sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Ruissalon syksyä ja luomisen tuskaa

Kävimme eilen kuvailemassa Ruissalossa.  Lumpeet ja  monet muut kukkivat edelleen eli jos osutte paikalle, niin kannattaa käydä. Viime vuonna kukkivat lokakuussakin.








Alimman kuvan syysvilja tuo kevään tunteen, vai mitä?

Jos jostakin nousee savua ja höyryä, niin se ei ole Islannissa purkautunut tulivuori, vaan meikäläisen aivot. Viikolla hämmästytin työtoverini, kun kymmenessä minuutissa kommentoinnin lisäksi korjasin hänen raporttinsa oikeakielisyyttä ja kielen sujuvuutta. En kehdannut kertoa hänelle, että helppo homma, teen sitä muutenkin yökaudet, D!

Uusi tarina pukkaa väkisin esiin mielenperukoilta, vaikka vanha on viimeistelyvaiheessa. Ja jos se olisi vain sitä, että istuisin koneen äärelle ja aloittaisin miettimisen ja kirjoittamisen.  Ei, vaan tarina ilmestyy vahvoina värillisinä kuvina mieleeni ja kuljettaa mukanaan.  Näen sen ikään kuin värifilminä mielessäni. Olen kuin riivattu tuli hännän alla.  Ihan hyvä juttu sinälleen,  jos eivät työt ja arki häiritsisi. Kuinka kauan ihminen jaksaa kuutamourakoida kahta, ellei kolmea työtä ja vähän siihen päälle?

Erään ystäväni naapurissa asui pitkään hyvin tunnettu taitelija. Hän oli naapuruston ja taksikuskien puheenaihe, koska meuhkasi jatkuvasti ympäri puutarhaa luomisen tuskassaan. Ymmärrän häntä täysin. Kohta varmaan täälläkin naapurit valittavat, että siellä se ##*#:n wanna be kirjailija taas räyhää puutarhassaan, D!

Hyvää pyhää ja alkavaa viikkoa!
SHARE:

tiistai 25. syyskuuta 2012

Syksyä

Samoillaan syksyisessä metsässä


Tämä oli pakko näyttää:) Etupihan  hopeaputous on vielä näin komea, ihana kasvi. 


Nyt haluaisin käyttää päivät valokuvaamiseen  ja metsissä kiertelyyn. Työ haittaa pahasti harrastuksia, D!  Ja kuutamourakointi. Kotirouva tai oloneuvos olisi minulle sopivin ammatti:)

 Eilen sain kirjan raakatekstin valmiiksi. Aloitin muistaakseni maaliskuussa eli minulta meni työn ja kaiken muun ohessa puoli vuotta. Seuraavaksi on vuorossa muokkausta, täydentämistä ja korjaamista, lisää muokkausta, lisää korjaamista... Toivon pysyväni aikataulussa ja saavani täydennetyn version valmiiksi vuoden loppuun mennessä.

 Mutta saa nähdä, kirjoittajalla on kaksi mielentilaa. Toisessa ihmettelee, kuinka on voinutkaan kirjoittaa niin hyvää tekstiä. Toisessa taas takoo päätään pöytään tai seinään ja ihmettelee, miten onkaan voinut kirjoittaa niin huonoa tekstiä. Jälkimmäinen tuppaa olemaa se vallitseva.





SHARE:

lauantai 22. syyskuuta 2012

Aitahommissa

Kukissa pysytellään edelleen, tässä Ruissalon lumpeita ja luonnon omaa  upeutta.







Minulla oli aikomus käydä uudelleen Marketanpuistossa kuvailemassa, mutta itsepäisenä puutarhurina onnistuin saamaan  lisätöitä. Taloyhtiö uusi pahemmin lahonneita väliaitojen pätkiä ja yksi sellainen osui meillekin.( Onneksi olin aikaisemmin isäni kanssa uusinut muut väliaidat omaan piikkiin,  jäljellä ei  ollut enää kuin yksi.)

Herra Harmaakarhu olisi antanut palkattujen asentajien hoitaa homman, mutta minä sain sätkyn.

