Eilen kävin Helsingin kirjamessuilla. Siellähän se luonnonystävien "pestselleri" Uhrilehto oli framilla muiden seurassa:)
Kovasti katselin ja haistelin kirjamaailman tuulia, mutta mitään en ostanut, sen verran on kirjoja vielä pitkin kotia pinoissa odottamassa lukuvuoroa.
Uusi kirja, Halla kakkonen, etenee hitaasti mutta varmasti. Tosin tässä oppii hyvin ymmärtämään niitä, joilta toinen kirja jää ikuisesti työn alle. Ensimmäisen kirjoittaa "minähän kirjoitan just niin kuin tykkään" -asenteella. Toisen kohdalla miettii saamaansa palautetta ja aprikoi pitävätkö lukijat tai mitä kertookaan se kirjan lukeneiden työtoverien outo katse kohdatessa...
Kevyeksi moitettu huumorini säilyy kirjoissa jatkossakin, se on niin suuri osa personaa ja sen avulla on tullut selvittyä niistä päivistä, joilloin elämää vihmoo vaakatasossa räntää pitkin pläsiä.
Mystiikka-osuutta olen miettinyt kovasti, kiehtooko se lukijoita vaiko enemmän järkiperäiset ratkaisut? Uhrilehtohan pohjaa itämerensuomalaiseen mytologiaan ja tulevassa Halla kakkosessa on muinaissaamelaista mytologiaa.
Jos teillä on komentti aiheiseen, niin mielelläni kuulisin. Uhrilehtohan muutenkin rikkoo eri lajityyppien rajoja ja moni kriitikko repii sellaisesta pelihousunsa.
