Käykääpä äänestämässä

IL:n autoliitteen sivuilla vuoden kauneinta koeajoautoa

Bemarin ja sitikan ratissa on eräs tuntemanne bloginpitäjä:)

(Mutta muitakin autoja saa tietenkin äänestää, D!)

Äänestykseen tästä linkistä

http://www.iltalehti.fi/autot/201211280113541_au.shtml

Rannalla

Palaan vielä saapuvaan  hämärän hetkeen ja värien sulautumiseen. Kuvat otettu Hangossa.

Hyvää viikon jatkoa kaikille!

Sävyjä

Viime postauksessa kirjoitin maan, taivaan ja hämärän sulautumisesta toisiinsa.

Katsokaa, kuinka tässä vesi, taivas ja usva sulautuvat toisiinsa. Kuvaa ei ole käsitelty millään tavalla. Nappasin sen eilen Bodom-järveltä (juu, juuri se kuuluisa), kun ajoimme ohitse matkalla syntymäpäiville. 

Kodista löytyy jo vähän jouluakin, tosin amaryllikset ovat aina yhtä ihania.  Ostin tutulta torikauppiaalta, viime vuonna vastaavanlainen teki kolme kukkavanaa. Viimevuotiset sipulit ovat minulla tallessa pimeässä varastossa, mutta niissä ei ole vielä näkynyt kukan alkuja.

Mikähän muuten on ihmismielessä? Olen saanut ykköskässärini puolesta sen koelukijoilta kovasti kiinnostusta, kiitosta  ja tukea. Tekstistä pidetään, aidosti.  Mutta,mitä tekeekään kirjoittajan mieli, ilahtumisen asemasta alkaa analysoimaan tekstiään. Tähän tapaan :" ei, oikeastaanhan minä kirjoitan täyttä p:tä. Ei, vaan kirjoitan  200 prosenttista p:tä. Tai pikemminkin koko kyhäelmä on Mount Everestin kokoinen  p-vuori..."

Voi tätä elämää...

Osa teistä varmaan tuntee Juha Vuorisen kirjat ja hänen mainoslauseensa. Ehkä minun pitää ottaa oppia hänestä.  Tekstissäni päähenkilö hoitaa välillä puutarhaansa. Olisikohan minulle sopiva mainoslause "lue tätä kirjaa ääneen myös kasveillesi, hoidat samalla lannoituksen." D!

Tipistä Lapin kaipuuseen

Pihavarpusten seurassa hengaili lauantaina pari viherpeippoa ja yksi erikoisempi tipi, jollaista en ole ennen luonnossa nähnytkään. Tämä kaveri on käsittääkseni järripeipponaaras talvipuvussa (viisaammat korjatkoon, jos olen väärässä). Kuva on suurennettu.

Minuun on iskenyt ihan sietämätön Lapin kaipuu, varmaankin siitä syytä, että olen tutkinut Lapin aiheisia tietokirjoja taustamateriaaliksi kässäriäni varten.  Minulla on työn alla kaksi käsikirjoitusta, mikä on oikein näppärä tapa ns. "maalata itsensä nurkkaan." Nyt saa itse vuoden loppuun asetetut deadlinet siirtyä paljon edemmäksi...

Alla vanhoja muisteluita Lapista, nyt Ylläksellä on kelikameroiden mukaan lunta.  Minulle kelpaisi  hiljainen kaamos. Minua ei harmita pimeys edes täällä etelärannikolla.  Minusta hämärä, taivas ja maa yhdistyvät ja sulautuvat toisiinsa harmaan ja tumman kauniiksi eri sävyiksi. Ne löytää, kun katsoo tarkkaan ja hiljentyen.

 

Hempeilystä goottikauhuun?

Lähdin tänään kuvausreissulle läheiselle merenrannalle ja eikös perille päästyäni alkanut satamaan. Tulin kotiin hempeilemään. Olen taas viime aikoina keräillyt kaikki kipot, kupit  ja rekvisiitat esille kaapeista.

