Olen viime ajat joutunut läpikäymään isäni tavaroita. Paitsi, että se on henkisesti raskasta, on se myös muutoin työlästä. Sota-ajan lapsena isäni oli kokenut, minkälaista on pula ja puute. Niinpä hän ei vanhempanakaan (nalkutuksestani huolimatta) raaskinut heittää mitään pois. Hän säästi risat tietokoneet ja muut hajonneet sähkölaitteet (jos joskus sattuisi tarvitsemaan varaosia), puhkikuluneet vaatteet, margariinirasiat, viilipurkit jne jne... Innokkaana kilpa-ammunnan harrastajana hän voitti lukuisia palkintoja. Niinpä pelkästään palkintomitaleita on matkalaukullinen (en yhtään liioittele) sekä erilaista vaasia ja muuta lasiesinettä parisen sataa.
Olen itse viime vuodet pyrkinyt elämään niin, etten kiinny turhaan tavaraan, joten en ole vuokraamassa varastoa, johon roudata kaikki säilöön, niin kuin nykyisin monella on tapana. Käyn tavarat läpi, ja pistän niitä eteenpäin suvussa, kierrätykseen... Kaiken romun olen joutunut toimittamaan kaatopaikalle joko itse tai palkkaamalla firman niitä kuskaamaan. Pelkät jätemaksut ja firmojen palkkiot ovat 500 euron paikkeilla, todennäköisesti ylikin. Kellari on vielä läpikäymättä, ja se on tupaten täysi.
Hesarissa oli juttu, jossa osuvasti todettiin, ettei turhan tavaran perkaamista pitäisi jättää surun keskellä oleville omaisille, vaan se pitäisi tehdä itse omana elinaikanaan.
Katse ympärille ja käsi sydämelle, hyvät ystävät. Asutko tavarataivaassa vaiko tavaran taivaassa?
Hienot kuvat, etenkin tuo ensimmäinen kolahti...
VastaaPoistaJuuri tätä olemme alkaneet mieheni kanssa ajattelemaan ja tänä kesänä on pihavaraston vuoro joutua tarkkaan syyniin.
Monet muutot ovat kyllä jo tavarataivasta pienentänyt, mutta monenlaista turhaketta on vielä jälellä...
Sirpa kiitos:)
PoistaVähin erin hommaa kannattaakin tehdä, kertarysäyksellä niin kuin minulla nyt, on homma aikamoinen
Ajatuksia herättävä postaus!! Omia tavaroitaan olisikin ihan helppo raivata, mutta kun perheessä asuu muitakin, törmään aina valtavaan vastarintaan kun vain ehdotankin raivaamista:( Olet aina vaan laittamassa toisten tavaroita roskikseen... Siitä sitten tuskastuneena otan aina jätesäkin ja alan heitellä omia tavaroita roskikseen:) Viimeksi siivosin vitriiniä rankalla kädellä ja olen sittemmin katunut yhden Iittalan Kivituikun roskiin heittämistä;D
VastaaPoistaVoimia raivaukseen sinulle<3
Kiitos Minna:) Joskus sitä innostuu liikaakin:)
PoistaJoo, taitaisi oola melkoinen urakka meidänkin lapsilla. Monta kuormaa on kyllä kierrätyskeskukseen aina muuttojen yhteydessä viety. Helposti kertyy nurkat täyteen. Tsemppiä urakkaan, Sussi!
VastaaPoistaKiitos satu:)
PoistaHyvin sanottu - kyllä olemme itse vastuussa hamstraamistamme tavaroista, eli pitäkäämme ne minimissä! Paljon tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos Pilvi:) Tämä kokemus pistää minutkin entistä harkitsevammaksi tavaran kanssa.
PoistaIhan kesä ekoissa kuvissa. Biitsitä puuttuvat vain auringon palvojat!
