Älyttömät joululahjat -haaste

Kuvat Ylläkseltä


Pihakuiskaajan puutarhan Anneli haastoi minut mukaan "Älyttömät joululahjat" - haasteeseen, jossa ideana on keksia kolme joululahjatoivetta, jotka olisi ihana saada, mutta joita ei järjen nimessä tule  saamaan.

 Iso ja lämmin kiitos haasteesta:)

Joten:

Rakas joulupukki

Voisinko saada erämaakämpän Lapista, huvilan Hangosta  ja  loppuelämän kestävän palkallisen vapaan kirjoittamista ja valokuvaamista varten.

Voisitko pyytää jotakin (tai mieluiten useampaa) supertunnettua Hollywoodin elokuvatuottajaa soittamaan minulle ja tarjoamaan mahdollisuutta tehdä käsikirjoitukset useampaan jännitys- ja kauhuelokuvaan.

Ja voisitko vielä korjata yhden luontoäidin pikku lipsahduksista. Eli antaisit minulle kärsivälliset ja kaikenkestävät hermot ja mielenlaadun. Etten aina mesoaisi ja meluaisi kuten sata italiaista oopperadiivaa ja vetäisi carambaa.  Että hermoni kiihtyisivät nollasta sataan  ikivanhan nelitahti Wartburgin vauhdilla, eikä niinkuin nykyisin, Ferrari Testarossan vauhdilla.

Tosin, en halua olla ahne eli  jos  toteutat kaksi ensimmäistä toivetta, niin ei tuon kolmannen kanssa ole sitten niin väliä.

Mä lupaan olla sitten tosi kiltti. Lupaan jopa kammata tukkani, meikata, pistää kireän klänningin päälle ja huikean korkeat korot jalkaani kun käyn sitten pokkaamassa parhaimman käsikirjoituksen Oscarin. Tosin voisinko sittenkin pistää jalkaani mun rakkaat Niken lenkkarit? Hollywoodissahan saa olla silleen taiteellisen boheemi meikän tapaan, vaikka punaista mattoa pitkin kulkeekin.

Okei?

T. Sussi

Reissumuistoja

Jatkuva vesisade on pitänyt minut poissa kameran luota. Hyvä hetki siis kaivaa kuva-arkistoja. Nämä ovat viime kesän reissulta

Aakenuksen rinteiltä otettua

Oloksen tuulimyllyt näkyvät alakuvassa. 

Kukaksella otettuja kuvia

Haaveissa on viettää  joskus Lapissa pidempi jakso, kokea kokonaisuudessaan Lapin ruska ja kaamos. 

 Päinvastoin kuin useimpia, minua ei hämärä tai pimeä häiritse. Minua harmittaa se kaikki tämän vuodenajan häsä ja härdeli . Pimeä aika olisi juuri sopivaa aikaa hiljentyä ja rauhoittua. Pohdiskella.  Mutta mitä tekee useimmat? Työpaikoilla otetaan loppukiri, kotona ja kaupoissa hösätään joulua.

Kaamosajalla on  oma sanomansa. Pysähdy. Älä sure pimeyttä, vaan löydä hämärän eri värisävyt. Avaa mielesi  hiljaisuudelle ja rauhalle.   

 

Tunturimaisemaa

Nämä kuvat kertovat, miksi meitsi päätyy Lapin reissulle. Kuvat on otettu  Kukastunturilta.  Itse Kukas on Ylläksen alueen toiseksi matalin,  mutta sieltä  avautuu hulppeat tunturinäkymät,  ne ovat "livenä" vielä mahtavimmat kuin kuvissa.

Itse Ylläksen alue herätti meikässä ristiriitaisia tunteita. Sitten ensimmäisen käynnin (vuosia sitten) Äkäslompolon/ Ylläksen alueelle on noussut mökkikylää huimaa vauhtia. Tuli oma kotikaupunki Espoo vahvasti mieleen, Espoossa  kun ei jätetä  ainuttakaan metsää  tai niittyä rauhaan, kehitys ja kasvu jyräävät. Siinä menossa viherpiiperöiden ruikutuksia luontoarvoista tai asukasviihtyydestä ei huomioida.

Ennen Ylläksellä pääsi suoraan luontoon, nyt on  käveltävä useampi kilometri rauhan ääreen. Itse Yllästunturi taas, se on raiskattu laskettelurinteineen. Ymmärrän täydellisesti, että matkailu on tärkeä alueen työllistäjä.  ja että ajatuksena on keskittää luonnon kulutus  tietyille alueille, ja jättää muut alueet rauhaan.

Mutta silti, mesosin taas pitkään herra Karhulle,  että pitäisikö luopua tästäkin  tekemästämme matkailusta.

En tiedä...

