelmia gourmetin ja kirjojen kera

Muistatteko vielä gourmet-kurren, jolle maistuvat simpukat?  Nyt niitä on kaksi. Simpukat ( ja katkaravut) ovatkin minunkin suurta herkkua, joten ole ottanut tavaksi niitä syödessäni antaa oraville muutaman ihan oman kokonaisen simpukan.

Herra Harmaakarhu kommentoi viimeksi moista näkyä (terassilla kaksi simpukoita hotkivaa kurrea ja sisällä eukko, joka ahmii simpukoita ja katkarapuja), että "ihan kuin Ruotsinlaivalla." D! Sieltä taitaa kyllä oravat puuttua, D!

Syystunnelmia

Kiitos kannustavista kommenteista edellisessä postauksessa:)

On muuten kumma, että vaikka on kiire, niin masokistisena kirjoittajana aina vertailen tekstejäni muihin julkaistuihin teoksiin.

 Silmäilin erästä dekkaria e-kirjana ja hämmästelin hänen kykyään kuvailla loppumattomana virtana sivutolkulla arjen tapahtumia tyyliin (tämä on minun esimerkiksi keksimääni tekstiä, ei siis hänen)

 aamulla avasin silmäni ja tunsin, kuinka väsynyt, mutta samalla virkeä olin. Nousin ylös ja otin aamutakkini, joka tuoksui hieman ummehtuneelle. Kävelin keittiöön ja mittailin presidentti-kahvia punaiseen keittimeen, jonka olin ostanut Stockmannilta viikkoa aikaisemmin ollessani käymässä Helsingissä. Otin paahtoleipäpaketin ja nostin siitä viipaleen ja heti perään toisen ja asettelin ne Gigantista tarjouksesta ostamaani hopeiseen paahtimeen.  Kone naksahti ja keittiöön levisi palaneen leivän käry. "Voi kauheaa, mikä käry", tunsin mieleni masentuvan. Samalla kuulin iloista trallatusta, tyttäreni oli noussut ylös ja kysyi "mikä täällä käryää?"  "Paahtoleivät" vastasin apeana,  aamu oli täynnä arjen synkkää dramatiikkaa.

Minulle ominainen niukempi tyyli menee aamukuvaksen suhteen esimerkiksi näin:

"The heat is on.." kelloradion säkeet herättivät minut. Laahdustin keittiöön nostellen shortsipyjamani vyötäröä. Keitin teetä ja mietin, että radio Nostalgian kappalevalinta oli osunut oikeaan, edessä olisi v-mäinen päivä yrittäessäni  jälleen kerran nostaa firman tuottoprosenttia ja bruttokansantuotetta plussan puolelle.


Mukavaa viikonloppua!

Vielä hetki

viivähdetään  Ruissalossa

Täällä on yksi uupunut akka, olen alkuviikon illat ja yöt lukenut käsikirjoitusliuskoja ja korjaillut tekstiä sekä naputellut muistiin seuraavaa päässä pyörivän tarinaa. Ja työtä riittää.

Kun puoli vuotta sitten aloitin, Herra Harmaakarhu tokaisi minulle ammattitoimittajan armottomuudella "parissa viikossahan tuollaiset kyhäelmät kirjoitetaan."  Jetsulleen, D!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!