Asentajien käynti olisi edellyttänyt vuosia  kasvaneiden villiviinien ja alppikärhöjen täydellista alasleikkaamista, muista istutuksista puhumattakaan. Lisäksi meillä pääsee pihalle vain asunnon kautta (vieraat miehet tallaamassa minun parkettiani ja mattojani, grauuuu. D!). Eikä naapurikaan ollut vieraiden tulosta  ilahtunut, hänella on kaksi koiraa, joita minä kutsun rakkaiksi pupuleikseni (koirakavereitani, ovat olleet meillä hoidossakin), muiden mielestä ne ovat kuulemma hirmuisia petoja:)

 Niinpä  tänään asennettin isäni kanssa uusi aita paikoilleen. Itse kun tekee, niin  ei tarvitse leikata kaikkia kasveja alas.  Huomenna jatketaan, aidantolppa osoittautui mädäksi ja saimme käydä ostamassa uuden tolpankin.
SHARE:

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Lisää kukkia:)

Olen  pysyvästi jämähtänyt kukkakuviin, tässä  lemppareitani. Moni ihastui viime postauksessakin olleeseen kukkaan ja tarkistin sen nimen, kyseessä on korea törmakukka.







Mahalasku työelämän loppumattomiin sulosointuihin loman jälkeen on nyt tehty.

Sähkö- ja paperipostit olivat täynnä, puuduttavia kokouksia loppumattomiin ja sekä kyseenalainen ilo kuunnella narinaa, joka vastaa karkkikaupassa olevan väsyneen nelivuotiaan kiukuttelua äidin ilmoittaessa, ettei tänään olekaan karkkipäivä. Sillä erotuksella, että nelivuotiaan kohdalle sen voisin ymmärtää, mutten aikuisten. 

Maanantaiaamulla olin lähellä kävellä mitään sanomatta suoraan ulos siltä istumalta. (Yksi työtovereista tekikin kerran niin, otti laukkunsa ja takkinsa ja käveli ulos. Tietokone jäi päälle kun hän lähti. Eikä tullut koskaan takaisin. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta on ihan totta.)

Iltapäivällä onneksi muistin, kuinka kaikesta kokemasta, varsinkin tunnetiloista, saa aikaan hyvää tekstiä. Kirjoittamisen kuutamourakointia  siis edelleen...








SHARE:

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Värisävyjä

Tietyt värisävyt ovat mieleeni, olen varmasti useampaan kertaan maininnut, että pidän esimerkiksi paljon liilasta.







Olohuoneen ikkunalaudalle ostin korista punotut parvekelaatikot ja laitoin niihin syklaameja. Jonakin  päivänä täytyy hankkia vastaavanlaiset myös keittiön ikkunalle.


Keittiöön päätyi tälläinen kukka



Lomat on  pidetty ja huomenna alkaa arki. Syyskuu on muuten ihan mukavaa aikaa lomailla (niin kuin vuoden kaikki muutkin kuukaudet, D!).

Vaikealta tuntuu taas töihin raahautua, vaikka itse tiedänkin, että nyt on menossa minulla välivaihe, olen vielä vanhassa työpaikassani, mutta mieli on jo vakaasti suuntautunut kohti uusia ajatuksia ja uutta elämää sekä uudenlaisen työn hankkimista.

Hyvää sunnuntaita ja tulevaa viikkoa kaikille!



SHARE:

perjantai 14. syyskuuta 2012

Syksyä

Syystunnelmia viikon varrelta





Mukavaa viikonloppua!
SHARE:

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Elonkehän nettilehdessä

on nyt luettavissa juttuni puutarhurin seitsemästä kuolemansynnistä.

Käykää kurkkaamassa:)

http://www.elonkeha.fi/jutut/puutarhurin-seitseman-kuolemansyntiahttp://www.elonkeha.fi/jutut/puutarhurin-seitseman-kuolemansyntia
SHARE:

tiistai 11. syyskuuta 2012

Loppusuora ja tunnustus

 Kukkamaratonilla lähdetään viimeisille kilometreille. Nämä kukat on omistettu Katjalle, joka muisti minua todella kauniilla, omalla ja lahjakkaan tyttärensä maalaamalla tunnustuksella.













 Iso ja lämmin kiitos  Katja, arvostan suuresti tätä tunnustusta.




