Mustikkahygge

Familonin kevätvärejä.  Vaalea sininen tulee...



Hyggeä a la Riku

Kylppäri, stailaamaton totuus

Kylppäriremppa näyttää nyt tältä. Vielä odotellaan sähkömiestä (valaisin, kiuas, pistorasia), putkimiestä (jotta saisimme lämmön, patteri ja lattialämmitys eivät toimi) sekä remppamiestä asentamaan vetimet ja alakaapin hyllylevyt putkiasennuksineen. Oranssit teipit, jotka näette, esittävät vetimien paikkaa. Joudun varmaankin asentamaan vetimet itse.  Remppamiesten lupaus "hoidamme sen ensi viikolla"  on hyvin venyvä aikakäsite, joka tarkoittaa jotakin ensi vuodesta täältä ikuisuuteen,  niin kuin rempoissa yleensä tapana on.

Koska lämmitys ei toimi, on kylppäri jäätävä kuin etelänapa. Meillä on tällä hetkellä sähköpatteri lämmittämässä (näkyy kuvassa), jotta saisimme edes pyykin kuivaksi.  Evakossa olon jäljiltä on monta säkkiä täynnä likapyykkiä.  Koko kodin sisääntulon edusta on täynnä rempparomua ja tarvikkeita. (Viemme ne pois ensi viikolla). Tosin olen aikoinaan kokenut putkiremontin, ja tämä on silkkaa leikkiä siihen verrattuna.   Olisi vain niin mukavaa päästä lopullisesti eroon koko rempasta.  Ehkä se tapahtuu ensi viikolla, D!

ja remontti jatkuu

Neljäs viikko pyörähtää käyntiin. Seinät ja lattia  on laatoitettu. Saumaukset puuttuvat, samoin katto, lisäksi kalusteasennukset, valaisin, saunan uudet lauteet, kiuas jne ... Mutta toivoa siis ilmeisesti on.

saumaukset puuttuvat, seiniin tulee valkoiset ja lattiaan harmaa. Laatat itse valittuja. Katosta tulee valkoinen (peittävä, ei kuultava). Olen itse maalannut puut saadakseni juuri sen väriset kuin haluan.

En ole ehtinyt tekemään yhtään mitään muuta kuin hoitamaan rempan järjestelyjä (tällä hetkellä minulla on meneillään kylppärin kaappien maalaus) ja arkipäivän puuhia, kuten esimerkiksi käymään pesutuvalla pyykillä (onneksi täällä on sellainen, ettei tarvitse nyrkkipyykkiä pestä tai käyttää pesulaa).  Josko parin viikon päästä pääsisi vihdoin tekemään jotakin muuta, esimerkiksi luontoon kuvaamaan tai sienestämään...

Ainut tyytyväinen taitaa olla Riku. Tässä lähistöllä on koirapuisto, josta se on saanut uusia kamuja.

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Blogiarvonta pikku paussin aikana

Kurre Bond on selvästi hakemassa blogilaisille kukkasia. Herra Bondin tunnistaa mustasta hännästä ja korvatupsuista.

Kuvissa vilahtaa työn alla ollut  maalaustyöni, Juvin Bellman-tuoli. Tässä  valmiina paikallaan.
Puuvahasin sen osmocolorin savenharmaalla. Alkuun suunnittelin helmenharmaata, mutta myyjä onnistui muuttamaan mieleni, D! Kosteana se näytti kyllä ruskealta, ja olin jo kauhuissani. Mutta lopputulos on hieno harmaa.

Vetäydyn nyt viikoksi blogitauolle tutkailemaan tulevan kirjani tapahtumapaikkoja.  Tarkoitus  on saada tietyistä paikkakuvauksista mahdollisimman totuudenmukaisia. Viime kesänähän tuli koluttua erittäin tarkasti Espoon Haukilahdenrantaa:)

Tauon ajaksi järjestetään hieman säpinää eli blogiarvonta.

Tarjolla on yksi kappale Hallan ykkösseikailua eli Uhrilehtoa (myynnissä oleva painos) sekä yksi kappale Romuromanttista sisustuskirjaa (Sari Sirkiä-Jarva ja Ilpo Kuparinen, Tammi).

Blogilandian perussäännöt eli kommentista yksi arpa, lukijoille kaksi ja linkistä kolme. Aikaa sunnuntaiseen 11.8. kello 24.00.

