Metsänpeittoon saattoi joutua esimerkiksi seuratessaan metsänhaltijaa ja eksyessään metsään. Kerrotaan, että metsänpeittoon joutuessaan ihminen ei kokenut metsää enää normaalisti. Metsä muuttui nurinkuriseksi, eikä ihminen enää pystynyt löytämään tuttuja polkuja tai maamerkkejä. Muut ihmiset eivät pystyneet näkemään metsänpeittoon joutunutta, eikä metsänpeitossa ollut pystynyt viestimään millään tavoin muiden kanssa. Lumouksen saattoi purkaa kävelemällä takaperin, pukemalla paidan väärinperin taikka laittamalla vasemman kengän oikeaan jalkaan ja päinvastoin. Pitkään metsänpeitossa ollutta saattoi auttaa vain tietäjä.
Huomasin sattumoisin, että Förmaakin on todella moni päätynyt google-haun kautta sanalla metsänpeitto. Olen aikaisemmin otsikoinut yhden postauksen kuvan metsänpeitoksi. Tämä postaus nyt erityisesti kaikille niille, jotka aiheesta tietoa etsivät.
Metsän kokeminen vaaralliseksi liittyy maatalousyhteiskunnan muodostumiseen. Ensimmäiset asukkaat Suomen alueella olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka olivat "yhtä" metsän kanssa. He eivät mieltäneet metsää erilliseksi omasta elinpiiristään. Kun ihminen aloitti maanviljelyn, alkoi muodostumaan myös erottelu vaarallisen metsän ja oman turvallisen pihapiirin välillä.
Tästä on kiintoisa jatkaa pohdiskelua nykyaikaan, urbaaniin lumoon. Olisiko sana citypeitto sopiva, D? Ajatelkaa esimerkiksi nyky-Espoota. Metsät hakataan asutuksen tieltä. Metro suihkii kauppakeskusten väliä. Osa ihmisistä kuluttaa aikansa niissä, sisätiloissa. Luin lehdestä, että lapset eivät enää esimerkiksi tiedä, mistä maito tulee...
*****************************************************************************
Lopuksi vielä kiitokset . Minulla on ollut onnea blogiarvonnoissa. Palaan vielä aiheeseen, mutta nyt isot kiitokset Päden paja, Lady of the Mess ja Ronja Ryövärintytär.
En ollut ennen kuullutkaan tälläisestä metsänpeitosta. Jänniä uskomuksia <3 Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistakansanperinteestä löytyy monta kiinnostavaa juttua
PoistaIhan uusi juttu minulle tämä metsänpeitto. Kiitos kun jaoit tämän tiedon myös meille.
VastaaPoistakiitos sinulle Nila:)
PoistaKuulostipa jännältä! Joku vuosi sitten ystävätär kertoi koululaisille oli tehty kysely elämistä, eivät tunnistaneet lehmää.. se tuntui jo aika hurjalta, vaikka kyseessä olikin ala-aste ikäiset niin luulisi lehmän olevan aika helppo tunnistettava:) Voi ei kestä kiitellä, kiva jos paketti on tullut perille♥ Leppoisaa loppiaissunnuntaita♥
VastaaPoistaon huolestuttavaa, että lapset vieraantuvat luonnosta.
PoistaPaketti tuli perille, se on ihana, kiitos!
Olen myös kuullut vanhojen ihmisten kertovan tälläisestä, mitta nimitys oli eri, en muista. Mutta tuttua kertomusta jaoit. Mielenkiintoista luettavaa.
VastaaPoistakiitos Tuulikki:)
PoistaMeillä on ollut vaikka mitä kansanomaisia uskomuksia. Kiitos metsänpeiton selvittelystä. Jaa, citypeitto - en nyt hahmota samaa ideaa, tulee mieleen viltti , johon cityihminen käpertyy :)
VastaaPoistaPeitosta tulee varmasti useimmille mieleen peitto tai viltti:)
PoistaUusi asia minullekin.
VastaaPoistaMukavaa laskiaissunnuntaita.
kiitos orvokki:)
PoistaNoita metsänpeittotarinoita olen lukenut. Ihmiset ovat "hävinneet" toiseen todellisuuteen, eräänlaiseen keiju- ja haltijamaailman. Siellä on ajantaju kadonnut kokonaan. Ehkä se on ollut pelottavaa, mystistä, mutta samalla mielikuvitusta kiihottavaa.
VastaaPoistakiehtovaa minustakin
PoistaMielenkiintoinen tuo tarina metsänpeitosta...taikametsän pauloihin voi joutua kuka tahansa!
