Olemme herra Karhun kanssa olleet tämän viikon talvilomalla, mutta keskiviikko oli ainoa päivä jolloin saatoimme lomailla. Joudun hoitamaan isäni kuolipesän asioita, ja se on todella aikaa vievää. Pelkässä puhelinsoittorumbassa erilaisten papereiden saamiseksi vierähtää useampi tovi, sillä turhan usein langan päähän osuu Tärkeä ViranomaisVirkailija (lue tyly eukko). Enkä minä niitä todistuksia huvikseni pyydä, vaan siksi, että perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta.
Erikoinen on maailmamme, ei saa edes rauhassa surra, vaan joutuu juoksemaan byrokratian rattaissa papereiden perässä.
Oi, eikö teilläpäin ole enää enempää lunta! Me ollaan Pudasjärven maisemissa ja tänne meinaa hukkua.
VastaaPoistaNuo paperihommat on ikäviä, varsinkin kun ne on tehty niin vaikeiksi. Perunkirjotukseen voi muuten anoa lykkäystä, me tehtiin niin muutama kuukausi lisäaikaa. Voimia ja jaksamista teille edelleen.
kiitos Eeviregina. Tiedän lykkäysmahdollisuudesta. Hyvässä lykyssä saan kuitenkin kaikki paperit määräajassa.
PoistaSamaa olen kuullut monelta, kummallista! Voimia sinne!
VastaaPoistaAina kun näen näitä kuviasi, mulle tulee pakottava tarve päästä Hankoon. Ihan taivaalliset näkymät, voi kauneus! Kyllä mun nyt tarvii järjestää Hanko-retki. Kevään aikana. Pakko. Kiitos :)
kiitos Satu. Suosittelen Hangon retkeä, siellä on monta upeaa rantaa
PoistaHauskoja nuo lumirenkaat kivien ympärillä!
VastaaPoistaMuistan tuon asiakirjarumban perunkirjoituksissa. Juuri silloin, kun on muutenkin särkynyt ja surun sumussa, niin sitten pitää vielä kuluttaa vähäistä energiaansa tällaisiin. Kai ne virkailijat haluavat olla tarkkoja, mutta inhimillistä lämpöä saisi olla mukana, kun tietävät mitä on tapahtunut.
sehän siinä onkin pahinta, itse on ihan sumussa ja silti pitää olla tarkkana hoitamassa asiat hyvin.
PoistaSama täällä, meinasin revetä kun jouduin äidin kuoleman jälkeen hoitelemaan noita perunkirjoitus ym. asioita. Surun keskellä se oli välillä aivan hirveää, jaksamisia siulle.
VastaaPoistakiitos Kosotäti
PoistaTalven lumettomuus näkyy kuvissasi.
VastaaPoistaVoimia sinulle.
kiitos Töyhtötintti
PoistaKauniit rantakuvat!
VastaaPoistaJaksamisia...
Kiitos Sirpa
PoistaIhanaa, vapaata vettä! Kiitos!
VastaaPoistaAjattelin aikoinaan, että ehkä sillä paperi- ja käytännön asioiden rumballa on jotenkin (saakeli) tässä elämässä kiinni pitämisen merkitys ja tavallaan myös meille tänne jääneille jokin terapiatarkoituskin... Pakko oli jotain järkeä keksiä siihen perukirjashow´hun, joka aina lopulta menee sitten omalla painollaan kuitenkin. Vihaan virallisia paperiasioita yli kaiken, ja sellaisten hoitamisen jälkeen olikin tosi aikuinen olo. Voimia siihen viidakkoon! (P.S. Kyllä niiden virkailijoiden kuuluu olla ihan normaaleja ja ystävällisiä! Itse olin aikoinaan vähän aikaa kirkkoherranvirastossa töissä, ja nimenomaan tuntui hyvältä auttaa ihmisiä näissä asioissa. Vaadi kunnon palvelua!! )
kiitos Saara. Helsingin seurakunnan puolellta sain asiallista ja ystävällistä palvelua. Maistraatin puolella oli taas ihan toisin.