VastaaPoistaTuntuu, että nyt on meineillään sellainen tavarankarsimiskausi ihmisillä. Ainakin töissä porukka puhuu kyllästyneensä kaikkeen romuun. Itsekin hävitän aika ankaralla kädellä kamaa. Enkä kauheasti ostakaan uutta tavaraa. No, tää on nyt tätä, muutaman vuoden päästä voi olla toisin!
Toisen ihmisen tavaroiden raivaaminen on vaikeaa, varsinkin kun kyseessä on läheinen. Mutta se, mikä on ollut tärkeää toiselle, ei välttämättä ole merkityksellistä itselle. Kaikkea vaan ei voi säilyttää! Olen itse joutunut muutamaan, poismenneen ihmisen kodin siivoukseen mukaan. Olen aivan samaa mieltä siitä, että pitäisi elinaikanaan hävittää mahdollisimman paljon kamaa. Ettei ne jää muiden siivottaviksi!
Olen huomaanut saman ilmiön. Ehkä tavaraa on hyvinvoivassa maailmassamme niin paljon, että se tuo jo kaaoksen tunteen. Itse yritän välttää kiintymyssuhdetta tavaraan, etten ostele turhaa.
PoistaHienot kuvat kyllä sitä tavaraa kertyy voimia sinulle:)
VastaaPoistakiitos Ritva:)
PoistaGreat post and opinions, Sussi!
VastaaPoistaHugs
JetteMajken
Thank you Jette:)
PoistaIhanat rantakuvat, tykkään kolmosesta, sen utuisuudesta.
VastaaPoistaEdelleen voimia kaikkeen!
Vanhempani elävät vielä ja äiti on aloittanut "perkaamisen", ettei meille lapsille sitten jäisi niin paljon selvitettävää.
Kiitos Marliska:) minä pidän myös utuisuudesta
PoistaPuhut asiaa. Jokaisen olisi hyödyllistä käydä omat tavaransa läpi jo eläessään, mieluummin ihan säännöllisesti. Useamman henkilön taloudessa on vaikeaa tehdä tavaroiden karsimista, koska mielipiteet saattavat mennä ristiin. Tavaraan kiihtymistä pitäisi miettiä syvemmin. Miksi joku roju merkitsee niin paljon? Eikö olisi parempi välittää ihmisistä aidosti heidän eläessään, eikä muistella jonkun tavaran kautta kuoleman jälkeen. Ihmettelee myös, miksi jätteiden hävityksestä ja aidosta kierrätyksestä on tehty niin kallista ja käytännössä hankalaa. Sitten niitä kärrätään luontoon, kun ei haluta nähdä yhtään vaivaa.
VastaaPoistaKiitos between:) Luontoon heiteyistä romuista tosiaan näkee sen ,että kierrätys vaatii joko rahaa ja pakettiauton tai ainakin rahaa. Moni päätyykin sitten huonoon ratkaisuun.
PoistaIhanat kuvat! Kyllähän sitä tavaraa kertyy, vaikka mekin on muutettu noin kymmenen vuoden välein ja samalla aika rankalla kädellä joka kerta viety tavaraa kierrätyskeskukselle, mutta kummasti varastot ja kaapit täyttyy, pitää tehdä taas kevät tyhjennys;-D
VastaaPoistaKiitos Tuitiina:) Tämän homman jälkeen harkitsen todella tarkkaa, mitä ostan. Yhtään en halua enää ylimääräistä
PoistaKauniit kuvat ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Tsemppiä ja voimia!
VastaaPoistaKiitos Johanna:)
PoistaKauniit merikuvat varsinkin ensimäinen kuva niin niin ihana Tsemppiä ja voimia !
VastaaPoistaKiitos Irma:)
PoistaKuvasi ovat kauniit! Sait minut juuri lupaamaan, että pieni kotini ei täyty turhista tavaroista tulevaisuudessakaan. Autotallin ja pihavarastojen (2 kpl) kevätsiivous taitaa myös olla taas tänäkin keväänä paikallaan ;)
VastaaPoistaVoimia sinulle raskaaseen ja työlääseen urakkaan ♥
Kiitso Ansku:) Kiva kuulla!