VastaaPoistaMutta kaupunkien lapset...toivon ettei heille metsä ole vain satukirjojen tarina, vaan elävä pala maailmaa.
samaa toivon minäkin.
PoistaHello Sussi!
VastaaPoistaVery interesting story and lovely picture of the forest!
I really enjoyed it!Have a lovely week!
Dimi...
thank you Dimi:)
PoistaNiin hieno postaus!
VastaaPoistaMetsässä on paljon satua, maagista ja hyvää.
Samaa mieltä myös nyky Espoon luonnon jyräämisestä asuntojen ja kauppakeskuksien käyttöön.Tarvitaanko todella näin monia hyperkauppakeskuksia?Tuo metrokin olisi saanut todella jäädä tulematta. Olisi säilynyt hitunen "maalaista Espoota".
Kaipaan kovasti sitä vanhaa maalaista Espoota, se oli koti. Tämä nykykaupunki ei sitä enää ole.
PoistaMinäkin kun Espooseen muutimme 1968 käyskentelin lehmien laitumien reunoilla lapsena.Kaiken kauniin haluavat tuhota täällä,surullista.
PoistaIhan uutta minulle! Kyllähän tuonne metsään häviää mieli helposti vieläkin. Samoin puutarhaan. Mukavaa laskiaista!
VastaaPoistaPuutarhaan katoaa mieli sisälläkin:)
PoistaLet people not help the forests, the forest can handle it alone. He must be for people. Regards.
VastaaPoistaso true!
PoistaOlipa mielenkiintoinen tarina metsänpeitosta. Uutta minulle. Tuonne lumeen ja metsään häviää helposti. Ihanaa magiikkaa! Mukavaa sunnuntai-iltaa!
VastaaPoistakiitos Tuula:)
PoistaKuulun niihin, jotka eksyvät metsään helposti, yksi pyörähdys ja olen metsänpeitossa. Täytyy muistaa nuo taikakeinot seuraavalla kerralla.
VastaaPoistaTurvallisia metsäretkiä!
PoistaUpea kuva!
VastaaPoistakiitos anne:)
PoistaValitettava suunta jos ei tiedetä elämästä kehä 3 jälkeen.
VastaaPoistaniin totta
PoistaMielenkiintoista luvettavaa en ole aikaisemmin kuullut. metsäpeitosta Kaunis kuva.
VastaaPoistakiitos irma:)
PoistaTodella hieno kuva! Metsänpeitto on minulle aivan uusi sana, mielenkiintoinen tarina :)
VastaaPoistakiitos piia:)
PoistaHieno kuva. Nyky aika ei ole enää sama kuin ennen. Itse olen ruokkinut ja lypsänyt. Olen hakenut lehmät laitumelta. Se oli kivaa aikaa.
VastaaPoistaennen ihmiset olivat lähempänä luontoa ja todellista elämää
PoistaVanhoissa saduissa ja tarinoissa on usein pieni totuudenhäivä tai viisaus. Eksyn itse helposti tuntemattomaan metsään, kaupunkiinkin. Olen oppinut kantapään kautta painamaan mieleeni näkyvät maamerkit ja palaamaan samaa reittiä takaisin, jota tulinkin. Kuten tässäkin tarussa neuvotaan...
VastaaPoistatotta
PoistaKun on joskus kokenut eksymisen metsään, voin hyvin kuvitella miltä tuntuu olla metsänpeitossa. Toisaalta, ennen vanhaan metsä oli ihmiselle suoja ja turvapaikka jonne mentiin pakoon vihollisilta.
VastaaPoistaeksyessään hätääntyy ja mieli saa kaiken vielä pelottovammaksi
PoistaThat is something new to me - a lovely capture.
VastaaPoistathank you margaret:)
PoistaEn oo ennenen kullukkaan metsänpeitosta. Kaikenlaisia taruja ja satuja on mehtäänkin liityen. Ja kyllähän se semmosille immeisille voip muuttuu totuudenmukaseks jos harvoin mehässä käyp. Ihe en eksymistä tai muutakaan tarvii mehässä pelätä.
VastaaPoistaen minäkään pelkää metsässä:)
PoistaNo, ei ole metsä mitenkään pelottava tai vaarallinen!
VastaaPoistasamaa mieltä:)
PoistaSuuntavaisto ei ole lainkaan vahvuusaluettani, joten yksin en tuntemattomaan metsään mene:) Tutussa metsässä on mukava vaellella.
VastaaPoistaTutusta metsästä tulee rakas paikka:)
PoistaNiin, metsähän se on pelottava ja varsinkin kaikki ne hurjat pelottavat villieläimet....Kyllä sitä ihminen luonnosta vieraantuu, sen huomaa kun uutisointia seuraa...