Mainitkaa kommentissa monellako arvalla olette mukana sekä oletteko mukana molempien kirjojen arvonnassa. Osa on jo varmasti Halla ykkösen lukenut, mutta ainahan toisen kappaleen voi antaa lahjaksi, D!

Hyvää viikonloppua ja tulevaa viikkoa kaikille!

Romuista tunnelmointia talvipalttoossa

Pimeän aikaan ihaillaan kynttilöitä hämärässä...

Herra Harmakarhu kommentoi kotoisia kynttilälyhtyjäni seuraavasti "kauheaa ruostunutta romurautaa kaikkialla." D! Kauneus on katsojan silmässä, niinhän sitä sanotaan.

Saa nähdä tuleeko kova talvi. Puutarha-apulaisilla on  talvipalttoot päällä ja mahdoton kiire. Kesällä poseerasivat kauniisti valokuvia varten,  nyt taas  kirjaimellisesti ilmassa sinkoaa jotakin ruskean harmaata. Eivät ole kuitenkaan liito-oravia, vaan ilmeisesti lento-oravia:)

Tässä  sentään ihmetellään Sussin luonnonmukaisessa kunnossa olevaa puutarhaa (lue haravoimatonta)

Värisävyjä

Tietyt värisävyt ovat mieleeni, olen varmasti useampaan kertaan maininnut, että pidän esimerkiksi paljon liilasta.

Olohuoneen ikkunalaudalle ostin korista punotut parvekelaatikot ja laitoin niihin syklaameja. Jonakin  päivänä täytyy hankkia vastaavanlaiset myös keittiön ikkunalle.

Keittiöön päätyi tälläinen kukka

Lomat on  pidetty ja huomenna alkaa arki. Syyskuu on muuten ihan mukavaa aikaa lomailla (niin kuin vuoden kaikki muutkin kuukaudet, D!).

Vaikealta tuntuu taas töihin raahautua, vaikka itse tiedänkin, että nyt on menossa minulla välivaihe, olen vielä vanhassa työpaikassani, mutta mieli on jo vakaasti suuntautunut kohti uusia ajatuksia ja uutta elämää sekä uudenlaisen työn hankkimista.

Hyvää sunnuntaita ja tulevaa viikkoa kaikille!

Lisää kesävieraita

Vanhoja tuttuja kavereita on ilmaantunut pihalle

Herra  (koiraat saapuvat muutolta ensimmäisinä) Tiksu punarinta. Herra on antanut  jo useamman kauniin laulukonsertinkin.

Herra Rautiainen etsi innokkaana lehtien alta syötävää. Rautiaisen näkeekin parhaiten keväällä puutarhoissa, muulloin se on  vaikeasti havaittava. Pari vuotta sitten kun näin ensimmäisen kerran, niin luulin  varpuseksi, kunnes huomasin pitkät jalat.

Puutarha-apulainen on tästä invaasioista järkyttyneenä linnoittautunut lintulaudalle (Se on oravalauta, puutarha-apulaisen huomautus)

Olen saanut tunnustukset Aikatharinelta, iso ja lämmin  kiitos!

Katja on haastanut minut hyvän mielen haasteeseen, jossa piti listata viisi hyvää mieltä tuottavaa asiaa.

Kiitos Katja!

 Nämä eivät liene yllätyksiä

1. Luonto. Siitä olen saanut voimaa ja iloa  pikkulapsesta alkaen.

2. Puutarhassa puuhailu. Puutarhassa on vielä lunta ja sen näyttää nyt aika kauhealle, eli puuhaa on pian tiedossa...

3. Kirjat. Niitä on meillä joka paikassa (huomatkaa ylempi kuva). Harmaakarhu on antanut minulle ukaasin tuosta pinosta, ei kuulemma näytä hyvälle. Toisen ukaasin sain pinosta, joka on makuuhuoneen lattialla, ei kuulemma saa vaatekaapin ovea auki. Höh, pinoja ei ole kuin kolme ja korkeudeltaan ne ovat  alle puolimetriä...

4. Elokuvat. Näistä olenkin kertonut, kaikki ei-hienostunut komedia, kauhu ja jännitys on suosikkejani.

5. Kirjoittaminen. Ihan uusi aluevaltaus minulta, mutta se tuottaa iloa ja innostusta.  Tosin kuten olen kertonutkin, kriitikot käyvät vähän hermoille, D!  

