Lisää kevätmessujen antia

Värit olivat tänä vuonna todella kauniita. Kasveina oli  paljon hortensioita ja mm. bambua.

Kotipuutarhan osasto  oli pelkistetty, jotta  yksityiskohdat korostuisivat.   Sanonta "vähemmän on  enemmän" pätee erinomaisesti.

Kaikenlaisia ihanuuksia oli tarjolla, mutta en ostanut mitään.  Väreistä pidin kovasti

Tämä oli ilmeisesti suunniteltu morsiusparille, mutta upposi täydellä minuunkin.  Jau! Mutta sitten  minulla alkoi päässä soimaan Lapinlahden lintujen "mutta kun se ei käy... ei kertakaikkiaan käy..." Tuollainen kun minulla olisi pihalla, niin puutarha-apulaiset Riku-koiraa myöten riekkuisivat verhoissa ja itse sotkisin loput paikat multaisin hanskoin ja puutarhakengin.

Kevätmessujen bongauksia

Kipaisin Helsingin kevätmessuilla.  Tässä ensitunnelmia. Vielä seuraa lisäpostaus.   Luonnonystävä katsoo messuja omista lähtökohdistaan, eli luonnonmukaisuus ja kotimaisuus ovat sydäntäni lähinnä. (Tässä yhteydessä on varmaakin vielä  hyvä mainita, että bongaukset ovat omiani, eivät sponssattuja.)

Osastolla 6R139   luontosäätiöt, seurat ja luontopiha.fi  esittäytyvät yhdessä. Luonnonystävät siis ehdottomasti tänne! Lassi toimi esittelijänä.

Hämeenlinnalaisen Nekon edustaja esiteli minulle luonnonmukaisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Unohdin kysyä hänen nimensä, anteeksi siitä.

Kontin osastolla oli myytävänä kierrätystavaroita.

Remonttia ja muutakin harmia pukkaa

"Öhom, Sussi, aita kaipaisi tänä kesänä  maalausta"

"Mutta kärhöä ei leikata, täällä suojassa mä käyn nokosilla"

"Näin puutarhan  kuninkaana on pakko todeta, että hieman kulahtaneelle näyttää. Palvelusväki, toimikaa..."

Tässä on taas tullut todistettua, etten ole mikään arjen sankari. Minä olen  sitä ihmistyyppiä, joka mieluiten istuisi peräkammarissa kalsareillaan, kirjoja lukemassa, kirjoittamassa niitä, pyörähtelemässä omassa puutarhassa hommailemassa,  luonnon helmassa ihmettelemässä ja valokuvaamassa. Hiljaa ja kiireettömästi, itsekseen hihitellen ja pohtien...

Lauantaina olimme herra Karhun sukulaisen hautajaisissa. Sunnuntaina oli isäni perunkirjoitus meillä kotona. Asia hoitui, mutta yhdelle läsnäolleista vieraista  sattui iso vahinko. Sen seurauksena parkettiin tuli kallis vaurio. Selvittelen nyt, mitä kotivakuutus korvaa. Pahinta on se, että korjaus edellyttää mitä todennäköisemmin evakkoa kotoa.  Jälleen kerran. Viime kesähän kului  taloyhtiön kylppärirempan vuoksi evakosssa.

 Kun  tänä aamulla menin töihin, selvisi että työantajaani kohtaan oli tehty ilkivaltaa. Aamupäiväni kului sitä selvitellessä ja rikosilmoitusta tekiessä.  Iltapäivällä sitten mieleeni palautui vielä, mitä kaikkea onkaan tehtävä vielä isäni  kuolemaan liittyen...

Mä haluan takaisin peräkammarin rauhaan!

Tavarataivas vaiko tavaran taivas?

Kuvat ovat viime sunnuntailta Hangon Tullirannasta.

