Loppuviikko on ollut meillä täynnä huolenaihetta. Riku-koira oli viime viikolla operoitavana eläinlääkärillä. Nyt viikolla koira alkoi vaikuttaa minusta kipeältä, eikä toipuvalta, ja vein sen lääkäriin haavatarkastukseen. Lääkärin ja hoitajien mielestä haavan turvotus oli normaalia, vaikka änkkäsinkin vastaan.
Seuraavana päivänä koira ei enää pystynyt kävelemään, eikä käymään pissillä. Riku oli aivan hirveän kipeä. Puhelinsoittorumban ja vaatimisen jälkeen sain uuden lääkäriajan, enkä pelkkää puhelinreseptiä (joka olisi mahdollisesti tullut vasta seuraavana päivänä). Lopulta lääkärissä todettiin todella paha haavatulehdus, ja Riku sai heti suonensisäisesti voimakasta kipulääkettä ja antibioottia.
Tämäkään ei vielä riittänyt, vaan kolmannen kerran sain viedä Rikun lääkäriin, koska pissiminen ei onnistunut vieläkään. Onneksi munuaisista tai virtsarakosta ei löynyt mitään vikaa, syynä virtsaumpeen oli voimakkaan kipulääkityksen, opiaattien, tuoma sivuvaikutus.
Riku on nyt parempi, mutta edelleen huolena on, toipuuko se kunnolla, eikä tule enää mitään takapakkia.
Kun Riku oli lääkemömmöissä, sen suusta oli mörinää, jonkalaista en ole ennen kuullut. Minusta se kuulosti koirien kiroamiselta. Niin kiroilen minäkin. Miksi oli niin vaikea uskoa minun havaintojani siitä, että Riku oli oikeasti kipeä?
Miksi eläinten tuntemaa kipua ei oteta niin vakavasti kuin ihmisen?
