Reissumuistoja

Jatkuva vesisade on pitänyt minut poissa kameran luota. Hyvä hetki siis kaivaa kuva-arkistoja. Nämä ovat viime kesän reissulta

Aakenuksen rinteiltä otettua

Oloksen tuulimyllyt näkyvät alakuvassa. 

Kukaksella otettuja kuvia

Haaveissa on viettää  joskus Lapissa pidempi jakso, kokea kokonaisuudessaan Lapin ruska ja kaamos. 

 Päinvastoin kuin useimpia, minua ei hämärä tai pimeä häiritse. Minua harmittaa se kaikki tämän vuodenajan häsä ja härdeli . Pimeä aika olisi juuri sopivaa aikaa hiljentyä ja rauhoittua. Pohdiskella.  Mutta mitä tekee useimmat? Työpaikoilla otetaan loppukiri, kotona ja kaupoissa hösätään joulua.

Kaamosajalla on  oma sanomansa. Pysähdy. Älä sure pimeyttä, vaan löydä hämärän eri värisävyt. Avaa mielesi  hiljaisuudelle ja rauhalle.   

 

Villi luontopuutarha

kukkii. Voi ihanuus tätä aikaa!

Tämä  narsissi oli yllätys,  jonka unohdin istuttaneeni. Tuoksu on uskomattoman hurmaava. Tulppaanit peesaa...

Tämäkin yllätti, olin täysin unohtanut näitäkin istuttaneeni, odotan  innolla näiden kukintaa...

Perunat ovat jo taimella, samoin punasipulit ovat lähteneet kasvuun. Tomaatintaimenia  olen istuttanut  kaksi, lisää  on suunnitteilla... Yrteistä sain jo poimia rakuunaa ja lipstikkaa.

Näiden keskellä aina muistaa, mistä löytyy hyvä elämä:) Jeps, se ei löydy shoppailusta, kauppakeskusten häärinästä, kiiireisestä työelämästä, vaan aivan muualta,.. Puutarhasta ja luonnosta:)

Tavarataivas vaiko tavaran taivas?

Kuvat ovat viime sunnuntailta Hangon Tullirannasta.

Olen viime ajat joutunut läpikäymään isäni tavaroita. Paitsi, että se on henkisesti raskasta,  on se myös  muutoin työlästä.  Sota-ajan lapsena isäni oli kokenut, minkälaista  on pula ja puute. Niinpä hän ei vanhempanakaan (nalkutuksestani huolimatta) raaskinut heittää mitään pois. Hän säästi risat tietokoneet ja muut hajonneet sähkölaitteet (jos joskus sattuisi tarvitsemaan varaosia), puhkikuluneet vaatteet, margariinirasiat, viilipurkit  jne jne... Innokkaana kilpa-ammunnan harrastajana hän voitti lukuisia palkintoja. Niinpä pelkästään palkintomitaleita on matkalaukullinen (en yhtään liioittele) sekä erilaista vaasia ja muuta lasiesinettä parisen sataa.

Olen itse viime vuodet pyrkinyt elämään niin, etten kiinny turhaan tavaraan, joten en ole vuokraamassa varastoa, johon roudata kaikki säilöön, niin kuin nykyisin monella on tapana. Käyn tavarat läpi, ja pistän niitä eteenpäin suvussa, kierrätykseen... Kaiken romun olen joutunut toimittamaan kaatopaikalle joko itse tai palkkaamalla  firman  niitä kuskaamaan.  Pelkät jätemaksut ja firmojen palkkiot ovat 500 euron paikkeilla, todennäköisesti  ylikin. Kellari on vielä läpikäymättä, ja se on tupaten täysi.

 Hesarissa oli juttu, jossa osuvasti todettiin, ettei turhan tavaran perkaamista pitäisi jättää surun keskellä oleville omaisille, vaan se pitäisi tehdä itse omana elinaikanaan.

 Katse ympärille ja käsi sydämelle,  hyvät ystävät. Asutko tavarataivaassa vaiko tavaran taivaassa?

Downshiftauksesta

Sunnuntain 16.11.2014 Helsingin Sanomissa oli juttu, ”Alas downshiftaus, nyt upliftataan” joka sai minut (jälleen) pohtimaan, mistä käsitykset downshiftauksesta oikein syntyvät. 

Downshiftaajat tuntuvat monille olevan taivaanrantaan eksyneitä vaeltajia, jotka rintamakarkureina jättävät rahoituskriisissä painiskelevan hyvinvointiyhteiskunnan pulaan. Tarvitsemmehan työtä paiskivia veronmaksajia, lisää kulutusta, emme elämän leppoistamista. Vai tarvitsemmeko?

Palaamme aina peruskysymyksiin:

Onko jatkuva talouskasvu mahdollista? Ratkaistaanko talouskasvulla kaikki ongelmat, kuten työttömyys ja epätasainen tulonjako? 

Onko luonnon ja ympäristön tuhoutuminen hyväksyttävää?

Mitä on hyvinvointi? Onko kulutusyhteiskunta hyvinvointia?

Onko ihmisen ainoa tehtävä ja elämänsisältö tehdä työtä ja ostaa turhia tavaroita?

Downshiftaaja on ihminen, joka pohtinut näitä kysymyksiä, ja on löytänyt niihin vastauksensa.

 ************************

Kirjoja, joita voin suositella pohdiskeleville:

Kaarina Davis, irti oravanpyörästä.

Pasi Havia, Ville Lappalainen, Antti Rinta-Loppi, erilainen ote omaan talouteen. Vapaus, onni ja hyvä elämä. 

Päivi ja Santeri Kannisto, vapaana elämisen taito.

Pääsiäistä ilmassa?

Herra Harmaakarhu onnistui nappaamaan kuvia ilmeisestä pääsiäispupusta:) Tämä samainen kaveri syö aina keväällä minun krookukseni ja vähän muutakin siinä sivussa. Viime yönä pupu oli keskittynyt puutarhuroimaan lyhentämällä ruusuja. Meillä on selviä oppierimielisyyksiä, minusta ruusut leikataan myöhemmin keväällä...

Asiasta toiseen: talouselämän kirjaesittelyistä pisti silmään Leila Simosen "Polulta poikkeamisen taito." Se on kertomus kirjoittajan matkasta downshiftaajaksi ja yksityisyrittäjäksi. Simonen kertoo tulleensa vaatimattoman elämän paluumuuttajaksi. Pistin kirjan tilaukseen kirjastosta. Lupaan kertoa vaikutelmia heti, kun olen kirjan saanut ja lukenut.


Iloista viikkoa:)