Moni oli kiinnostunut kuulemaan degrowth-ajattelusta. Olen tähän tiivistänyt keskeisiä näkemyksiä.
Ajattelu on 2000-luvulla ollut vahvinta Ranskassa (Décroissance).
Rantautui Suomeen 2010.
Degrowth- ajattelun mukaan tarvitaan muutos vallitsevaan ajattelutapaan, jossa
- taloudella ja talouskasvuun pyrkimisellä on ylivalta yhteiskunnassa
- uskotaan, että talouskasvulla ratkaistaan kaikki ongelmat, kuten työttömyys ja epätasainen tulonjako
- ihminen ja luonto nähdään talouden kautta, välineinä ja talouskoneiston osina
- talouskasvu = hyvinvointi
- ihanteina ovat voitontavoittelu, rahan kerääminen, statuskilpailu, kulutuskeskeinen elämäntapa
- luonto ja ympäristö tuhoutuvat.
Maapallon luonnonvarat eivät riitä kuluttamisvauhtiimme, elämme koko ajan velaksi kuin tuhlaajapojat. Ja luontoa ei saa takaisin, kun se on kerran tuhottu.
Degrowth-ajattelussa mm.:
- Talous ja talousajattelu ovat vain välineitä, eivät päämääriä
- Talouskeskeisyydestä siirrytään hyvinvointikeskeisyyteen: luonto- ja ihmiskeskeisyys.
- Rajoitetaan materiaalista liikatuotantoa ja liikakulutusta sekä kertakäyttöä.
- Tuetaan ihmisen ja luonnon hyvinvointia edistävää työtä (esim. ekosysteemien suojelu, energiatehokkuus).
- Tuetaan paikallista toimintaa (esimerkiksi paikalliset yrittäjät, lähituotanto).
- Jaetaan työtä, vähennetään työtunteja.
- Siirrytään kuluttajakansalaisen elämäntavasta ekologiseen elämäntapaan.
Jos jäitte miettimään, miten ajattelu poikkeaa perinteisestä ympäristöajattelusta tai esimerkiksi vihreiden politiikasta, niin erona on juuri tuo muutos ajattelutavassa ja talouteorettisena pohjana: talouskasvuun pyrkimisen ja talouden määrävän aseman etusijalle asetetaan luonto ja ihmiset.
Eräässä degrowth-keskustelutilaisuudessa oli osallistujana vanha kansantaloustieteen professorini (jota edelleen arvostan alansa opettajana) ja huomasi, että hänelläkin oli vaikeuksia ajatella asioita uudesta näkökulmasta, että talous ei olisikaan kaiken keskipiste. Kuitenkin, kansantaloustiede on vain teoriaa, jolla yritetään ymmärtää ja selittää, ei mikään luonnonlaki.
Suomenkielisestä kirjallisuudesta voin suositella Tim Jacksonin hyvinvointia ilman kasvua ja Serge Latouchen jäähyväiset kasvulle.
perjantai 30. joulukuuta 2011
maanantai 26. joulukuuta 2011
Joulua
Vietimme jouluaattoa rauhassa kotona ja joulupäivänä kävin sukulaisten luona, mies poti flunssaa kotona. Vuosi vuodelta joulu on on meillä yhä enemmän rauhoittumisen ja hiljaisuuden aikaa. Aikaa jolloin saa nauttia pienistä iloista, kuten jouluyön kirkkaasta tähtitaivaasta (pitkästä aikaa ei satanut) ja aattoillan juoksulenkistä hiljaisessa keskuspuistossa. Vain kolme ulkoilijaa tuli vastaan, niin olivat jo kaikki joulun vietossa.
Olen viime kuukausien aikana perehtynyt degrowth-ajatteluun ja se vakuuttanut minut siitä, että kohtuullisuudessa ja uudenlaisessa ajattelussa piilee vastaus tähän nykyiseen "ostakaa, kuluttakaa, heittäkää roskiin" -humuun sekä " teidän on pakko jaksaa työelämässä tai käy huonosti" -hokemaan. Degrowth lienee useimmille uusi käsite ja jos teitä kiinnostaa, voin tehdä siitä joku kerta postauksen.
