Syksyä

Syystunnelmia viikon varrelta

Mukavaa viikonloppua!

Elonkehän nettilehdessä

on nyt luettavissa juttuni puutarhurin seitsemästä kuolemansynnistä.

Käykää kurkkaamassa:)

http://www.elonkeha.fi/jutut/puutarhurin-seitseman-kuolemansyntiahttp://www.elonkeha.fi/jutut/puutarhurin-seitseman-kuolemansyntia

Loppusuora ja tunnustus

 Kukkamaratonilla lähdetään viimeisille kilometreille. Nämä kukat on omistettu Katjalle, joka muisti minua todella kauniilla, omalla ja lahjakkaan tyttärensä maalaamalla tunnustuksella.

 Iso ja lämmin kiitos  Katja, arvostan suuresti tätä tunnustusta.

Loman viimeinen viikko on nyt menossa.  Vähän  kirpaisee, kun suunniteltu Lapin matka jäi tältä vuodelta väliin, tuli kaikkea muuta hoidettavaa asiaa ja Lapissa oleilu olisi jäänyt vain muutamaan päivään, joten päätimme jättää matkan tältä syksyltä. Ensi vuonna on kyllä pakko päästä ruskamatkalle:)

Marketan puutarha

Tässä vielä muutama kuva Espoon Marketan puutarhasta. Toivottavasti eivät ole lihakset jo kukkamaratonista hapoilla:)

Päivänliljoja oli upeasti yhdistetty keltaiseen kasviin, jonka nimen unohdin tietenkin tarkistaa.  Olivat todella näyttävä yhdistelmä.

Rakas romu

Minttu haastoi minut mukaan esittelemään rakkaan romun eli vanhan huonekalun.

Tämä tuoli on vilahtanut aikaisemminkin blogissani. Se on peräisin lapsuudenkodistani ja sitä ennen isovanhemmiltani. Alun perin se on ollut  kermanvalkoinen. Päällinen vaihtui useasti äitini toimesta, muistikuvia on mm. beigen raidallisesta kankaasta.

Muuttaessamme Kruununhakaan isääni iski muodin mukainen värikausi, jota hän nykyisin nimittää päätään puistellen "taiteilijan vihreäksi kaudeksi". Hän maalasi silloin puuhuonekalut vihreällä petsillä. Täytyy myöntää, ettei väri sopinut ollenkaan tuoliin (eikä muihinkaan mööpeleihin.)

Tuoli onneksi säilyi ja muuttaesamme miehen kanssa tänne nykyiseen kotiimme ryöstin tuolin isältäni  tarpeeseen vedoten. Tuoli oli silloin isälläni  haudattuna syvimpään nurkkaan värinsä vuoksi.

Minulla oli hirveä työ hioessa vihreää petsiä pois. Vihreä tahtoo edelleenkin puskea alta läpi.  Uusi tipi-kangas (kuten arvata saattaa) tuli silloin päällykseksi.

Kukkamaratonin ruusuja

Kukkamaraton jatkuu ruusujen kera. Nämä kuvat ovat Marketanpuistosta Espoosta.

 Häpeä tunnustaa, että vaikka puisto on meitä lähellä, linnuntietä 10 kilometrin päässä, kävin siellä eilen ensimmäistä kertaa.  Blogimaailmassa on ollut sieltä niin paljon kauniita kuvia ja kertomuksia, että oli pakko käydä.

Ruusuista viikkoa kaikille!

Kukkamaraton, osa I

Tutusta paikasta, arvaatte varmaan:)

Loma on edennyt jo puoleenväliin, enkä voi väittää tuntevani itseäni levänneeksi.  Ajatus töihinpaluusta parin viikon päästä on yhtä kutsuva kuin ö-luokan kauhuelokuva, vaikka kauhuelokuvista pidänkin. (Sussi ja zombihirviöiden hyökkäys. Arrggghhh, sieltä  ne tulevat...)

Kuutamourakointi ei ole edennyt juuri yhtään, kun koko ajan on olevinaan tärkeämpää tekemistä eli siivoamista. Tänään olisi edessä loppujen ikkunoiden pesu ja terassin järjestely.

Maalasin  pari päivää sitten terassikalusteet ja pöydästä löytyvät jo maalipintaan jääneet pienet,mustat tassunjäljet. Metallisen lintukylvyn ( puutarha-apulaisten huomautus: se on oravien juoma-allas) koristelinnun päällä näkyy puolestaan valkoisia tassunjälkiä.

Kuinkas monelle on tuttu jääkaappipakastimen föönisulatus? Kuvitelkaapa näkyä, nainen istuuu lattialla auki olevan  pakastimen edessä täydellä teholla oleva fööni kädessään ja vesi valuu,D!

 Meillä jääkaappipakastin ilmeisesti haikailee eläkkeelle ja pakastinosa oli umpijäässä  kaipaillen kipeästi sulatusta. Ja minulla kolme laatikollista ruokaa, jota ei saisi päästää sulamaan. Eilen illalla sitten alle 20 minuutissa sulattelin hiustenkuivaajalla pakastimen. Lopuksi  taas pakastin päälle ja ruuat nopeasti takaisin.

Mutta jos saan nyt viikonloppuna siivoukset tehtyä, seuraavat kaksi viikkoa taidan käyttää pelkkää lepäilyyn. Ja kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen...

Mukavaa viikonloppua!