Yhdessä, alati muuttuen, eilen Hangossa.
Sea and sky together, city of Hanko.
Hangon reissu jatkuu seuraavassa postauksessa:)
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
tiistai 24. syyskuuta 2013
Rannalla
Hiljaisuus kohtaa hetken,
Pitää siitä kiinni.
Ei luovuta.
Tartu käteeni, jatketaan matkaa.
Yhdessä.
Lupaan, etten horju,
vaikka meillä on paljon taakkaa kannettavana.
lauantai 21. syyskuuta 2013
Syys
Kävimme perjantaina Mustilan arboretumissa. Sadekin pääsi yllättämään. Syksy tekee tuloaan.
Rauhaisaa viikonloppua!
perjantai 20. syyskuuta 2013
tiistai 17. syyskuuta 2013
Kohtaaminen
Syksy ja kesä yhdessä, viipyen. Viime perjantaita Ruissalossa.
Ilolla mainostan, että Uhrilehtoa on saatavilla nyt myös Era Nova -kirjakaupan myymälässä, Kasarminkatu 2, 00140 Helsinki. http://www.eranova.fi
Ilolla mainostan, että Uhrilehtoa on saatavilla nyt myös Era Nova -kirjakaupan myymälässä, Kasarminkatu 2, 00140 Helsinki. http://www.eranova.fi
lauantai 14. syyskuuta 2013
Haaveilija
mietiskeli Ruissalossa.
Sain haasteen Vihervaaaran Annelta ja tässä vastaukset haastekysymyksiin. Kiitos Anne!
1. Moneltako heräät arkiaamuisin?
Vaihtelee työkiireiden mukaan kello 04.30 -6.30 välillä.
2. Oletko koskaan kokenut mitään yliluonnollista?
Ennakkoaavistuksia ja enneunia.
3. Millaisista kirjoista pidät?
Luen paljon historiaa käsitteleviä kirjoja. Fiktiosta pysyvä kestosuosikkini on Stephen King. Aikoinaan luin paljon dekkareita, mutta nyt en pysty niitä lukemaan, analysoin juonta, sen koostumusta, kirjoitustyyliä, henkilöhahmoja ym. liikaa. (Olisiko tämä se happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista, D!)
4. Mikä oli unelma-ammattisi lapsena?
Juristi, insinööri taikka eläinlääkäri.
5. Mikä on unelma-ammattisi nyt?
Yhdistetty kotirouva ja elämäntapataitelija olisi varmasti sopivin, D!
6. Mikä väri kuvaa sinua parhaiten ja miksi?
Hento liila. Suoksikkivärini, joka on sekä vahva että hento yhtä aikaa.
7. Mikä on paras keino katkaista hetkeksi arjen kiire ja stressi?
Juoksulenkki metsässä.
8. Mikä on parasta talvessa?
Hämärä, luonto lepää, mutta silti se on täynnä värisävyjä.
9. Kuka luki sinulle lapsena satuja?
Oma äiti.
10. Keneen elokuvahahmoon samaistut eniten?
Groucho Marxin tai W.C. Fieldsin roolit lienevät lähimpänä meikää, D!
11. Minne tahtoisit matkustaa?
Nyt ruska-aikaan Lappiin ja pysytellä siellä lumen tulon saakka.
P.S. Eilen sain vahvistuksen, joka teki minut iloiseksi. Uhrilehto on mukana Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa. Tosin bodin ständi on jossakin siellä syrjäisellä reunalla, eikä keskellä suurinta hälinää (eli aluetta jossa on isot kustantajat). Mutta kuitenkin...
Sain haasteen Vihervaaaran Annelta ja tässä vastaukset haastekysymyksiin. Kiitos Anne!
1. Moneltako heräät arkiaamuisin?
Vaihtelee työkiireiden mukaan kello 04.30 -6.30 välillä.
2. Oletko koskaan kokenut mitään yliluonnollista?
Ennakkoaavistuksia ja enneunia.
3. Millaisista kirjoista pidät?
Luen paljon historiaa käsitteleviä kirjoja. Fiktiosta pysyvä kestosuosikkini on Stephen King. Aikoinaan luin paljon dekkareita, mutta nyt en pysty niitä lukemaan, analysoin juonta, sen koostumusta, kirjoitustyyliä, henkilöhahmoja ym. liikaa. (Olisiko tämä se happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista, D!)
4. Mikä oli unelma-ammattisi lapsena?
Juristi, insinööri taikka eläinlääkäri.
5. Mikä on unelma-ammattisi nyt?
Yhdistetty kotirouva ja elämäntapataitelija olisi varmasti sopivin, D!
6. Mikä väri kuvaa sinua parhaiten ja miksi?
Hento liila. Suoksikkivärini, joka on sekä vahva että hento yhtä aikaa.
7. Mikä on paras keino katkaista hetkeksi arjen kiire ja stressi?
Juoksulenkki metsässä.
8. Mikä on parasta talvessa?
Hämärä, luonto lepää, mutta silti se on täynnä värisävyjä.
9. Kuka luki sinulle lapsena satuja?
Oma äiti.
10. Keneen elokuvahahmoon samaistut eniten?
Groucho Marxin tai W.C. Fieldsin roolit lienevät lähimpänä meikää, D!
11. Minne tahtoisit matkustaa?
Nyt ruska-aikaan Lappiin ja pysytellä siellä lumen tulon saakka.
P.S. Eilen sain vahvistuksen, joka teki minut iloiseksi. Uhrilehto on mukana Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa. Tosin bodin ständi on jossakin siellä syrjäisellä reunalla, eikä keskellä suurinta hälinää (eli aluetta jossa on isot kustantajat). Mutta kuitenkin...
perjantai 13. syyskuuta 2013
Lumous
Luonto tekee omaa taidettaan
Minulla onnekkaalla on tänään arkivapaa, jätin kesälomasta kolme erillistä päivää pidettäviksi syys-lokakuussa sienireissuja varten:)
Hävettää myöntää, mutta minulta paloi eilen täysin käämit. Ette varmaan pysty arvaamaan, kuinka monta kertaa olen joutunut seuraavaan keskusteluun:
- Mä haluaisin lukea sen sun kirjasi.
Minä: ilahtuneena (jess, lukija!) alan luettelemaan paikkoja, joista kirjan saa ostaa.
- En mä viitsi mennä kauppaan, enkä varsinkaan tilata netistä.
Minä: saa sitä kirjastoistakin.
- Mutta kun minä haluan oman kappaleen.
Minä: no, voi sitä ostaa minultakin.
- En minä sitä ostamaan ala (Seuraa närkästynyttä vihjailua siitä, kuinka pitäisi antaa ilmainen kappale).
Minä: Yritän kohteliaasti selittää, että kirjoittajakin joutuu maksamaan omista kirjoistaan, eikä tosiaan saa niitä itse ilmaiseksi.
Vastaukseksi saan pettyneen ja ärtyneen mulkaisun, "on siinä ikävä ja ahne tyyppi, kun ei anna kirjaansa."
Keskimääräinen kirjailijapalkkio on 2 000 euroa yhdestä kirjasta, jonka kirjoittamiseen kuluu vuosi, ehkä ylikin. Keskimääräinen korvaus kirjastolainoista on 30 euroa/vuosi. Omakustanteista saa parhaimmillaan omansa pois ja muutaman saturaisen päälle. Tietysti on Sofi Oksanen, Reijo Mäki, Leena Lehtolainen ym. jotka tienaavat hurjasti. Mutta heillä on nimeä ja heidän kirjojaan odotetaan ja ostetaan. Aloitteleva, ei-julkkis kirjoittaja ei sellaisissa sfääreissä liiku, eikä voi edes sellaisesta haaveillakaan.
Minulla onnekkaalla on tänään arkivapaa, jätin kesälomasta kolme erillistä päivää pidettäviksi syys-lokakuussa sienireissuja varten:)
Hävettää myöntää, mutta minulta paloi eilen täysin käämit. Ette varmaan pysty arvaamaan, kuinka monta kertaa olen joutunut seuraavaan keskusteluun:
- Mä haluaisin lukea sen sun kirjasi.
