Tässä näkymiä Espoon rantaraitilta. Finnoon altaalta suunnistimme itään päin eli kohti Matinkylää ja Haukilahtea. Ei uskoisi, että olemme lähellä länsimetron työmaata ja tulevaa asuinaluetta, joka tulee ympäröimään Finnoon lintualtaan ja taatusti tuhoamaan koko alueen. Asutuksen laajeminen yleensä kuormittaa ympäristöä ja lopulta tuhoaa sen. Jos olette toista mieltä, niin pohtikaapa roskaantumista kaikkialla, ja erilaista häiriköintiä luonnossa...
Jisses sitä karkkipapereiden, valkosipulipatonkikääreiden, tupakka-askien, oluttölkkien ja muun scheissen määrää, jota olen korjannut pelkästään Nöykkiön ylä- ja ala-asteen lähistöltä. Nuorissa on tulevaisuus... Vai onko?
En valitettavasti kuulu länsimetron kannattajiin. Joka päivä työmatkallani saan katsoa, kuinka metron alta kaatuu jyristen luontoa. Viimeiset päivät olen saanut seurata, kuinka lähiluontoani, Sammalvuoren metsää, jyrätään alta pois metron kääntövarikon vuoksi.
Suurissa suunnitelmissa on kääntää kaikki kiveksi ja loppumattomiksi betonilähiöiksi. Se tekee kipeää. En usko siihen, että kaikkien ihmisten pitää kasaantua yhteen pääkaupunkiseudulle. Minä haluaisin pitää Suomen pienet kylät ja kaupungit elivoimaisina ja antaa ihmisten elää kotiseuduillaan.
Tämä kaveri oli aluksi keskellä hiekkatietä ja onnistuin väistämään sen, (ajoimme siis pyörällä). Luulin sitä aluksi muovikäärmeksi, mutta rantakäärmehän se oli. Kylmä saa oli ilmeisesti saanut sen lämmittelemään hiekkatielle, josta se onneksi siirtyi hra Karhun ja minun ihmetellessämme ja kuvaillessamme tien reunaan.