Inspehtööri

Eilen siivoilin terassia ja työlle ilmestyi heti perään pikkuinen laaduntarkkailija:)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kvak:) Me tulimme!

Olen jo muutaman päivän ajan odotellut muuttomatkalla olrvia valkoposkihanhia lähipellolle. Eilen ne viimein ilmestyivät. Lintuja oli satoja.

Paikalla olleelta toiselta luontoharrastajalta kuulin, että viime vuonna lintuja oli lopulta 2 000. Pellolta kuuluu aikamoinen kvakkatus pihallemme asti:)

Pellolla oli myös iso joukko kottarasia, jotka laulelivat hyvin kauniisti (eivät enää skriikkuneet) sekä sepelkyyhkyjä.

Hei kaverit katsokaa, eikös tuo ole taas se sama paparazzi kuin viime vuonna?

Nuoria kottarasia lentämässä etualalla

Ruusuja, tunnustuksia ja hups:)

Lomalla ollessani silmiini osui kaupassa olleet pienet kehykset, jotka sitten päätyivätkin kotiin. Yhdistin niihin vanhan tuoksupussin ruusukuvan ja lopputulos päätyi ilahduttamaan keittiön seinää.

Ruusuista puheenollen, lähetän sylillisen virtuaaliruusuja Kisulle, Ninnulle, Sanna-Pauliinalle ja Marille, joilta sain tämän tunnustuksen,  iso ja lämmin kiitos teille!

Tämän yhteydessä piti kertoa 7 asiaa itsestä:

1. Olen suuri luonnonystävä (ei ole varmaankaan suuri yllätys, hih,hih...)

2. Pidän metsässä liikkumisesta

3. Pidän myös kauhuelokuvien katsomisesta.

4. Elokuvan jälkeen säikyn tietysti jokaista rapsahdusta:)

5. Olen harrastanut jo vuosikymmeniä juoksemista

6. Inhoan vaatteiden silittämistä

7. Haluaisin asua maalla.

Haluan nyt puolestani muistaa tällä tunnustuksella erityisesti Elisaa Elisan kuvista, Sarin puutarhan Sariw:tä,  Kukkahattuneitiä  sekä kaikkia teitä blogisteja ja lukijoita. 

Varmaankin huomaatte, että förmaakin ulkoasu on kokenut pienen muutoksen. Valvoin taas kello kolmen aikaa aamuyöstä ajatellessani työasioita ja  nousin ylös ja aloin tutkia blogimaailmaa. Osuin kokeilemaan erilaisia sivupohjia ja lopputuloksena hupsista: vanha pohja katosi. Oli aikamoinen työ saada förmaaki tähän kuntoon missä se nyt on, huh...

Mukavaa alkanutta viikkoa! 

Maalia ja muistoja

Kuvassa terassilla näkyvä pöytä on yksi maalauksen alla olleista, tosin se tarvitsee vielä toisen kerroksen maalia. Pöytä on ollut meillä varastossa vuosia. En ole kovin ihastunut sen tyyliin, se on ilmeisesti 1950 -1960-luvulta. Mutta ihan kätevä lisäpöytä terassille. Uusi työpöytä on pyolestaan minulla vielä hiottavana.


Voitin ensimmäistä kertaa blogiarpajaisissa. Posti toi alkuviikosta näin ihanat koukut sekasorron Marilta, kiitos Mari, nämä ovat todella kauniit.




Paketissa oli myös näin upea kortti. Sitä pitää kiinni Jyväskylän blogitapaamisesta muistoksi saamani perhonen




Tämän kauniin sydämen sain myös Jyväskylän tapaamisesta, se ilahduttaa minua keittiön seinällä.

Kiitos teille, rakkaat ystävät! Mukavaa perjantaita!

Vielä liljoja

Viimeiset liljat ovat kukkineet puutarhassa jo useamman päivän.

Näihin kuviin toivoisi olevan mahdollista liittää myös tuoksun, sillä se uskomaton, pehmeä ja itämainen tuoksu, joka tuntuu koko puutarhassa.







Käytän täällä viimeiset lomapäivät maalaustöihin, toivottavasti on kohta jotakin saatuna aikaiseksi...

Puutarhurilta terveiset:)

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla, huomatkaa multaiset tassut ja kuononpää:)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Myrskyä ja kotiprojektia

Eilen illalla tänne saapui ukkosmyrsky. Taivas toi mieleeni monta katsomaani elokuvaa, valtavan tumma myrskyisä taivas. Salamia ei näkynyt, vaan molemmat taivaanrannat, itäinen ja läntinen, vain välähtelivät salamanvaloista. Vetta satoi, mikä oli kuivalle luonnolle hyväksi ja onneksi myrsky ei aiheuttanut täällä mitään vahinkoja.






Iltainen piha on pimeä



kunnes myrskysalama välähti



Kotona taasen on menossa työprojektia:

eli puuvalmiina ostettu työpöytä, jonka nyt loman aikana vahaan peittävällä valkoisella puuvahalla. Samaa sarjaa kuin muutkin hankkimani mööpelit täällä.

Vanha työpöytä oli miehen ja toimivuudestaan huolimatta se ei oikein "sopinut yhteen" muiden kanssa. Veimme vanhan pöydän lopultakin tänään kierrätyskeskukseen, se oli meillä varastossa piilossa yli vuoden ajan.

Vanhassa työpöydässä huomasi näkemyseron: miehen mukaan käytännöllinen ja toimiva pöytä, minusta taas sarjaa "näitä en ikinä kehtaa esitellä blogissa"-huonekaluja, hih, hih... Sisustajansydän aina parahti, kun katselin sitä, kestin sitä liki yhdeksän vuotta + sen mitä sen oli miehen poikamiesboksissa...