VastaaPoistaSe on huolestuttavaa kehitystä...
PoistaMetsänpeitto on tuttu eksymiskokemus. Jos olet erämaassa se on todella pelottavaa, mutta täällä Etelä-Suomessa on vain vähän niin laajoja metsiä, etteikö pelkästään yhteen suuntaan kävelemällä tulisi ennen pitkää tielle.
VastaaPoistaOlen jakanut joitakin sieni- ja marjapaikkojani ystävilleni ja moni on kertonut siellä eksyneensä vaikka aina olen painottanut, että koko ajan on hyvä olla tietoinen suunnasta. Kauppakeskukseen eksyn helpommin kuin metsään, mutta siellä on yleensä joku, jolta kysyä suuntaa :)
Täällä etelässä tosiaan päätyy ennen pitkään tielle
PoistaMielenkiintoista.
VastaaPoistakiva kuulla:)
PoistaErittäin kiinnostava postaus!
VastaaPoistaOnneksi täällä Suomessa metsän kokeminen oudoksi, uhkaavaksi paikaksi ei ole niin yleistä kuin vaikka keskieurooppalaisessa kansanperinteessä. Olen onnellinen metsistämme ja suomalaisten metsäsuhteesta, vaikka paljon kiistelläänkin siitä, mikä on metsä ja onko meillä vielä oikeita metsiä. :)
kiitos sara:) Moni käyttää suomalaisista metsistä sanaa puupelto ja ovat siinä valitettavasti oikeassa. Varsinaisia aarnimetsiä on todella vähän
PoistaInteresante información Sussi.
VastaaPoistaBesos
thank you laura:)
PoistaMielenkiintoinen ja maaginen metsänpeitto. Itselleni tämä kaikki oli ihan uutta tietoa, kiitos Sussi :)
VastaaPoistaKiitos ansku:)
PoistaVanhat tarinat ja tarustotkin ovat kiehtovia!
VastaaPoistaHyvää Ystävänpäivää Sinulle vanha blogiystäväni!
kiitos nina:)
PoistaVery nice!
VastaaPoistathank you:)
PoistaSurullista, että ihmiset vieraantuvat luonnosta. Esim. susipelko on aivan turha, silloin kun itse toimii järkevästi ja luontoa kunnioittaen. Mutta että metsäpelkokin..ja kuinka kaukaa se juontaa juurensa. Koen metsän turvalliseksi ja suojaisaksi.
VastaaPoistaminustakin se todella surullista
PoistaHyvää Ystävänpäivää Sussi <3
VastaaPoistakiitos susanne:)
Poistabeautiful!
VastaaPoistathank you Jandi:)
PoistaGreat post!
VastaaPoistakiss:)
xxBasia
thank you:)
PoistaMielenkiintoista todellakin!
VastaaPoistaVanhat uskomukset ovat kiehtovia.
samaa mieltä:)
PoistaBom dia, boa partilha informativa, a floresta é vida que dá vida a tudo e a todos, ela magica, sua função é importante.
VastaaPoistaFeliz fim de semana,
AG
obrigada AG:)
PoistaLiityit lukijaksi Marihantee-blogiini ihan tuossa tovi siten. Blogini muutti nimensä ja sen myötä osoitteensa. En ole aivan varma toimiiko bloggerin uudelleenohjaus tähän muutettuun osoitteeseen joten ajattelin varmuudeksi kertoa asiasta :) Marihantee blogi on siis nykyään tässä osoitteessa: https://kehraavakirjatoukka.blogspot.fi/ ja sen rinnalla on nyt lemmikki-
VastaaPoistaja luontoblogi http://kerjaavakarvamato.blogspot.fi/ :)
kiitos Marihantee, löysin uuden blogisi:)
PoistaLapsuuteni vaelsin kangasmetsissä ja lapissa, synkässä kuusikossa joudun helposti metsänpeittoon, kun en ole siellä oppinut kulkemaan.
VastaaPoistaKangasmetsät ja kuusikot ovat tosiaan hyvin erilaisia paikkoja kulkea.
PoistaVoi ihanaa! Täytyy muistaa tuo takaperin kävely kun haluan palata ;)
VastaaPoistaVoi ihanaa! Täytyy muistaa tuo takaperin kävely kun haluan palata ;)
VastaaPoistaSuch an interesting information, which I hadn’t known till now. In Japan there is a word “kamikakushi”, meaning “mysterious disappearance” or “spirited away.” The photo gives off mysterious, magical atmosphere fitting the theme of this post.
VastaaPoistaYoko
thank you Yoko
Poista