Loman viimeinen viikko on nyt menossa.  Vähän  kirpaisee, kun suunniteltu Lapin matka jäi tältä vuodelta väliin, tuli kaikkea muuta hoidettavaa asiaa ja Lapissa oleilu olisi jäänyt vain muutamaan päivään, joten päätimme jättää matkan tältä syksyltä. Ensi vuonna on kyllä pakko päästä ruskamatkalle:)
SHARE:

perjantai 7. syyskuuta 2012

Marketan puutarha

Tässä vielä muutama kuva Espoon Marketan puutarhasta. Toivottavasti eivät ole lihakset jo kukkamaratonista hapoilla:)

Päivänliljoja oli upeasti yhdistetty keltaiseen kasviin, jonka nimen unohdin tietenkin tarkistaa.  Olivat todella näyttävä yhdistelmä.




SHARE:

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Rakas romu

Minttu haastoi minut mukaan esittelemään rakkaan romun eli vanhan huonekalun.

Tämä tuoli on vilahtanut aikaisemminkin blogissani. Se on peräisin lapsuudenkodistani ja sitä ennen isovanhemmiltani. Alun perin se on ollut  kermanvalkoinen. Päällinen vaihtui useasti äitini toimesta, muistikuvia on mm. beigen raidallisesta kankaasta.



Muuttaessamme Kruununhakaan isääni iski muodin mukainen värikausi, jota hän nykyisin nimittää päätään puistellen "taiteilijan vihreäksi kaudeksi". Hän maalasi silloin puuhuonekalut vihreällä petsillä. Täytyy myöntää, ettei väri sopinut ollenkaan tuoliin (eikä muihinkaan mööpeleihin.)

Tuoli onneksi säilyi ja muuttaesamme miehen kanssa tänne nykyiseen kotiimme ryöstin tuolin isältäni  tarpeeseen vedoten. Tuoli oli silloin isälläni  haudattuna syvimpään nurkkaan värinsä vuoksi.

Minulla oli hirveä työ hioessa vihreää petsiä pois. Vihreä tahtoo edelleenkin puskea alta läpi.  Uusi tipi-kangas (kuten arvata saattaa) tuli silloin päällykseksi.


SHARE:

maanantai 3. syyskuuta 2012

Kukkamaratonin ruusuja

Kukkamaraton jatkuu ruusujen kera. Nämä kuvat ovat Marketanpuistosta Espoosta.






 Häpeä tunnustaa, että vaikka puisto on meitä lähellä, linnuntietä 10 kilometrin päässä, kävin siellä eilen ensimmäistä kertaa.  Blogimaailmassa on ollut sieltä niin paljon kauniita kuvia ja kertomuksia, että oli pakko käydä.

Ruusuista viikkoa kaikille!


SHARE:

lauantai 1. syyskuuta 2012

Kukkamaraton, osa I

Tutusta paikasta, arvaatte varmaan:)








Loma on edennyt jo puoleenväliin, enkä voi väittää tuntevani itseäni levänneeksi.  Ajatus töihinpaluusta parin viikon päästä on yhtä kutsuva kuin ö-luokan kauhuelokuva, vaikka kauhuelokuvista pidänkin. (Sussi ja zombihirviöiden hyökkäys. Arrggghhh, sieltä  ne tulevat...)

Kuutamourakointi ei ole edennyt juuri yhtään, kun koko ajan on olevinaan tärkeämpää tekemistä eli siivoamista. Tänään olisi edessä loppujen ikkunoiden pesu ja terassin järjestely.

Maalasin  pari päivää sitten terassikalusteet ja pöydästä löytyvät jo maalipintaan jääneet pienet,mustat tassunjäljet. Metallisen lintukylvyn ( puutarha-apulaisten huomautus: se on oravien juoma-allas) koristelinnun päällä näkyy puolestaan valkoisia tassunjälkiä.

Kuinkas monelle on tuttu jääkaappipakastimen föönisulatus? Kuvitelkaapa näkyä, nainen istuuu lattialla auki olevan  pakastimen edessä täydellä teholla oleva fööni kädessään ja vesi valuu,D!

 Meillä jääkaappipakastin ilmeisesti haikailee eläkkeelle ja pakastinosa oli umpijäässä  kaipaillen kipeästi sulatusta. Ja minulla kolme laatikollista ruokaa, jota ei saisi päästää sulamaan. Eilen illalla sitten alle 20 minuutissa sulattelin hiustenkuivaajalla pakastimen. Lopuksi  taas pakastin päälle ja ruuat nopeasti takaisin.

Mutta jos saan nyt viikonloppuna siivoukset tehtyä, seuraavat kaksi viikkoa taidan käyttää pelkkää lepäilyyn. Ja kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen...

Mukavaa viikonloppua!


SHARE:
© Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig