Metsänpeittoon saattoi joutua esimerkiksi seuratessaan metsänhaltijaa ja eksyessään metsään. Kerrotaan, että metsänpeittoon joutuessaan ihminen ei kokenut metsää enää normaalisti. Metsä muuttui nurinkuriseksi, eikä ihminen enää pystynyt löytämään tuttuja polkuja tai maamerkkejä. Muut ihmiset eivät pystyneet näkemään metsänpeittoon joutunutta, eikä metsänpeitossa ollut pystynyt viestimään millään tavoin muiden kanssa. Lumouksen saattoi purkaa kävelemällä takaperin, pukemalla paidan väärinperin taikka laittamalla vasemman kengän oikeaan jalkaan ja päinvastoin. Pitkään metsänpeitossa ollutta saattoi auttaa vain tietäjä.
Huomasin sattumoisin, että Förmaakin on todella moni päätynyt google-haun kautta sanalla metsänpeitto. Olen aikaisemmin otsikoinut yhden postauksen kuvan metsänpeitoksi. Tämä postaus nyt erityisesti kaikille niille, jotka aiheesta tietoa etsivät.
Metsän kokeminen vaaralliseksi liittyy maatalousyhteiskunnan muodostumiseen. Ensimmäiset asukkaat Suomen alueella olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka olivat "yhtä" metsän kanssa. He eivät mieltäneet metsää erilliseksi omasta elinpiiristään. Kun ihminen aloitti maanviljelyn, alkoi muodostumaan myös erottelu vaarallisen metsän ja oman turvallisen pihapiirin välillä.
Tästä on kiintoisa jatkaa pohdiskelua nykyaikaan, urbaaniin lumoon. Olisiko sana citypeitto sopiva, D? Ajatelkaa esimerkiksi nyky-Espoota. Metsät hakataan asutuksen tieltä. Metro suihkii kauppakeskusten väliä. Osa ihmisistä kuluttaa aikansa niissä, sisätiloissa. Luin lehdestä, että lapset eivät enää esimerkiksi tiedä, mistä maito tulee...
*****************************************************************************
Lopuksi vielä kiitokset . Minulla on ollut onnea blogiarvonnoissa. Palaan vielä aiheeseen, mutta nyt isot kiitokset
Päden paja, Lady of the Mess ja
Ronja Ryövärintytär.