Olen viime ajat joutunut läpikäymään isäni tavaroita. Paitsi, että se on henkisesti raskasta,  on se myös  muutoin työlästä.  Sota-ajan lapsena isäni oli kokenut, minkälaista  on pula ja puute. Niinpä hän ei vanhempanakaan (nalkutuksestani huolimatta) raaskinut heittää mitään pois. Hän säästi risat tietokoneet ja muut hajonneet sähkölaitteet (jos joskus sattuisi tarvitsemaan varaosia), puhkikuluneet vaatteet, margariinirasiat, viilipurkit  jne jne... Innokkaana kilpa-ammunnan harrastajana hän voitti lukuisia palkintoja. Niinpä pelkästään palkintomitaleita on matkalaukullinen (en yhtään liioittele) sekä erilaista vaasia ja muuta lasiesinettä parisen sataa.

Olen itse viime vuodet pyrkinyt elämään niin, etten kiinny turhaan tavaraan, joten en ole vuokraamassa varastoa, johon roudata kaikki säilöön, niin kuin nykyisin monella on tapana. Käyn tavarat läpi, ja pistän niitä eteenpäin suvussa, kierrätykseen... Kaiken romun olen joutunut toimittamaan kaatopaikalle joko itse tai palkkaamalla  firman  niitä kuskaamaan.  Pelkät jätemaksut ja firmojen palkkiot ovat 500 euron paikkeilla, todennäköisesti  ylikin. Kellari on vielä läpikäymättä, ja se on tupaten täysi.

 Hesarissa oli juttu, jossa osuvasti todettiin, ettei turhan tavaran perkaamista pitäisi jättää surun keskellä oleville omaisille, vaan se pitäisi tehdä itse omana elinaikanaan.

 Katse ympärille ja käsi sydämelle,  hyvät ystävät. Asutko tavarataivaassa vaiko tavaran taivaassa?

Kylvösuunnitelmia

Tämä kuva puutarhasta on viime kesäkuulta. Kuten huomaa,  olen kasvirunsauden ystävä, D:)

Olen tämän viikon potenut influenssaa, joten kuvaaminen on taas jäänyt väliin. Isäni kuoleman jälkeen olen sairastellut yhtä mittaa (mikä ei lääkärini mukaan ole yllättävää), mutta nyt yritän suunnata ajatukset kohti tulevaa kevättä ja kasvukautta.

Olen ollut tosi onnekas blogiarpajaisissa, Voitin sekä Hahtuvan heijastuksen Ninan että Suvipihan Mariettan blogiarvonnassa siemeniä. Isot ja lämpimät kiitokset teille molemille!

Ninalta

Mariettalta

Tässä omia ostoksia, joukossa myös blogikamu Betweenin arvonnasta saamani siemenet, kiitos vielä kerran Between:)

Tällä viikolla minulla  lisäksi välähti (blogikamujen inspiroimana), laitan pihalle kasvilaatikon vihannesten viljelya varten. Siitä sitten lisää myöhemmin. Muuna projektina on puutarhapolun loppuunsattaminen ja terassinlaittoa jne...

Jeps,  muistakaa ystävät tämä: oikealta kotipuutarhurilta ei karkaa käsistä mopo, vaan Ferrari.  Kyllä sinne nyt vielä muutama kasvi mahtuu... D!

Jo kukkii

Etupihalla näyttää nyt tältä

Luonnonystävän puutarhassa näyttää aina rempallaan olevalta, sillä en haravoi suuremmilti puiden lehtiä pois.  Kyse ei ole saamattomuudesta, vaan siitä, että lehdissä on ravinteita, ne pitävät maan pieneliöt toimeliaina, niiden suojissa talvehtii hyönteisiä (olen nähnyt paljon mm. leppäkerttuja) sekä ne suojaavat kasveja talven aikana.  Isojen puiden alta toki haravoin määrää vähemmäksi, mutta kerään ne kompostiin ja hyödynnän ne sitten uutena multana.

 Puutarhan syrjäiseen nurkkaan  olen  taasen koonnut pinon puiden oksia ja risuja. Kasa on tarkoitettu lahottajille sekä esim. siileille pesäpaikaksi.  Hyönteishotellikin löytyy puutarhastani.  Omassa puutarhassaan voi tehdä paljon luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.