Joulua

 Vietimme jouluaattoa  rauhassa kotona ja joulupäivänä kävin sukulaisten luona, mies poti flunssaa kotona.  Vuosi vuodelta joulu on on meillä yhä enemmän rauhoittumisen ja hiljaisuuden aikaa. Aikaa jolloin saa nauttia pienistä iloista, kuten jouluyön kirkkaasta tähtitaivaasta (pitkästä aikaa ei satanut)  ja aattoillan juoksulenkistä hiljaisessa keskuspuistossa. Vain kolme ulkoilijaa tuli vastaan, niin olivat jo kaikki joulun vietossa.

Olen viime kuukausien aikana perehtynyt degrowth-ajatteluun  ja se vakuuttanut minut siitä, että kohtuullisuudessa ja uudenlaisessa ajattelussa piilee vastaus  tähän nykyiseen  "ostakaa, kuluttakaa, heittäkää roskiin" -humuun  sekä " teidän on pakko jaksaa työelämässä tai käy huonosti" -hokemaan. Degrowth lienee useimmille uusi käsite ja jos teitä kiinnostaa, voin tehdä siitä joku kerta postauksen.

Tässä vielä lisää joulutunnelmaa, hyvää tapaninpäivää kaikille!

Lisää joulukukkia ja joulupuu

Viikolla laittelin vähän lisää joulutunnelmaa. Otin esille äidiltäni vuosia sitten saamani kupariset kukka-astiat. Monessa blogissa ja lehdessä olen nähnyt myös joulupuita, jonka oman version tein sisääntuloon.  Sisälle en voi ottaa, koska mies saisi allergiaoireita koivunoksista. Ripustin siihen joulukoristeita.

"Rylliksestä" tuli näin komea

Jos joku muuten on puhdistamassa kupariastioita, niin voin suositella vinkkinä sitruunan puolikasta, joka kastetaan suolaan. Tuli uskomattoman puhdasta jälkeä.

Rauhallista menoa ei vain ole kovin tiedossa, joulun alus on aina töissä täyttä menoa, kun kaikki mahdolliset kokoukset, joululounaat ja muut tingelitangelit ympätään aina samaan syssyyn. Tekisi mieli kieltäytyä useimmista, mutta olemme lähempien työtoverieni kanssa viime ajat koetelleet sen verran ison pomon hermoja ja verenpainetta linjaerimielisyyksillä, että ehkä on parasta vähän hillitä ja painella seuraavat viikot 100 metrin pikamatkoja.  Ei oikein kestä aina katsoa ja kuunnella, kun aikuinen iso mies menettää aivan pienestä malttinsa ja karjuu kuin parempikin leijona savannilla.

Hyvää kolmatta adventtia!

Pikkuorava asettumassa päivänokospaikalleen:)

Joulukukkia ja pohdiskelua

Olen iloinnut ensimmäisistä joulukukista. Hyasintit ja amaryllis ovat kauniita jo nuppuina.

Nuppuinen amaryllis lainakirjapinojen seurassa. Huomaa, että lukeminen ja pohdiskelu jatkuvat, D!

Harsokukka on minusta aina yhtä herkän  kaunis, tosin ei ehkä kovin jouluinen.Ihana kuitenkin:)

Joulun aika on ostoksilla käynnin ja kuluttamisen aikaa, mutta silti en voinut olla hätkähtämättä, kun luin Ritva Rajander-Juutin kirjaa kohtuus kaikessa, jossa siteraataan Taloussanomien vanhaa uutista. Kauppakeskus Sellon (Espoossa)  johtaja kertoo, "että ostoksilla kuluu kerralla tunti ja vartti. Kauppakeskukset täyttävät tarvetta kohtaamiseen ja perheen yhdessä oloon. Usein perheen ainoa yhteinen tapahtuma on ostoksilla käynti." Väite perustuu asiakastutkimukseen.

Viikolla seurasin tv-keskustelua pikavipeistä.  Esimerkkinä ollut pikavippikierteeseen joutunut nuori nainen kierteli kenkäkaupassa ja ihaili myynnissä olevia kenkiä. Pikavippiyritysten johtajat saivat tuta ärtynyttä ja raivoisaa sanan voimaa.  Hämmästyksekseni kukaan ei kuitenkaan sivunnut ongelman varsinaista  perussyytä, kulutuskeskeistä yhteiskuntamme, jossa on aina vain saatava lisää ja uutta.

Hiljaisuuden iloja ja haaste

Kävimme eilen anopin syntymäpäivillä ja oli ilahduttavaa huomata, kuinka hiljaista oli jopa liikenteessä. Lahden moottoritie yleensä vilistää autoja, nyt mennen tullen ei niitä juuri näkynyt. Tosin totesin miehelleni, että ihmiset taitavat kerätä voimia joulun ruuhkiin.