PoistaYlimmät kuvat näyttävät niin kesäisiltä!
VastaaPoistaMeillä on tämä vaihe menossa! Nyt vasta uskallan sanoa itselleni etteivät muistot ole tavaroissa vaan ihan muualla.
Ja laitan vanhempieni jäämistöä pois, välillä tulee kyllä huono omatunto!
Enkä tarvitse sataa itse kutsuilta ostamiani muovikippoja jne.
Jaksamista tähän aherrukseen!
Kiitos Vikki:) Minulla säästyy muutama rakas esine ja esim valokuvat, ne tuovat muistoja:)
PoistaHienot kuvat!
VastaaPoistaOnneksi oma isäni oli innokas (joskus liiankin) luopumaan turhasta tavarasta ja olen perinyt häneltä tapani tehdä samoin, kyllä saa kyytiä kaikki käyttämättömät vaatteet ja romppeet. Onneksi nykyisin on niin hyviä paikkoja, mihin voi viedä lajitellut tavarat!
Tsemppiä ja jaksamista toivottelen!
Kiitos Anski:) Olet perinyt isältäsi hyvän ominaisuuden!
PoistaTässä on taas yksi hyvä syy vähän raivata. Voimia!
VastaaPoistakiitos keskeneräinen:)
PoistaOi, voi, meillä on tuo joskus edessä! Isä on koko ikänsä kerännyt tavaraa. Osa on jo museossamme esillä, mutta hirmuisesti on siivottavaa, kaikki varastot täynnä. Samoin anopilla, mitään ei voi heittää menemään. On sitä roinaa itelläkin, mutta ei onneksi niin paljon, kuin molempien kotona. Naapurissa on sellainen juttu, että vaimo siivoaa aina nurkkia silloin, kun mies on reissussa. Muuten ei onnistu, mies kaivaa aina säkit pohjia myöten ja tarkistaa, ettei vaan mitään tärkeää ole menossa roskiin!
VastaaPoistaToisille on todella vaikea luopua tavarasta. Siinä on sitten seuraavalla polvella hommia.
PoistaWonderful !
VastaaPoistaThank you:)
PoistaUpeat kuvat!
VastaaPoistaKirjoitat asiaa. Olen samassa tilanteessa, tyhjennän äitini asuntoa. Olen välillä pitänyt taukoja etten ole edes käynyt siellä, koska se on todella raskasta. "Projektini" on vielä pahasti kesken, mutta sen myötä olen päättänyt ettei omat lapseni joudu samaan tilanteeseen. Voimia sinulle!
Kiitos Ame:) Tiedän tunteesi, voimia myös sinulle!
PoistaSussi, I love these photos, they are magical. :)
VastaaPoistaThank you Linda:)
PoistaTunnelmallisia nuo sinisävykuvat.
VastaaPoistaJaksamista sinulle.
Anu
Kiitos Anu:)
PoistaKauniit kuvat! Tavaran haalinen on niin turhaa, mutta kyllä sitä vaan tahtoo kertyä. Me tehtiin pari vuotta sitten täydellinen tavaroiden läpikäynti ja poistettiin turhat, mutta nyt olisi varmaan aika tehdä taas tuo sama juttu.
VastaaPoistaPaljon voimia sinulle!♥
Kiitos Susanne:)
PoistaRaskas homma, voimia sinulle siihen!
VastaaPoistaKiitos Mari:)
PoistaTodella raskasta hommaa.
VastaaPoistaKiitos, pistää ajattelemaan omaa kotiani ja komeroiden tyhjentämistä.
kiitos Sylvi:)
PoistaOnpa merenrannalla jo melkein kesäisen näköistä, ei lumen hiventäkään enää.
