Viimeinen kevät

Pian Espoon  kaupunki jyrää nämä maisemat puskutraktorilla. Puut kaadetaan ja  niitty katoaa, sillä  ns. "edistys ja kehitys" saapuvat.

 Yksi sana teille Espoon päättäjät: "HÄVETKÄÄ". Vaikka tämä koivikko ja niitty ovat teille vähäpätöisiä, on se meille asukkaille ainoa, mitä meillä  täällä on.


Aina yhtä ajankohtainen: Hectorin asfalttiprinssi.

Luettua: puutarhanhoitoa poropeukaloille

Tenttikirjojen lomassa olen piipahtanut pikaisesti myös muussa kirjamaailmassa. Merja Turusen ja Sirpa Ylösen kirjasta Puutarhanhoito poropeukaloille on ilmestynyt Innon kustantamana ensimmäinen pokkaripainos.

Turunen ja Ylönen esittelevät teoksessaan syötäviä kasveja ja koristekasveja ja antavat käytännöllisiä vinkkejä niiden kasvattamiseen ja hoitoon. Läpi käydään myös esimerkiksi tärkeimmät työkalut. Lukija perehdytetään puutarhanhoidon ongelmiin, kuten rikkaruohoihin, tuholaisiin ja kasvitauteihin. Kirjan nimi voisi yhtä hyvin olla puutarhanhoidon aakkoset taikka vaikka puutarhanhoidon perusteet, sillä teoksen ehdoton paras puoli on sen laajuus, selkeys ja havainnollisuus. Tekijät valottavat asiaa omien kokemusten ja esimerkkien kautta.

Kirja on jaoteltu kuuteen lukuun: alkutekijät, suunnittelu, syötävät kasvit, silmänilo, vastoinkäymisiä ja maanparannus.

Puutarhanhoitoa aloittelevan tai siitä haaveilevan kannalta tärkein luku on luku, jossa käydään lävitse puutarhan suunnittelu. Näin laillistettuna kiinteistönvälittäjänä soisin ja toivoisin, että varsinkin tiheästi asutuilla taajama-alueilla, kuten täällä Espoossa, jokainen rivitaloasuntoa taikka omakotitaloa ostava taikka niistä haaveileva lukisi tämän luvun useaan kertaan. Monta asunto/tonttikaupan jälkeistä murhetta estyisi ainakin näiltä osin.

Tässä otteita kirjan mainitusta luvusta:

uutta taloa rakentaessa: ”…Usein käy niin, että puutarhaa ryhdytään suunnittelemaan vasta kun talo on rakennettu... ”

”...Jos tontilla on puita, älä kaada heti kaikkia…"

Vanhassa pihassa: ”Ei kannata kaataa heti kaikkea, mikä kiusaa omaa silmää. Tärkein työ on siirtää kukkapenkit pois kivijalan vierestä…”

Kirjaa voi suositella aloittelevien puutarhureiden lisäksi myös muille, yksityiskohtaista tietoutta löytyy paljon, eli varmasti myös jotakin uutta kokeneemmalle tekijällekin.

Mitä jäin kaipaamaan näin luonnonystävänä, on vankempi tietous puutarhoista luonnon monimuotoisuuden edistäjänä.

Blogikamuista kirjan ovat arvioineet myös Between ja Riina.

Merja Turunen ja Sirpa Ylönen. Puutarhanhoito poropeukaloille. ensimmäinen pokkaripainos, 2017, Into. ISBN 978-952-264-776-4.

Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset.

Kevään ensimmäiset

Krookukset kukkivat vihdoin puutarhassa, kylmästä kelistä huolimatta.

Kevään aarre

Muutama vuosi sitten löysin näsiän taimenen Turun puutarhamessuilta. Ensimmäistä kertaa se on nupussa:)  Ensimmäiset vuodet olin huolissani sen selviämisestä, mutta nyt näyttää hyvältä:)

Muuten puutarhatyöt edistyvät hitaasti. Maanpinta on jäässä, joten hommat eivät edisty. Isoja lumihiutaleita satelee vähän väliä.

Rauhallista pääsiäistä

Kuvat  Helsingin kevätmessuilta

Takaisin jälleen

Meikällä venähti pikku tauko blogimaailmassa. Puutarhamessuilla ehdin pikaisesti käydä (kuvia myöhemmin), mutta muuten tuli puurrettua  opintojen parissa. Meillä oli ryhmätyönä oikeustapausharjoitus. Jos ei muuta, niin nyt voin vaikka luennoida rikosoikeuden osallisuusopista että esimerkiksi siitä, mitä eroa on varkaudella ja ryöstöllä, että niiden törkeysasteilla.

Mukavaa alkanutta viikkoa!