Varkaankuru

Varkaankuru on yksi näyttävimmistä Ylläksen paikoista. Tai ehkä pitäisi sanoa, että oli, sillä Luontokeskus Kellokkaan rakentaminen on lisännyt paikkaan kohdistuvaa turistipainetta. Silmään pisti heti esimerkiksi luontoon heitetyt lastenmehutölkit.  Pitkospuut olivat kurussa aikaisemminkin, mutta ennen keskusta näin hiljaisemmalla osuudella esimerkiksi peukaloisia, nyt silmiin osui vain yksinäinen punatulkku. Linnut ovat selvästi häipyneet rauhallisimpiin maisemiin.

Yleensäkin roskaaminen oli lisääntynyt. Samat karkkikääreet, mehu- ja oluttölkit sekä tupakka-askit kuin pääkaupunkiseudun katujen varsissa ja kauppojen ympäristössä ovat löytämässä tiensä Lapin luontoon.

Kuulostan varmasti kauhealta, mutta alan suhtautua kielteisesti luontokeskuksiin, koska ne saavat paikalle väkeä, joiden oikea paikka olisi lomalla pikemminkin jossakin elämyskeskuksessa  tai huvipuistossa.

Luonnossa ollaan  paikalla sitä arvostavina vieraina ja käyttäydytään sen mukaisesti. Ei ole se ole paikka, jossa saa tehdä mitä huvittaa.

Lapin taivas

Oletteko valmiit usemman postauksen kestävälle kuvamatkalle?

Lapissa tuntuu kuin taivas ja pilvet olisivat lähempänä kuin etelässä. Taivaan kaareutumisen erotti selvästi.

Vanhojen uskomusten mukaan kaaren loppupäässä odottaa lintukoto, jonne linnut muuttavat talveksi...

Kuvat Pallastunturilta, Pyhäjoelta sekä Äkäslompolojärveltä.

Blogiarvonnassa oli mukana todella moni, kiitos kaikille.  Runsaan osanoton vuoksi laitoin vielä yhden Uhrilehto -kirjan mukaan arvontaan.

Herra Harmaakarhun tassu tarttui seuraaviin

Scilla ja  Hahtuvan heijastuksen Nina  saavat molemmat oman Uhrilehdon.

Marikkia odottaa Romuromanttinen sisustuskirja.

Otatteko yhteyttä: sussi.karlsson@pp.inet.fi

Tipistä Lapin kaipuuseen

Pihavarpusten seurassa hengaili lauantaina pari viherpeippoa ja yksi erikoisempi tipi, jollaista en ole ennen luonnossa nähnytkään. Tämä kaveri on käsittääkseni järripeipponaaras talvipuvussa (viisaammat korjatkoon, jos olen väärässä). Kuva on suurennettu.

Minuun on iskenyt ihan sietämätön Lapin kaipuu, varmaankin siitä syytä, että olen tutkinut Lapin aiheisia tietokirjoja taustamateriaaliksi kässäriäni varten.  Minulla on työn alla kaksi käsikirjoitusta, mikä on oikein näppärä tapa ns. "maalata itsensä nurkkaan." Nyt saa itse vuoden loppuun asetetut deadlinet siirtyä paljon edemmäksi...

Alla vanhoja muisteluita Lapista, nyt Ylläksellä on kelikameroiden mukaan lunta.  Minulle kelpaisi  hiljainen kaamos. Minua ei harmita pimeys edes täällä etelärannikolla.  Minusta hämärä, taivas ja maa yhdistyvät ja sulautuvat toisiinsa harmaan ja tumman kauniiksi eri sävyiksi. Ne löytää, kun katsoo tarkkaan ja hiljentyen.

 

Ylläkseltä

Tässä vielä kuvia Lapin matkalta ja sen pääkohteestä, Ylläkseltä:


Alas Ylläksen rinnettä (bloginpitäjä siellä alas mennessään mutisee kommentteja miehen reittivalinnasta)



Edelleen Ylläkseltä



Varkaankuru on rehevä ja kaunis paikka. Erittäin suosittu turistikohde. Hiljainen kulkija saattaa nähdä täällä paljon lintuja, siellä olen nähnyt mm. peukaloisen ja pohjantikan.



Varkaankurun pitkospuita




Lapissa on ollut selvästi kuivaa, yksi puronuomista
oli kuivunut, aikaisemmin tässä on aina ollut vettä



Tätä kannattaa katso tarkasti, kuukkeli kuvassa




Miehellä oli mukanaan 29-tuuman "maasturinsa"

Arkistosta: tuntureilta

Edellisen postaukseni kommenteissa oli juttua Lapin matkoista, tässä kesäkuvia Ylläksen ja Pallaksen ympäristöiltä. Alin kuva on Enontekiön kunnasta melko läheltä Norjan rajaa, siellä on luonnonnähtävyys, hiekkadyynit.

Suokaa anteeksi kuvien huono laatu, kuvat on otettu kännykkäkameralla ja pokkarilla, varsinkin juostessa ei mielellään kanna mukanaan paljoakaan ylimääräistä. Parissa kuvassa näkyy muuten pienenä hahmona itse bloginpitäjä. Ja porokin siellä näkyy.