PoistaUpeita rantamaisemia.♥
VastaaPoistakiitos Ritva
PoistaKauniita rantakuvia ja sielläkin jo vapaata vettä, ihanaa!
VastaaPoistaVoimia Sussi sinulle kovasti, olet ajatuksissani ♥
Kiitos Ansku
PoistaHangossa ei ole juurikaan lunta enää.
VastaaPoistaTsemppiä pykäläviidakkoon!
Kiitos Irene
PoistaQue belleza de fotografias!!Amo el amar!!
VastaaPoistaGracias por compartir
Besitos mi niña
Gracias Victoria
PoistaTuo pyrokratia on todella huipussaan Suomessa. Voisi kuvitella että 2000 luvulla sitä jo osattaisiin olla joustavia ja sähköisiä, mutta ei, suunnilleen luukultu luukulle pitää ravata. Voimia sinulle todella, jossain vaihessa saat kaikki asiat hoidettua <3!
VastaaPoistaKiitos Katinka. Välillä tuntuu, että byrokratia on vain lisääntynyt. Ja vaikka on netti, niin silti on vaikea saada yhdenmukaista ja oikeaa tietoa
PoistaUpeat kuvat..taitaa sittenkin talvi olla jo voitettu.
VastaaPoistaVoimia sinulle järjestelyissä.
Kiitos Taina. Varhainen kevät on minulla toiveena
PoistaKauniita kuvia!
VastaaPoistaSurevan elämästä tehdään ikävällä byrokratialla entisestäkin vaikeampaa. Empatia ei taida kuulua byrokratiasanastoon...
kiitos Susanna
PoistaHiljaiset maisemakuvat, odottavat jotakin...kevättä?
VastaaPoistaJaksamista sinulle Sussi sen paperi- ja puhelinrumban kanssa, muistan mitä se oli kun appivanhempien kuolinpesää selviteltiin <3
Kiitos Tutiina
PoistaKauniit maisemat! Voimia sinulle! Perunkirjoitus show on hyvässä muistissa vielä minullakin. Varsin ikävä maku jäi, kun sisaret alkoivat riitelemään kulisseissa. Sen jälkeen yhteydenpito on ollut kovin vähäistä=[
VastaaPoistaKiitos Maarit. Moni riita saa alkunsa näistä asioista. Olen itse ainoa lapsi, joten siltä osin pääsen ehkä helpommalla.
PoistaNo onhan tämä kummallista. Lapin Likka ihmeissään kättelee täältä hankien keskeltä näitä kuvia. Joutsen kuvia odotellessa! Voimia arkeesi!
VastaaPoista* kattelee. Pahoittelut, puhelimen ennakoiva tekstinsyöttö teki taas tepposet ennen ku kerkesin tajuta.
PoistaTänä vuonna on ollut iso ero keleissä maan eri osissa.
PoistaKiitos Pelaguu
I love your beautiful views !
VastaaPoistaFantastic photos !
Greetings
thank you Ela
PoistaKauniit maisemat.
VastaaPoistaTuo on niin totta, tuo papereiden metsästäminen. Onneksi ei (kai) ole jättisuuri suku, jonka jäsenet on hajaantuneet ympäri maailmaa. Tunnen sellaisen tapauksen, eikä se ollut mitään leikkiä metsästää sisaruksia, kun jonkun kanssa ei olleet yhteydessä moneen vuoteen.
Voimia sinulle.
Kiitos Orvokki. Olen ainoa lapsi, ja isä asui koko ikänsä pääkaupunkiseudulla, joten siltä osin on helpompaa.
PoistaMeren rannat odottavat jo muuttolintuja. Kovin erilaiselta näyttää maisema siellä.
VastaaPoistaPaperisodalta ja stressiltä perunkirjoitus- ja perinnönjakoasioissa voi välttyä antamalla ne esim. pankin notariaattiosaston hoidettavaksi.
odotankin jo ensimmäisiä muuttajia:)
PoistaTiedän. Olen jotenkin tottunut hoitamaan aina asiat itse, joten tuli itse ryhdyttyä työhön.