VastaaPoistaTuttua tuo vanhemman kodin ja tavaroiden perkaaminen, samoin senaikaisen sukupolven tarve varastoida ja säilyttää kaikki mahdollinen tavara. Meille otettiin lava, johon meni osa tavarasta, osa kierrätettiin ja jaettiin. Itse olen muuttanut viime vuosina pariin otteeseen ja se on sopivasti karsinut tavaramäärää. Suosin myös kierrätystä, uutta en hevin osta.
Voimia edelleen sinulle. Toivottavasti kevät ja heräävä puutarhasi antavat sinulle iloa ja hyvää mieltä surun keskellä.
Kiitos Nainen kuvastimessa:) Minullakin tämä perkaaminen saa entistä enemmän olemaan harkitsevainen tavaroiden hankkimisessa.
PoistaIhania kuvia! Minä olen myös tavaroiden karsija, inhoan ylimääräistä sälää. :)
VastaaPoistaVoimia sinulle!
kiitos Scilla:)
PoistaHangon ranta- ja merikuviin viehätyin. Voin kuvitella väenpaljoutta tuolla biitsillä. Kesän se tuo jo nyt mieleen.
VastaaPoistaMutta tuo tavarajuttu. Suuhteemme tavaraan ja sen keräämisen ynnä pois heittämiseen on niin erilaista. Samat asiat olen läpikäynyt, mitä sinä nyt oman isäsi jäämistön kanssa. Ei se ole helppoa millään lailla. Toivon voimaa sinulle siihen työhön.
Itse olen tullut tulokseen, että tavaraa en ala kerätä enää. Oma muutto kolme vuotta sitten 30 vuoden asumisen jälkeen oli rankka juttu. Tavaraa piti heittää paljon pois.
Kiitos Aimarii:) Sama juttu minulla, tavaraa en kerää
PoistaHienot kuvat tosiaan!
VastaaPoistaKyllä on koettu täälläkin äidin tavaroiden läpikäyminen, tyhjiä viilipurkkejakin oli täysi jätesäkillinen. Ihmettelin, että miksi hän ei niitä mulle antanut taimien kasvatukseen aikoinaan?
Paljon siirsin vaan omalle vintille silloin, josta vähitellen karsin niitä kierrätykseen ja loput sitten muuton yhteydessä hävitettiin. Vielä nytkin on joitain esim. keittiötavaroita, mitä "palvon" lähes pyhäinjäännöksenä. Esim sähkövatkain toimii vielä ja pyykinpesukone, varmaan 30 vuotta kestänyt :)
Kyllä sitä kaikenlaista tavaraa on sitten itsekin keräillyt. Kyllä olisi aika taas muuttaa ja saada karsittua liikoja tavaroita. Voimia sulle!
Kiitos Emilie:) Ennen koneet olivat paljon kestävimpiä, kunpa vieläkin tehtäisiin sellaisia. Nykyisin pesukoneetkaan eivät kestä 10 vuotta.
PoistaUpeat kuvat, suuren veden rauha...jäin niitä katsomaan...
VastaaPoistaRakkaan poisnukkuneen omaisuuden läpikäyminen on aika monivivahteista, täynnä muistoja, täynnä rakkautta, täynnä yllätyksiä, helppoa se ei ole koskaan. Toivon että saisin omat nurkat seulottua...sitä on tullut siirrettyä ja siirrettyä, sitkun-aikaan...
Kiitos Saila:) Sitkun-aika onkin se paha aika, johon tulee helposti turvauduttua.
PoistaKauniit kuvat!
VastaaPoistaRakkaan jo täältä lähteneen vaatteiden ja tavaroiden läpikäyminen on vaikeaa työtä. Ystävättäreni joutui jättämään meidät 2,5 vuotta sitten, mutta hänen miehensä ei ole vieläkään suostunut poistamaan hänen tavaroitaan tai vaatteitaan heidän kodistaan. Olemme koettaneet varovasti puhua asiasta, mutta vaikeaa on sekin.
Tuota tavaran määrää pohdin varsinkin appeni kohdalla, sillä hänkin on sodan kokenut ihminen, joka säästää kaiken. Olen käynyt hänen varastossaan ja voihan voih! Joukossa on toki aarteitakin, vanhaa ja kaunista tavaraa. Anoppini on jo viimeiset 10 vuotta siirtänyt parempia tavaroitaan ja huonekalujaan meille - hän on sellainen realistinen suunnittelija :) Voimia vain edelleen sinulle <3
Kiitos Marianna:) Ymmärrän ystävättäresi miestä, tavaroiden kanssa joutuu läpikäymään voimakkaita tunteita. Luopuminen ei helppoa, vaikka kaikista tärkein eli muistot jäävät tavaroidenkin jälkeen.
PoistaObrigada Marie:)
VastaaPoistaKiitos Ma-te:)
VastaaPoistaHyvin sanottu tuo Hesarin juttu. Surussa on riittävästi työtä. Olen kyllä kuullut monelta muultakin tuosta kamojen perkaamisesta vanhempien kuoltua. Meillä on iso talo, joten tavaraa mahtuu huomaamatta. Tavallaan onni on se, että tilaan nähden meillä on naurettavan vähän säilytystilaa. Se taas ajaa siihen, että kierrätän, annan, lahjoitan ja myyn monta kertaa vuodessa kamaa. Silti sitä lapsiperhessä kertyy.
VastaaPoistaVoimia! Luopuminen ei varmasti ole helppoa vaikka oikein teetkin.
Kiitos Kati:) Vähäinen säilytystila on hyvä juttu, ei koskaan pääse kertymään liikaa
PoistaSussi on hyvin surullinen eroon muistoja vanhemmille. Kun vanhempani kuolivat, talo myytiin. Toin muutama vähän matkamuistoja .... Ihmiset ovat monien keräilijöiden asioita tai pitää käyttämättömät.
VastaaPoistaBesos.
Totta. Kiitos Laura:)
PoistaSe ON raskas ja surulinen työ käydä jäämistöä läpi.
VastaaPoistaMinusta tuntuu että nyt eräänlainen buumi tyhjentää omia huusholleja, ei aina sen takia ettei jälkeenjääneillä olisi siinä käsissä turhaa tavaraa, vaan ihan itsen takia. Nyt kun ikää alkaa olla, eikä tarvitsisi niitä kaikkia IHANIA kamoja, pitäisi alkaa kierrättää, mutta … Eritoten ainakin paperit pitäisi itse käydä läpi.
Voimia sinulle.
Kiitos Orvokki:) Olen kanssa huomannut, että nyt on buumi hankkiutua eroon turhasta. Hyvä niin. Varsinkin jos tilalle ei hanki uutta.
PoistaTuttu tilanne: mieheni isän kuoltua oli omakotitalon tyhjennys juuri samanlaista puuhaa kuin kuvailit. Siitä viisastuneena on itse käynyt tavaroitani läpi ja heittänyt pois kaikkea turhaa.
VastaaPoistaTämän kokemuksen myötä olen kanssa itsekin entistä tarkempi tavaran kanssa. Enkä tule tekemään yhtään turhaa tai harkitsematonta hankintaa.
PoistaIhanat rantahietikkokuvat, vau ! Ekasta tulee jopa ihan kesäinen fiilis.
VastaaPoistaOlen miettinyt tuota samaa.... ja olenkin jo poistanut paljon tavaroita, joita ei tule käytettyä. Tässä ajassa on kummallista se, että uutta tavaraa tulee koko ajan, vaikkei mitään ostaisi. Eli tavaroitten läpikäynti on jatkuvaa. Ja niinhän se kuuluisi ollakin, ainakin fengshuin mukaan.
Oikein paljon voimia sinulle !
Toivottavasti nähdään messuilla. Olen menossa sinne torstaina ja ehkä lauantaina.
Kiitos SariW:)Toivottavasti tosiaan nähdään. Olen bloggaajapassilla ja olen ajatellut kanssa torstaita, ehkä myös toista päivää.
PoistaVau,että on hienot kuvat,veden liplatusta pääsit kuuntelee,täällä on jäässä vielä järvet :(,mut lumi alkaa pikkuhiljaa vähenee,toki toisin paikoin on runsaasti vielä :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä,jotta turha tavara pois kokonaan,ei ole mitään niin inhottavaa ku siivota kauheesta tavara määrästä paikkoja,jotta soppii liikkuu,minä en suosi yhtään ylimääräisiä tavaroita,kunhan lojuvat turhan panttina nurkissa :(
Kiitos Tansku:) Hangossa on ollut tänä vuonna tosi leuto talvi.
PoistaHienot kuvat. Tavaroiden läpikäynti voi toiselle olla surutyön tekemistä. Näin oli äidilleni, kun isäni kuoli vuosi sitten. Voimia sinulle! Olen samaa mieltä, että haalimme tavaraa ympärillemme ihan liikaa! Olenkin laittanut omia varastossa lojuvia tavaroita muuton yhteydessä kierrätykseen ja kirpputorille. Nyrkkisääntönä olen pitänyt, että mitä en ole vuoteen tarvinnut, niin en tarvitse sitä jatkossakaan.
VastaaPoistakiitos Maarit:) Läpikäyminen oli varmasti hyvää surutyön tekemistä, ellei kaiken kanssa olisi niin kovin kiire ja vähän aikaa.
PoistaTalvesta ei ole tietoakaan kuvissasi. Kauniita rantamaisemia.
VastaaPoistaMuuttojen yhteydessä tulee pakosti inventoitua tavaramäärää, mutta jotenkin ne taas alkavat lisääntyä. Luin äskettäin vanhemmasta pariskunnasta, joka aikataulutti tavaroiden poistoa asettamalla herätyskelloon tunnin ajan päivässä tavaroiden inventointiin. Sinä aikana ei tehty muuta, vaan keskityttiin tavaroiden käsittelyyn.
Kiitos Seita:) Luin saman jutun, keskittyminen yhteen asiaan kerralla tuo tuloksia.
PoistaMeillä monet tavarat ja kirjat ja niiden haaliminen liittyvät harrastuksiin tms. tai sitten niihin sisältyy jokin tunne esim. "mummin vanha, isältä saatu..". Vaikka en haluaisi myöntää, on meillekin kertynyt tavaraa paljon.
VastaaPoistaEnsimmäinen kotini oli ihana vaatimaton lähiön vuokrakaksio avokeittiöllä. Vuosi meni ilman televisiota ja muutakin tavaraa oli vähän. Sitä kotia joskus muistelen pienellä haikeudella, mutta en silti vaihtaisi nykyistä maalaiskotiani mihinkään :) - osasta tavaroita voisi luopua. Olet varmaan nähnyt "Tavarataivas" -elokuvan? Se on hyvä :).
Tiedän elokuvan, olen samaa mieltä:)
PoistaBom dia, o desaparecimento dos pais trás-nos a dor, é natural que guardemos pertences deles que também são nossos pelo grande sentimento e historia que representam, foi o meu caso, guardei e mantenho guardado os pertences, porque também é o meu passado, faço-o porque vivo com os pés na terra.
VastaaPoistaAG
AG, I understand you point, past is part of us
PoistaVoi kaunis Hanko!
VastaaPoistaTavaraa kyllä maailmassa piisaa ja omissa nurkissa yleensä hieman liikaakin!
Lähetän tuulen mukana ripauksen mimosan tuoksua täältä Mantelilaaksosta!
Kiitos, mimosa tuoksuu ihanalle!
PoistaHeip, niistä revontulista... Kuulin, että niitä pitäisi näkyä myös tänä iltana. Toivottavasti näkyy teillä päin!
VastaaPoistaKiitos Ninnu:) Tähyilin eilen taivalle, muttei onnistanut. Onneksi olen nähnyt niitä täällä etelässä pari kertaa aikaisemmin. Ehkä sitten vielä tulevaisuudessa
PoistaVoi miten kauniita kuvia!
VastaaPoistaJäämistön läpikäyminen on todella raskasta, mutta sillä voi olla myös tärkeä ja arvokas sijansa surutyössä. Lähipiirissäni on käyty myös näitä vaiheita läpi varsinkin viime vuosina ja on tullut mietittyä, mistä tahdon itse pitää kiinni. En tahdo kerätä varastoja ja turha tavarapaljous ahdistaa, mutta toki muistona on joitakin yksittäisiä esineitä. Sydämessä ne rakkaimmat muistot kuitenkin ovat, eivät tavarassa. Sekin on vain tullut todettua, miten raadollisia piirteitä jäämistön setviminen voi saada, miten jotkut jälkeläiset haalivat arvotavarat ja ovat valmiita riitelemään kipoista ja kupeista.
Huomaan mitä vanhemmaksi tulen sen selkeämpää ja pelkistetympää tahdon kotopesässäkin olevan ja hankinnat teen todella harkiten.
Voimia sinulle Sussi♥
Kiitos Hannah:) Minä ainoana lapsena säästyn keskenäisiltä riidoilta, mutta työläs kokemus silti.
PoistaVoimia sinne sinulle!
VastaaPoistaMinä karsin tavaroita rankalla kädellä. Ostan harkiten ja jos en käytä laitan kiertoon.
Kiitos Taina:) Minäkin ostan harkiten.
PoistaOlá amiga,vim retribuir sua carinhosa visita ao meu cantinho.
VastaaPoistaFiquei feliz por seguir-me!!!
Obrigada,volte sempre e pegue o meu selinho de agradecimento!
Beijos Marie.
Obrigada, Marie!
PoistaBeautiful,,, so great pictures.
VastaaPoistaGood weekend.
thank you Marit:)
PoistaKatosikohan kommenttini jonnekin? Sitä vaan sanoin, että monta peräkärryllistä tässä lähtee kaatopaikalle ihmisten taivasteluista huolimatta : )
VastaaPoistaHyvä niin:)
PoistaKatosikohan kommenttini jonnekin? Sitä vaan sanoin, että monta peräkärryllistä tässä lähtee kaatopaikalle ihmisten taivasteluista huolimatta : )
VastaaPoistaKauniita kuvia!
VastaaPoistaMyönnän, että tavaraa on liikaa. Nyt olen jo lopettanut tavaran keräämisen ja ryhtynyt pikkuhiljaa karsimaan kaikkea säilöttyä. Pitkä projekti se tulee olemaan minun 'työvauhdillani'. Toisaalta tavarasta luopuminen on myös kovin vapauttavaa.
Kiitos Susanna:) Tärkeintä, että itse huomaa, ja lopettaa turhan keräämisen.
PoistaUsvaiset ulappa näkymät saavat mieleen outoa kaihoa. Ihanat kuvat!
VastaaPoistaKyllä taas veit sanat suustani. Minun vanhempani ovat olleet myös hamstraajia. Olen pikkuhiljaa saanut äitini suostuteltua karsimiseen, mutta vaikeaa tuntuu olevan. Kai tuo valtava 'romun' määrä tuo heille tietynlaista turvaa.
Mulla on jokin kutina siitä, että itse en taida olla semmoinen hamsteri ja aion kyllä perata kaiken hyvissä ajoin.
Hyvä aihe Sussi!
Kiitos Nina:)
Poista