Tässä vielä lisää joulutunnelmaa, hyvää tapaninpäivää kaikille!
tiistai 20. joulukuuta 2011
Joulusatu ja joulutunnelmaa
Joulusadun viimeinen jakso löytyy alasivulta 4 tai tästä linkistä
http://formaaki.blogspot.com/p/joulusatu-4.html
Minulla oli lisäksi tarkoitus näyttää kuvia laittamistani jouluasetelmista, mutta hämärän vuoksi lähes kaikki kuvat epäonnistuivat. Tässä kuitenkin pari kuvaa.
Hyasintit ovat venähtäneet pituutta, vaikka en ole niille paljon vettä antanutkaan. Tuoksu on ihana ja tuo mieleen lapsuuden joulut, huoks... Valkoinen amaryllis aloittelee kukintaansa.
Töitä on perjantai-iltaan asti, joten itse jouluun pääsen hiljentymään vasta aattona.
http://formaaki.blogspot.com/p/joulusatu-4.html
Minulla oli lisäksi tarkoitus näyttää kuvia laittamistani jouluasetelmista, mutta hämärän vuoksi lähes kaikki kuvat epäonnistuivat. Tässä kuitenkin pari kuvaa.
Hyasintit ovat venähtäneet pituutta, vaikka en ole niille paljon vettä antanutkaan. Tuoksu on ihana ja tuo mieleen lapsuuden joulut, huoks... Valkoinen amaryllis aloittelee kukintaansa.
Töitä on perjantai-iltaan asti, joten itse jouluun pääsen hiljentymään vasta aattona.
maanantai 19. joulukuuta 2011
Joulusatu III
Joulusatu on luettavissa alasivulta tai tästä linkistä
http://formaaki.blogspot.fi/p/joulusatu.html
Rauhallista jouluviikkoa!
http://formaaki.blogspot.fi/p/joulusatu.html
Rauhallista jouluviikkoa!
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Marjassa joulukuussa
Hyvää adventti-iltaa kaikille!
torstai 15. joulukuuta 2011
Joulusatu osa II
Joulusadun II osa on luettavissa blogin alasivulla tai tästä linkistä
http://formaaki.blogspot.fi/p/joulusatu.html
http://formaaki.blogspot.fi/p/joulusatu.html
maanantai 12. joulukuuta 2011
Joulusatu
Sunnuntain aamuyönä unen ja valveen rajamailla nousi mieleeni joulun ajan satukertomus. Kertomus jatkui ja muokkaantui mielessäni päivän mittaan.
En tiedä, mistä syystä kertomus tuli mieleeni. Ehkäpä kerron arkipäivien mittaan liian paljon vakavia aikuisten asioita. Ehkäpä nyt on hyvien satujen vuoro.
Niinpä isoille ja pienille eläinsatujen ystäville joulun odotukseen
Kertomuksen ensimmäinen osa löytyy Förmaakin ja puutarhan alasivulta joulusatu tai linkistä
http://formaaki.blogspot.fi/p/joulusatu.html
En tiedä, mistä syystä kertomus tuli mieleeni. Ehkäpä kerron arkipäivien mittaan liian paljon vakavia aikuisten asioita. Ehkäpä nyt on hyvien satujen vuoro.
Niinpä isoille ja pienille eläinsatujen ystäville joulun odotukseen
Kertomuksen ensimmäinen osa löytyy Förmaakin ja puutarhan alasivulta joulusatu tai linkistä
http://formaaki.blogspot.fi/p/joulusatu.html
lauantai 10. joulukuuta 2011
Lisää joulukukkia ja joulupuu
Viikolla laittelin vähän lisää joulutunnelmaa. Otin esille äidiltäni vuosia sitten saamani kupariset kukka-astiat. Monessa blogissa ja lehdessä olen nähnyt myös joulupuita, jonka oman version tein sisääntuloon. Sisälle en voi ottaa, koska mies saisi allergiaoireita koivunoksista. Ripustin siihen joulukoristeita.
"Rylliksestä" tuli näin komea
Jos joku muuten on puhdistamassa kupariastioita, niin voin suositella vinkkinä sitruunan puolikasta, joka kastetaan suolaan. Tuli uskomattoman puhdasta jälkeä.
Rauhallista menoa ei vain ole kovin tiedossa, joulun alus on aina töissä täyttä menoa, kun kaikki mahdolliset kokoukset, joululounaat ja muut tingelitangelit ympätään aina samaan syssyyn. Tekisi mieli kieltäytyä useimmista, mutta olemme lähempien työtoverieni kanssa viime ajat koetelleet sen verran ison pomon hermoja ja verenpainetta linjaerimielisyyksillä, että ehkä on parasta vähän hillitä ja painella seuraavat viikot 100 metrin pikamatkoja. Ei oikein kestä aina katsoa ja kuunnella, kun aikuinen iso mies menettää aivan pienestä malttinsa ja karjuu kuin parempikin leijona savannilla.
Hyvää kolmatta adventtia!
Pikkuorava asettumassa päivänokospaikalleen:)
"Rylliksestä" tuli näin komea
Jos joku muuten on puhdistamassa kupariastioita, niin voin suositella vinkkinä sitruunan puolikasta, joka kastetaan suolaan. Tuli uskomattoman puhdasta jälkeä.
Rauhallista menoa ei vain ole kovin tiedossa, joulun alus on aina töissä täyttä menoa, kun kaikki mahdolliset kokoukset, joululounaat ja muut tingelitangelit ympätään aina samaan syssyyn. Tekisi mieli kieltäytyä useimmista, mutta olemme lähempien työtoverieni kanssa viime ajat koetelleet sen verran ison pomon hermoja ja verenpainetta linjaerimielisyyksillä, että ehkä on parasta vähän hillitä ja painella seuraavat viikot 100 metrin pikamatkoja. Ei oikein kestä aina katsoa ja kuunnella, kun aikuinen iso mies menettää aivan pienestä malttinsa ja karjuu kuin parempikin leijona savannilla.
Hyvää kolmatta adventtia!
Pikkuorava asettumassa päivänokospaikalleen:)
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Joulukukkia ja pohdiskelua
Olen iloinnut ensimmäisistä joulukukista. Hyasintit ja amaryllis ovat kauniita jo nuppuina.
Nuppuinen amaryllis lainakirjapinojen seurassa. Huomaa, että lukeminen ja pohdiskelu jatkuvat, D!
Harsokukka on minusta aina yhtä herkän kaunis, tosin ei ehkä kovin jouluinen.Ihana kuitenkin:)
Joulun aika on ostoksilla käynnin ja kuluttamisen aikaa, mutta silti en voinut olla hätkähtämättä, kun luin Ritva Rajander-Juutin kirjaa kohtuus kaikessa, jossa siteraataan Taloussanomien vanhaa uutista. Kauppakeskus Sellon (Espoossa) johtaja kertoo, "että ostoksilla kuluu kerralla tunti ja vartti. Kauppakeskukset täyttävät tarvetta kohtaamiseen ja perheen yhdessä oloon. Usein perheen ainoa yhteinen tapahtuma on ostoksilla käynti." Väite perustuu asiakastutkimukseen.
Viikolla seurasin tv-keskustelua pikavipeistä. Esimerkkinä ollut pikavippikierteeseen joutunut nuori nainen kierteli kenkäkaupassa ja ihaili myynnissä olevia kenkiä. Pikavippiyritysten johtajat saivat tuta ärtynyttä ja raivoisaa sanan voimaa. Hämmästyksekseni kukaan ei kuitenkaan sivunnut ongelman varsinaista perussyytä, kulutuskeskeistä yhteiskuntamme, jossa on aina vain saatava lisää ja uutta.
Nuppuinen amaryllis lainakirjapinojen seurassa. Huomaa, että lukeminen ja pohdiskelu jatkuvat, D!
Harsokukka on minusta aina yhtä herkän kaunis, tosin ei ehkä kovin jouluinen.Ihana kuitenkin:)
Joulun aika on ostoksilla käynnin ja kuluttamisen aikaa, mutta silti en voinut olla hätkähtämättä, kun luin Ritva Rajander-Juutin kirjaa kohtuus kaikessa, jossa siteraataan Taloussanomien vanhaa uutista. Kauppakeskus Sellon (Espoossa) johtaja kertoo, "että ostoksilla kuluu kerralla tunti ja vartti. Kauppakeskukset täyttävät tarvetta kohtaamiseen ja perheen yhdessä oloon. Usein perheen ainoa yhteinen tapahtuma on ostoksilla käynti." Väite perustuu asiakastutkimukseen.
Viikolla seurasin tv-keskustelua pikavipeistä. Esimerkkinä ollut pikavippikierteeseen joutunut nuori nainen kierteli kenkäkaupassa ja ihaili myynnissä olevia kenkiä. Pikavippiyritysten johtajat saivat tuta ärtynyttä ja raivoisaa sanan voimaa. Hämmästyksekseni kukaan ei kuitenkaan sivunnut ongelman varsinaista perussyytä, kulutuskeskeistä yhteiskuntamme, jossa on aina vain saatava lisää ja uutta.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Hiljaisuuden iloja ja haaste
Kävimme eilen anopin syntymäpäivillä ja oli ilahduttavaa huomata, kuinka hiljaista oli jopa liikenteessä. Lahden moottoritie yleensä vilistää autoja, nyt mennen tullen ei niitä juuri näkynyt. Tosin totesin miehelleni, että ihmiset taitavat kerätä voimia joulun ruuhkiin.
Joulunalus on täällä yhtä suurta häsäkkää, tiet tukossa, kauppakeskusten parkkipaikat pursoavat ja kauppoihin on turha kuvitella edes sisään mahtuvansa. Pysyttelen nyt visusti niistä kaikesta kaukana ja yritän itse hiljentyä.
Sirutuuli ja Sanna-Pauliina ovat muistaneet minua tunnustuksilla. Iso kiitos teille molemmille! Edellisessä postauksessa vastasinkin jo toiseen haasteeseen. Toisessa piti taas tehdä tunnustuksia.
Tässä yksi tunnustus
joka ei taida olla yllätys kenellekään. Kaikkein mieluiten maailmassa pakkaisin tietokoneen, kirjat, juoksuvarusteeni ja mieheni autoon (ehdottomasti omaan Sussimobiiliin, syy selviää myöhemmin alla) ja ajaisin todella syrjäiseen korpimökkiin kuuntelemaan hiljaisuutta ja katselemaan luontoa. En tiedä tulisinko sieltä koskaan takaisin, tuskin. Työpaikalle laittaisin tekstinviestin VMP, EVVK (a la Stubb). Hasta la vista ( a la Schwarzenegger).
ja toinen
Moni taitaakin tietää, että olen ajanut ajokortin vasta vanhemmalla iällä ja oma Sussimobiili on automaatti. Joten nolojen tilanteiden nainen manuaalivaihteisen ratissa vähän aikaa sitten:
Nostan kytkintä ja painan kaasua, auto ärähtää vroom!!! hurjalla äänellä, mutta ei liiku mihinkään. Käsijarru ei ole päällä. Uusi yritys ja taas vrooom!! Auto ei liiku mihinkään. Yrittämisen jälkeen löydän vihdoinkin kytkimen tarttumakohdan ja matka pääsee alkuun parilla kengurumaisella pompulla. Ja vieressä istuu mieheni noin miljoonatta kertaa murmuttamassa siitä, kuinka tärkeää on osata ajaa manuaaliautoakin. D!
Rauhallista ensimmäistä adventtia!
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Kirjaröykkiöitä ja haasteita
Yksi elämän suurista iloista ja antimista on kyllä lukeminen. Olen tällä viikolla raahannut kirjastosta valtaisan kasan kirjoja ja niitä on vielä varauksessa lisää tulossa. Täällä on jo ennestään ollut joka nurkka täynnä kirjoja. Nyt taitaa jo kompastua niihin keskellä lattiaakin.
Paljon olen oivaltanut asioita ja päässäni pyörineet kysymykset alkavat saada vastauksia ja olen saanut idean, josta toivoittavasti voin kertoa hyviä uutisia myöhemmin.
Ja ajatelkaa, olen jopa tyytyväinen töihin menosta. Tosin syynä ei ole ihmeparantuminen, "Stubbimainen kommenttinäkemyykseni" on ja pysyy. Syynä on vaatekaappiini unohtamani Alf Rehnin kirja vaarallisista ideoista, josta haluan tarkistaa muutaman ajatuksen. D!!!