Läheisen omaisen menettäminen on aina ainutkertaista omaiselle, virkailijalle arkea, johon valitettavan harva virkailija pystyy asennoitumaan ainutkertaisesti ja lähelle omaista, jonka siis jokainen omainen surun keskellä huomaa hullunmyllynä, josta pitäisi napata tieto sieltä ja paperi täältä, ihan mahdoton tilanne! Olen myöskin joutunut näitä asioita hoitelemaan ja surussa se ei ole helppoa, horisontti ei yllä kauas...jaksamista Sinulle. Kauniit kuvat olet jälleen blogiin laittanut!
VastaaPoistaKiitos Saila
PoistaNäkymät kaunis meri yhdessä kaunis taivas. Terveisin.
VastaaPoistaKiitos Giga
PoistaWonderful photos !
VastaaPoistaThank you Our photos
PoistaSussi!!! Very beautiful! :) :)
VastaaPoistaThank you Linda
PoistaSiellä alkaa kevät olla melko lähellä. Pientä viherrystä tuohon lumettomaan maahan ja aurinkoiset tuuleet, niin talvi on vain muisto.
VastaaPoistaNuo byrokratian rattaat olen saanut itsekin tuta, tosin siinä raskaassa urakassa en ollut yksin, mutta kahdellekin oli työtä
odotan jo kovasti kevättä, mutta saa nähdä yllättääkö vielä talvi
PoistaKauniita kuvia!
VastaaPoistaHyvää viikonloppua ja voimahali sinulle!
Kiitos Susanne
PoistaTosi upeat kuvat! Niissä on niin hienot väritkin ja nuo valkeat reunukset...vau!
VastaaPoistaJaksamista...
Kiitos SariW
PoistaKaunista on merenrannalla, värit hillityn harmonisen kauniit.
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista sinulle. Tiedän kokemuksesta, miten hankalaa kuolinpesän asioiden hoitaminen voi olla, kokemukset varsinkin veroviranomaisista ovat kovinkin vaihtelevia.
Lämpimiä ajatuksia Sussi.
Kiitos Nainen. kuvastimessa.
PoistaVoimia tarvitset paljon ja niitä sinulle toivon. Perukirjat pitää olla niin aikaisin kuolemasta ja se on repivää ja raastavaa. Minä tunnen ihan fyysistä kipua.Raskasta on, mutta kai olo kevenee ajan myötä.
VastaaPoistaSitä tuskaa minkä läheisen kuolema aiheuttaa, ei mitenkään osaa kuvitella etukäteen.
Paijaus sulle!
Kiitos Leena ja pojat
PoistaKiitos Leena ja pojat
PoistaVoimia Sussi <3.
VastaaPoistaKiitos Johanna
PoistaSiellä on jo ihan kevät! Meilläkin on lumi sulanut vauhdilla. Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistakiitos Mari. Toivon kovasti ettei ilmaannu takatalvea.
PoistaJärjenkäyttö olisi niin sallittua eri virastoissa, mutta siihen ei varmaan ole esimiesten lupaa : )
VastaaPoistaSurun läpikäymisessä kyllä auttavat tuollaiset rantanäkymät. Mielelläni kävelisin siellä ja antaisin tuulen viedä murheita mennessään.
Ajattele, että teet viimeistä, tärkeää palvelusta omaisellesi, kun hoidat ne paperiasiat.
Kiitos Mayo. Pidän tärkeänä sitä, että hoidan kaikki asiat
PoistaOtan osaa suureen suruusi!
VastaaPoistaUskomattomasti sitä joutuu tosiaan papereita hankkimaan perunkirjoitusta varten. Me hankimme sisarusten kanssa asianajajan hoitamaan asian, mutta siltikin joutui jotain itsekin hankkimaan. Meidän kohdallamme helpotti monia asioita, että isämme oli asunut koko ikänsä samalla asuinpaikkakunnalla.
Enkelimäistä maaliskuuta ja jaksamisia!