Minä: ilahtuneena (jess, lukija!) alan luettelemaan paikkoja, joista kirjan saa ostaa.
- En mä viitsi mennä kauppaan, enkä varsinkaan tilata netistä.
Minä: saa sitä kirjastoistakin.
- Mutta kun minä haluan oman kappaleen.
Minä: no, voi sitä ostaa minultakin.
- En minä sitä ostamaan ala (Seuraa närkästynyttä vihjailua siitä, kuinka pitäisi antaa ilmainen kappale).
Minä: Yritän kohteliaasti selittää, että kirjoittajakin joutuu maksamaan omista kirjoistaan, eikä tosiaan saa niitä itse ilmaiseksi.
Vastaukseksi saan pettyneen ja ärtyneen mulkaisun, "on siinä ikävä ja ahne tyyppi, kun ei anna kirjaansa."
Keskimääräinen kirjailijapalkkio on 2 000 euroa yhdestä kirjasta, jonka kirjoittamiseen kuluu vuosi, ehkä ylikin. Keskimääräinen korvaus kirjastolainoista on 30 euroa/vuosi. Omakustanteista saa parhaimmillaan omansa pois ja muutaman saturaisen päälle. Tietysti on Sofi Oksanen, Reijo Mäki, Leena Lehtolainen ym. jotka tienaavat hurjasti. Mutta heillä on nimeä ja heidän kirjojaan odotetaan ja ostetaan. Aloitteleva, ei-julkkis kirjoittaja ei sellaisissa sfääreissä liiku, eikä voi edes sellaisesta haaveillakaan.
maanantai 9. syyskuuta 2013
Degrowth-kirjallisuutta
Lämpimät kiitokset viime postauksen kommenteista. Koska degrowth on
laajalle yleisölle melko tuntematon käsite, vinkkaan kirjoista, joissa
aiheeseen voi tutustua syvemmin. Sääli vain, että suomenkielistä
kirjallisuutta on todella vähän. Toivottavasti joku vielä tarttuu työhön ja kääntäisi vaikka Clive Hamiltonia suomeksi.
Suomeksi:
Tim Jackson, Hyvinvointia ilman kasvua.
Englanniksi:
Clive Hamilton, teokset Growth Fetish, Affluenza ja the Freedom Paradox.
Peter A.Victor, Managing Without Growth.
kysymystä tuoko rahan onnen pohditaan teoksessa
Kari Nars, Raha ja onni.
Vielä on pakko todeta, että miksi ihmiskunta suhtautuu maailmaan omistajan, hyötyjän ja hyväksikäyttäjän ottein? Luontoäidin vieraina me täällä olemme ja olisi syytä käyttäytyä sen mukaisesti.
Aurinkoa viikkoonne!
Suomeksi:
Tim Jackson, Hyvinvointia ilman kasvua.
Englanniksi:
Clive Hamilton, teokset Growth Fetish, Affluenza ja the Freedom Paradox.
Peter A.Victor, Managing Without Growth.
kysymystä tuoko rahan onnen pohditaan teoksessa
Kari Nars, Raha ja onni.
Vielä on pakko todeta, että miksi ihmiskunta suhtautuu maailmaan omistajan, hyötyjän ja hyväksikäyttäjän ottein? Luontoäidin vieraina me täällä olemme ja olisi syytä käyttäytyä sen mukaisesti.
Aurinkoa viikkoonne!
perjantai 6. syyskuuta 2013
Degrowthko tyranniaa?
Björn Wahlroos on jälleen kerran jyrähtänyt.
Silmiini osui lehtijuttu (HS 5.9), jonka mukaan Wahlroos tunnustaa olevansa
kaltaiseni degrowth-ihminen.
Kahdella ehdolla tosin. Ensimmäisenä
sen pitää olla henkilökohtainen valinta ja sitä tehdään mahdollisimman pitkälle omin varoin
rasittamatta niitä, jotka eivät sitä tee.