Sain viikolla Sirutuulilta ja Koivukujan Riikalta tunnustukset ja haasteet, Iso ja lämmin kiitos!
Tässä ensimmäisen haasteen vastaukset, toiseen palaan seuraavassa postauksessa.
1. Lempiväri
Liila.
2. lempieläin
Linnut:)
3. Lempinumero
Ei ole suosikkia
4. Paras alkoholiton juoma
Tee, jota kuulukin useita kuppeja päivässä
5. Facebook vai Twitter
En ole kummassakaan mukana
6. Intohimosi
Juokseminen, sitä olen tehnyt jo 1980-luvulta lähtien. Hmmm miten aika kuluukin....
7. Lahjojen antaminen vai saaminen
Antaminen
8. Mieluisin kuvio tai muoto
Ympyrä
9. Paras päivä viikossa
Kaikki käyvät, jos se on vain vapaapäivä, D
10. Lempikukkasi
Niitä on monia, näin joulun aikaan hyasintti ja amaryllis ja tasetit ja kielot ja....
Leppoisaa sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Ps. Vinkkaan Suomen Luontoliiton nettikaupasta, josta saa mm. luonnonystävälle sopivan joulukalenterin ja vuosikalenterin.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Ruissaloa ja haaste
Näkymisiä Ruissalosta lauantailta, pari lumpeenkukkaa oli vielä näkyvissä
Maikki haastoi minut vastaamaan alla oleviin kysymyksiin, Maikille iso kiitos haasteesta!
1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.
En osaa tehdä lainkaan käsitöitä. Kovasti toivon, että osaisin.
2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.
Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta tulee mieleen Foro Romano (Forum Romanum) kokonaisuudessaan eli antiikin rauniot Roomassa. Vaikka suurin osa onkin raunioita, ei voi olla ihastelematta niiden kauneutta. Ja kuvitella mielessään, miltä ne ovat näyttäneet. Olen aikoinaan nuorempana ollut useamman kertaa Roomassa.
3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus
Niitä on monia. Blogissani olen aikaisemmin siteerannut Tomas Lediniä. Myös Happoradiolla on monta sanoituksia, jotka koskettavat. Samoin Ressu Redfordilla.
Tätä kappaletta ja levyä kuuntelin viime Lapin matkalla samalla kun tuli pohdittua työtä ja omia arvoja. Samalla matkalla taas muistin, kuinka onnellinen olen Lapin rauhassa ja hiljaisuudessa.
Tässä katkelma
Hyvää yötä kuiskaat ja mut tv nukuttaa
arki huomaamatta puuduttaa
en aina tiedä oonko hereilläkään
ei riitä tää
puoliväliinkään
Kun vieläkin vaan on annettavaa
vaikka tuhat syytä ois luovuttaa
on tarinassa kerrottavaa eikä tuhat syytä niitä pois saa
sade lämmintä on nuorena
horisontti siintää kaukana
kaikkea on aika kokeilla
en kadu niistä kovin moniakaan
ne piti kulkea
ja tähän saapua
kun vieläkin vaan...
odotukset itse asettaa
voiko niitä edes saavuttaa
vieläkin vaan...
Ressu Redford levyltä tuhat syytä
4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?
Edellisessa kysymyksessä tulikin tähän jo viitettä. Työ. Varsinkin koko tämä syksy on työpaikalla ollut kuin italialaisessa oopperassa. Melua ja melskettä. Hölmöilyä ympäriinsä. Suurta draamaa, juonittelua, selkään puukottamisia. Maailma olisi varmasti parempi paikka, jos ihmiset keskittyisivät työpaikalla pelkästään työntekoon.
Mutta aikansa kutakin, olen päättänyt, että eräänä tiettynä päivänä tulen sulkemaan sen paikan oven lopullisesti takanani. Ja tuittupäänä lähtiessä siteeraan Alex Stubbin viime aikoina kovasti esillä ollutta sanontaa...
5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?
Linnuista, oravista, kukista, puista, kuusta, tähdistä, pienistä kauniista asioista, juoksulenkeistä...
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Maikki haastoi minut vastaamaan alla oleviin kysymyksiin, Maikille iso kiitos haasteesta!
1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.
En osaa tehdä lainkaan käsitöitä. Kovasti toivon, että osaisin.
2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.
Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta tulee mieleen Foro Romano (Forum Romanum) kokonaisuudessaan eli antiikin rauniot Roomassa. Vaikka suurin osa onkin raunioita, ei voi olla ihastelematta niiden kauneutta. Ja kuvitella mielessään, miltä ne ovat näyttäneet. Olen aikoinaan nuorempana ollut useamman kertaa Roomassa.
3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus
Niitä on monia. Blogissani olen aikaisemmin siteerannut Tomas Lediniä. Myös Happoradiolla on monta sanoituksia, jotka koskettavat. Samoin Ressu Redfordilla.
Tätä kappaletta ja levyä kuuntelin viime Lapin matkalla samalla kun tuli pohdittua työtä ja omia arvoja. Samalla matkalla taas muistin, kuinka onnellinen olen Lapin rauhassa ja hiljaisuudessa.
Tässä katkelma
Hyvää yötä kuiskaat ja mut tv nukuttaa
arki huomaamatta puuduttaa
en aina tiedä oonko hereilläkään
ei riitä tää
puoliväliinkään
Kun vieläkin vaan on annettavaa
vaikka tuhat syytä ois luovuttaa
on tarinassa kerrottavaa eikä tuhat syytä niitä pois saa
sade lämmintä on nuorena
horisontti siintää kaukana
kaikkea on aika kokeilla
en kadu niistä kovin moniakaan
ne piti kulkea
ja tähän saapua
kun vieläkin vaan...
odotukset itse asettaa
voiko niitä edes saavuttaa
vieläkin vaan...
Ressu Redford levyltä tuhat syytä
4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?
Edellisessa kysymyksessä tulikin tähän jo viitettä. Työ. Varsinkin koko tämä syksy on työpaikalla ollut kuin italialaisessa oopperassa. Melua ja melskettä. Hölmöilyä ympäriinsä. Suurta draamaa, juonittelua, selkään puukottamisia. Maailma olisi varmasti parempi paikka, jos ihmiset keskittyisivät työpaikalla pelkästään työntekoon.
Mutta aikansa kutakin, olen päättänyt, että eräänä tiettynä päivänä tulen sulkemaan sen paikan oven lopullisesti takanani. Ja tuittupäänä lähtiessä siteeraan Alex Stubbin viime aikoina kovasti esillä ollutta sanontaa...
5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?
Linnuista, oravista, kukista, puista, kuusta, tähdistä, pienistä kauniista asioista, juoksulenkeistä...
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
maanantai 7. marraskuuta 2011
Illan hämärtyessä
Päivien yhä lyhetessä olen nauttinut pehmeästä hämärästä ja hiljaisuudesta.
Monen mielestä tämä pimeä vuodenaika on synkkää, mutta alan oppia ymmärtämään, että nyt on aika rauhoittua ja kuunnella hämärän hiljaista viestiä...
Tänä vuonna jätän viimeisetkin joulukiireet väliin, olen vain ja puuhailen pieniä iloisia asioita ja kuuntelen ja katselen.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Monen mielestä tämä pimeä vuodenaika on synkkää, mutta alan oppia ymmärtämään, että nyt on aika rauhoittua ja kuunnella hämärän hiljaista viestiä...
Tänä vuonna jätän viimeisetkin joulukiireet väliin, olen vain ja puuhailen pieniä iloisia asioita ja kuuntelen ja katselen.
Mukavaa viikkoa kaikille!
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Marraskuuta
Tässä näkymässä on jotakin rauhoittavaa. Kynttilät selvästi tepsivät.
Kuivakukat kannussa eivät valitettavasti näy kuvassa kovin hyvin, mutta vinkkinä, mäkimeirami on kaunis kuivakukkana. Poimin ne puutarhasta aikaa sitten ja kuivatin.
Karppaus on ollut esillä monessa paikassa ja meillä mies on alkanut innostumaan asiasta. Ei mikään hyvä juttu, koska meillä tuo ruokavalio on ollut hyvin kasvispainoitteinen. Ainoa mitä olen kaupasta saanut miehelle ostetuksi, on luomunakit. Tosin en tiedä ovatko nekään karppauksen mukaisia. Lihapakkausta olen pitänyt useamman kerran kädessä, mutta en ole pystynyt ostamaan. Joutuu kohta mies menemään yksin kauppaan... Minun ei itse tarvitse onneksi laihduttaa, mutta minusta valkoviinidieetti kuulostaisi paljon hauskemmalta, D!
Täytyy vielä vinkata yhdestä kirjasta. Kasey Edwardsin kolkyt ja risana. Kirja kertoo kolmekymppisestä uranaisesta joka huomaa eräänä aamuna, että työ tuntuu vastenmieliseltä eikä kiinnosta yhtään ja kuinka hän lähtee etsimään uutta suuntaa elämälleen. Kirjassa on todella osuvia huomioita nykyajan työelämästä ja elämänmenosta yleensä.
Mukavaa loppuviikkoa!
Kuivakukat kannussa eivät valitettavasti näy kuvassa kovin hyvin, mutta vinkkinä, mäkimeirami on kaunis kuivakukkana. Poimin ne puutarhasta aikaa sitten ja kuivatin.
Karppaus on ollut esillä monessa paikassa ja meillä mies on alkanut innostumaan asiasta. Ei mikään hyvä juttu, koska meillä tuo ruokavalio on ollut hyvin kasvispainoitteinen. Ainoa mitä olen kaupasta saanut miehelle ostetuksi, on luomunakit. Tosin en tiedä ovatko nekään karppauksen mukaisia. Lihapakkausta olen pitänyt useamman kerran kädessä, mutta en ole pystynyt ostamaan. Joutuu kohta mies menemään yksin kauppaan... Minun ei itse tarvitse onneksi laihduttaa, mutta minusta valkoviinidieetti kuulostaisi paljon hauskemmalta, D!
Täytyy vielä vinkata yhdestä kirjasta. Kasey Edwardsin kolkyt ja risana. Kirja kertoo kolmekymppisestä uranaisesta joka huomaa eräänä aamuna, että työ tuntuu vastenmieliseltä eikä kiinnosta yhtään ja kuinka hän lähtee etsimään uutta suuntaa elämälleen. Kirjassa on todella osuvia huomioita nykyajan työelämästä ja elämänmenosta yleensä.
Mukavaa loppuviikkoa!
lauantai 29. lokakuuta 2011
Kiepuksissa
Jihuu kaikki, tämä kynttiläkruunu on aika metka
Tintit ovat taas tutkineet terassia, kynttiläkruunu on yksi suosikkipaikkoja.
Itse en tiedä, onko iskenyt joku purn outti vaiko täysi leipiintyminen. Koko syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja viime viikon olen istunut tuntikaudet kokouksissa, joissa pohditaan strategisia ratkaisuja (suomeksi kenelläkään ei ole hajuakaan siitä, mitä pitäisi tehdä) haasteellisessa tilanteessa (valtavasti ongelmia, koska on hölmöilty ympäriinsä ja poltettu rahaa, kuten koko maailma) ja tarvitaan edelleen uudelleenorganisointia (otetaan Tikkurilan värikartta, josta räiskitään eri värisiä neliöitä ympäriinsä powerpoint-esitykseen ja simsalabim, siinähän onkin uusi organisaatiorakenne).
Ja oma pää kuohuaa ja myllertää havaintoja ja pohdintoja, asioiden ymmärrystä, mutta samalla niin paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Omat arvot ovat aivan erilaiset kuin ympärillä. Kaiken keskellä ymmärtää, että olisi aika päättää, mitä sitä oikeastaan haluaa tehdä isona... Reijo Mäkeä siteeraten: ei taida olla meikäläisestä enää globaalitalouden urheaksi soturiksi ja veropotin kasvattajaksi...
Tintit ovat taas tutkineet terassia, kynttiläkruunu on yksi suosikkipaikkoja.