Yhden kuvan sain napattua Laurinlahden venekerhon läheltä. En tiedä onko tämä goottikauhua vai mitä lie? Tuolta jostakin voisi lehahtaa esille kreivi Dracula (Hyvää iltaa, olen kreivi D. Laurinlahti ja välitän kiinteistöjä. Mutta vain öisin). Tai kuuluisi kärrynpyörien hiljainen nitinä ja parahdus...Juu, tiedän. Olen katsellut liikaa kauhufilmejä. Ja minua vaivaa omalaatuinen huumorintaju.  D!

Kuusi kuvaa kesästä

Sain Betweenlandiltä ja Saraheinältä kivan haasteen eli esittää kuusi kuvaa kesästä.  Iso ja lämmin kiitos!

Oli hauska muistella, mitä kaikkea on tullutkaan tehtyä

Ihailtua aamuvarhaisella auringonnousua

Puutarha-apulaisillakin oli välillä aikaa ottaa kiireettä. Tässä oravamamma Sportti. Huomatkaa mamman rakennekynnet:) Varpaita myöten:)

Mustion  linnan puutarhassa oli kuin Italiassa konsanaan

Käytiin merenrannalla

Näissä maisemissa tehtiin monet kerrat herra Harmaakarhun lehtijuttujen kuvauksia. (autoja)

Ja viimeisin, vaan ei vähäisin. Aloin ihmettelemään maailmaa uudesta kuvakulmasta (epäskarpista, sanoisi herra Harmaakarhu, D!)

Aika-avaruudessa

Johonkin aika-avaruuteen se taas katosi. Viime viikko.  En ehtinyt edes valoisaan aikaan kuvamaan. Pää on täynnä ajatuksia. Ja kirjoittamista odottavia tarinoita.

Jos pomo ei onnistu taas työntämään minulle  mitään "mission impossiblea", tämä  mahdottomien työtehtävien sankari pitää perjantaina lomapäivän ja ottaa aikaa itselleen. Onneksi olen vanha maratoonari. Sanotaan, että varo miehiä, joilla on mustat lasit.  Pomojen kannattaa varoa myös naisia, joilla on mustat urheilulasit ja lenkkitossut, D!

Nämä kuvat ovat Ruissalosta marraskuun alusta.

Ja tässä mielenkiintoinen luonnonväripaletti -sarja, Ruissalon maisemia kesä-,syys- ja marraskuilta.

Romuista tunnelmointia talvipalttoossa

Pimeän aikaan ihaillaan kynttilöitä hämärässä...

Herra Harmakarhu kommentoi kotoisia kynttilälyhtyjäni seuraavasti "kauheaa ruostunutta romurautaa kaikkialla." D! Kauneus on katsojan silmässä, niinhän sitä sanotaan.

Saa nähdä tuleeko kova talvi. Puutarha-apulaisilla on  talvipalttoot päällä ja mahdoton kiire. Kesällä poseerasivat kauniisti valokuvia varten,  nyt taas  kirjaimellisesti ilmassa sinkoaa jotakin ruskean harmaata. Eivät ole kuitenkaan liito-oravia, vaan ilmeisesti lento-oravia:)

Tässä  sentään ihmetellään Sussin luonnonmukaisessa kunnossa olevaa puutarhaa (lue haravoimatonta)

Marraskuuta

Marraskuu on synkän vahva sielunmaisema.

Luontoäidillä on väripalettinsa vielä käytössä. Muutama talvenuhmaaja löytyi. Ruissalon lummelammessa oli vielä muutama lumpeenkukkakin.

Muuten oli puutarha laitettu jo talviteloille. Tullessamme illalla kotiinpäin oli sankka sumu, koko Salon kaupunkikin oli ihan sumun peitossa.

Monta asiaa pyörii taas mielessä. "Silirimpsis, sileä tie, onnetarten ottolasta maailman halki vie" lauleli Irwin Goodman aikoinaan. Miksiköhän toisten osana on kulkea elämän tietä joka ikisen kuopan kautta...