Toinen ehto on, ettei aatetta tuputeta
muille. Degrowth-ihmiset ovat Wahlroosin mukaan tämän päivän ultravasemmistolaisia,
fundamentalisteja ja tyranneja. Degrowth-ihmisten valinnassa ei hänen mukaansa
ole mitään vikaa, vaan siinä, että ohjelman pitää olla kaikille sama, kaikkien
pitää pysähtyä.
Luonnonvarojen liikakäyttöön Wahloosilla on
oma ratkaisunsa. Omistaminen ja hinta. Luonnonvaroja ei saa käyttää ilman, että
niistä maksetaan.
Ensimmäisestä ehdosta näymme olevan samaa
mieltä. Degrowth ja downshiftaus ovat oma valinta.
Työtön tai sairas ei ole downshiftaaja. Se on
olosuhteiden pakkoa, ei omaa valintaa.
Tosin en ole koskaan ymmärtänyt tätä ”yhteiskunnan
elätit vastaan maksajat ” -logiikkaa. Kuka tahansa meistä voi jonakin päivänä
joutua turvautumaan yhteiskunnan apuun. Sairaus tai työttömyys voi osua kenen
tahansa kohdalle.
Miksi taas voisimme kutsua talouden nykyistä
kasvupakkoa? Ei varmastikaan ultravasemmistolaisuudeksi, mutta fundamentalismi ja
tyrannia eivät ole siitä kaukana. ”Talouteen
ja kasvuun tulee sinun uskoman, eikä muita jumalia pitämän.”
Emmekö tälläkin hetkellä juokse seuraavan kvartaalin
tuottotavoitteiden perässä? Kaikkien pitää olla liikkeessä, kasvun ja
hyvinvoinnin nimissä.
Onko jatkuva talouskasvu edes mahdollista? Entä
jos kasvukapitalismi sisältääkin oman tuhonsa siemenen?
Luonnonvarojen kuuluminen jollekulle
omistajalle? Niinpä, siitähän olemme saaneet kokemusta esimerkiksi Talvivaarasta tai
kansainvälisten suuryritysten aiheuttamista ympäristötuhoista ympäri maailmaa.
***********************************************
Degrowth-ajattelun tarkoituksena on tuotannon
ja kulutuksen vähentäminen ja ympäristön suojeleminen.
Degrowth- ajattelun mukaan tarvitaan muutos vallitsevaan ajattelutapaan, jossa
- taloudella ja talouskasvuun pyrkimisellä on ylivalta yhteiskunnassa
- uskotaan, että talouskasvulla ratkaistaan kaikki ongelmat, kuten työttömyys ja epätasainen tulonjako
- ihminen ja luonto nähdään talouden kautta, välineinä ja talouskoneiston osina
- talouskasvu = hyvinvointi
- ihanteina ovat voitontavoittelu, rahan kerääminen, statuskilpailu, kulutuskeskeinen elämäntapa
- luonto ja ympäristö tuhoutuvat.
Maapallon luonnonvarat eivät riitä kuluttamisvauhtiimme, elämme koko ajan velaksi kuin tuhlaajapojat. Luontoa ei saa takaisin, kun se on kerran tuhottu..
torstai 5. syyskuuta 2013
Toisinnäkijän päiväkirja
Posti toi viikolla kirjan, jota voin todella lämpimästi suositella. Kaarina Davisin Toisinnäkijän päiväkirja kuvailee elävästi luonnonystävän iloja sekä niitä suruja, joita kokee nähdessään luontoa tuhottavan ja seuratessaan nykyihmisten (välillä) järjettömiltä tuntuvia elintapoja.
Davisin edellinen teos "Irti oravanpyörästä" on myöskin ehdoton klassikko. Kannattaa käydä kirjastossa taikka kirjaostoksilla.
maanantai 2. syyskuuta 2013
Kesän kosketus
Kesä on vielä läsnä. Luonto odottaa kulkijaa. Kuunnelkaa metsien kutsua ja metsänneitojen kuiskausta...
Murehditaan tulevaa talvea vasta lunta lapioidessa:)
Murehditaan tulevaa talvea vasta lunta lapioidessa:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
©
Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.