Itse en tiedä, onko iskenyt joku purn outti vaiko täysi leipiintyminen. Koko syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja viime viikon olen istunut tuntikaudet kokouksissa, joissa pohditaan strategisia ratkaisuja (suomeksi kenelläkään ei ole hajuakaan siitä, mitä pitäisi tehdä) haasteellisessa tilanteessa (valtavasti ongelmia, koska on hölmöilty ympäriinsä ja poltettu rahaa, kuten koko maailma) ja tarvitaan edelleen uudelleenorganisointia (otetaan Tikkurilan värikartta, josta räiskitään eri värisiä neliöitä ympäriinsä powerpoint-esitykseen ja simsalabim, siinähän onkin uusi organisaatiorakenne).
Ja oma pää kuohuaa ja myllertää havaintoja ja pohdintoja, asioiden ymmärrystä, mutta samalla niin paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Omat arvot ovat aivan erilaiset kuin ympärillä. Kaiken keskellä ymmärtää, että olisi aika päättää, mitä sitä oikeastaan haluaa tehdä isona... Reijo Mäkeä siteeraten: ei taida olla meikäläisestä enää globaalitalouden urheaksi soturiksi ja veropotin kasvattajaksi...
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Sumuinen maisema
Aamulla rynnistin ihailemaan ja näppäilemään kuvia sumun pehmentämästä maisemasta.
Sisääntuloon löysin poistomyynnistä sinkkiruukun, siihen laitoin sammalta.
Juuri kun sain kukkasipulit istutettua viime viikolla, löytyi uusia ihania sipuliaarteita alekorista muutamalla eurolla. Tummaa tulppaania ja jättilaukkaa eri väreissä. Ahneena otin tietysti kumpaakin pari pussia. Ja tietysti vähän vielä narsisseja ja helmilijaa:) Ja nyt saan miettiä kovasti, mihin saan ne puutarhassa mahdutettua hih.
Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!
Sisääntuloon löysin poistomyynnistä sinkkiruukun, siihen laitoin sammalta.
Juuri kun sain kukkasipulit istutettua viime viikolla, löytyi uusia ihania sipuliaarteita alekorista muutamalla eurolla. Tummaa tulppaania ja jättilaukkaa eri väreissä. Ahneena otin tietysti kumpaakin pari pussia. Ja tietysti vähän vielä narsisseja ja helmilijaa:) Ja nyt saan miettiä kovasti, mihin saan ne puutarhassa mahdutettua hih.
Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!
tiistai 18. lokakuuta 2011
Ennen talvea
Käydään vielä kerran Ruissalossa. Nämä kuvat on otettu viimeiseltä retkeltä vajaa puolitoista viikkoa sitten.
Oli uskomatonta nähdä, että lumpeet kukkivat vieläkin, lokakuussa.
Näissä maisemissa voi mielikuvituksessa nähdä keijujen liikkuvan.
Vielä on suositeltava erästä kirjaa, Marikka Bergmanin "pientä elämää etsimässä". Kirjailija oli tv:ssä viime sunnuntaina ja onnistuin saamaan kirjan kirjastosta lainaan. Kirjassa pohditaan mm. suoritus- ja kulutuskeskeistä nykyelämää. Kirjan takakannessa todetaan, että pienen elämän eläjä tulee toimeen hiljaisuuden, tapahtumäköyhyyden vaatimattoman elämän ja lopulta myös itsensä kanssa. Vastaavanlainen mullistava, pohdintaa aiheuttava lukuelämys kuin Kaarinan Davisin teos irti oravanpyörästä.
Mukavaa viikkoa!
Oli uskomatonta nähdä, että lumpeet kukkivat vieläkin, lokakuussa.
Näissä maisemissa voi mielikuvituksessa nähdä keijujen liikkuvan.
Vielä on suositeltava erästä kirjaa, Marikka Bergmanin "pientä elämää etsimässä". Kirjailija oli tv:ssä viime sunnuntaina ja onnistuin saamaan kirjan kirjastosta lainaan. Kirjassa pohditaan mm. suoritus- ja kulutuskeskeistä nykyelämää. Kirjan takakannessa todetaan, että pienen elämän eläjä tulee toimeen hiljaisuuden, tapahtumäköyhyyden vaatimattoman elämän ja lopulta myös itsensä kanssa. Vastaavanlainen mullistava, pohdintaa aiheuttava lukuelämys kuin Kaarinan Davisin teos irti oravanpyörästä.
Mukavaa viikkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
©
Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.