Joulunalus on täällä  yhtä suurta häsäkkää, tiet tukossa, kauppakeskusten parkkipaikat pursoavat ja kauppoihin on turha kuvitella edes sisään mahtuvansa. Pysyttelen nyt visusti niistä kaikesta kaukana ja yritän itse hiljentyä.


Sirutuuli ja Sanna-Pauliina ovat muistaneet minua tunnustuksilla. Iso kiitos teille molemmille! Edellisessä postauksessa vastasinkin jo toiseen haasteeseen. Toisessa piti taas tehdä tunnustuksia.

Tässä yksi tunnustus

joka  ei taida olla yllätys kenellekään. Kaikkein mieluiten maailmassa pakkaisin  tietokoneen, kirjat, juoksuvarusteeni ja mieheni autoon (ehdottomasti omaan Sussimobiiliin, syy selviää myöhemmin alla) ja ajaisin todella syrjäiseen korpimökkiin kuuntelemaan hiljaisuutta ja katselemaan luontoa. En tiedä tulisinko sieltä koskaan takaisin, tuskin.  Työpaikalle laittaisin tekstinviestin VMP, EVVK (a la Stubb). Hasta la vista ( a la Schwarzenegger).

ja toinen

Moni taitaakin  tietää, että olen ajanut ajokortin vasta vanhemmalla iällä ja oma Sussimobiili on automaatti.  Joten nolojen tilanteiden nainen manuaalivaihteisen ratissa vähän aikaa sitten:

Nostan kytkintä ja painan kaasua, auto ärähtää vroom!!! hurjalla äänellä, mutta ei liiku mihinkään.  Käsijarru ei ole päällä. Uusi yritys ja taas vrooom!! Auto ei liiku mihinkään. Yrittämisen jälkeen löydän vihdoinkin kytkimen tarttumakohdan ja matka pääsee alkuun parilla kengurumaisella pompulla. Ja vieressä istuu  mieheni noin miljoonatta kertaa murmuttamassa siitä, kuinka tärkeää on osata ajaa manuaaliautoakin. D!

Rauhallista ensimmäistä adventtia!

Kirjaröykkiöitä ja haasteita

Yksi elämän suurista iloista ja antimista on kyllä lukeminen. Olen tällä viikolla raahannut kirjastosta valtaisan kasan kirjoja ja niitä on vielä varauksessa lisää tulossa. Täällä on jo ennestään ollut joka nurkka täynnä kirjoja. Nyt  taitaa  jo kompastua niihin keskellä lattiaakin.

Paljon olen oivaltanut asioita ja päässäni pyörineet kysymykset alkavat saada vastauksia ja olen saanut idean, josta toivoittavasti voin kertoa hyviä uutisia myöhemmin.

Ja ajatelkaa, olen jopa tyytyväinen töihin menosta. Tosin syynä ei ole ihmeparantuminen, "Stubbimainen kommenttinäkemyykseni" on ja pysyy.  Syynä on vaatekaappiini unohtamani Alf Rehnin kirja vaarallisista ideoista, josta haluan tarkistaa muutaman ajatuksen. D!!! 

Sain viikolla Sirutuulilta ja Koivukujan Riikalta tunnustukset ja haasteet, Iso ja lämmin kiitos!

Tässä ensimmäisen haasteen vastaukset, toiseen palaan  seuraavassa postauksessa.

1. Lempiväri
 Liila. 

2. lempieläin
Linnut:)

3. Lempinumero
Ei ole suosikkia

4. Paras alkoholiton juoma
Tee, jota kuulukin useita kuppeja päivässä

5. Facebook vai Twitter
En ole kummassakaan mukana

6. Intohimosi
Juokseminen, sitä olen tehnyt jo 1980-luvulta lähtien. Hmmm miten aika kuluukin....

7. Lahjojen antaminen vai saaminen
Antaminen

8. Mieluisin kuvio tai muoto
Ympyrä

9. Paras päivä viikossa
Kaikki käyvät, jos se on vain vapaapäivä, D

10. Lempikukkasi
Niitä on monia, näin joulun aikaan hyasintti ja amaryllis ja tasetit ja kielot ja....

Leppoisaa sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Ps. Vinkkaan Suomen Luontoliiton nettikaupasta, josta saa mm. luonnonystävälle sopivan joulukalenterin ja vuosikalenterin.